Avoimet kentät: 8

Katso missä vielä pelataan!
Avoimet kentät

AVOIMET KENTÄT

Kenttiä auki 8

Kesägreenit 7
Osittain kesägreenit 0
Talvigreenit 1

Katso avoimet kentät
Blogit | Sami Sarpakunnas |
14.10.2017

Tikanheittoa

Milano Golf Clubin kentällä pelattavan Italian Openin tulostaso on muodostunut juuri niin kovaksi kuin edelliset vuodet antoivat syytä olettaa. Ennen kisaa Mikko Ilonen ja Mikko Korhonen ennakoivat, että voittotulos tulee painumaan vähintään 20 lyöntiä pakkaselle, ja niin todennäköisesti tulee myös käymään.

Tulostaso selittyy kentällä, ja etenkin sen viheriöillä. Vaikka viikko on Milanossa ollut täysin kuiva, on kenttä etenkin aamuisin melko kostea. Lisäksi kentän maaperä on pehmeä eikä viheriöitä ole jyrätty järin koviksi.

Viheriöiden pinta on lisäksi hiekkainen. Irtohiekka heinän pinnassa syö pallosta kierteen, eikä edes spinniä tarvitse pelätä.

Huippupelaajille yhdistelmä on mehukas: pallon voi lyödä suoraan lipulle, sillä se jää tyypillisesti niille sijoilleen. Kun rautapeli kulkee, tulee birdiepaikkoja kuin liukuhihnalta.

Se on kuitenkin vasta hyvä alku. Mikko Korhonen pystyi etenkin ensimmäisellä kierroksella rakentamaan lukuisia hyviä birdie-paikkoja, mutta puttipeli ei ollut parhaalla mahdollisella tasolla.

Jos rautapeli vuotaa hiemankin, on edessä useita bunkkerilyöntejä päivän mittaan.

Hyvä tai edes keskinkertainen tulos edellyttää loistavaa rautapeliä. Kentän viheriöt ovat niin pieniä, että hitusenkin epäonnistunut lyönti painuu armotta bunkkeriin tai vähintäänkin raffiin.

Myös avauspelin osalta kenttä peräänkuuluttaa ennen kaikkea tarkkuutta. Parco di Realenkin nimellä kulkeva kenttä on melko kapea ja väyliä reunustavat puut tulevat peliin helposti, jos avauspeli ei ole tarkkaa.

Väylän 14 avaus on kentän hienoimpia ja vaativimpia. Avaus lyödään bunkkereiden (kuvaan nähden oikealta) yli lähes 90 astetta oikealle kääntyvälle väylälle. Liian pitkä avaus painuu puiden katveeseen, liian lyhyt jä bunkkereihin. Pallon on kuljettava ilmassa vähintään 256 metriä.

Pituudesta ei tietenkään ole haittaa, mutta bighitterit eivät pääse hyökkäämään kuin muutamassa paikassa. Monella väylällä heidänkin on tiiboksissa syytä kaivaa bägistä draiverin sijaan spooni, hybridi tai pitkä rauta.

Suomalaisten karsiutumisen takana oli tällä viikolla hienoinen epävireisyys. Kun Mikko Ilonen on kuluvalla kaudella osunut väyliin keskimäärin 60% ja viheriöihin 66,4% tarkkuudella, olivat vastaavat luvut tällä viikolla 57% ja 61%. Myös putteja kertyi hieman tavanomaista enemmän.

Mikko Korhosen väyläosumaprosentti on ollut kuluvalla kaudella 63% ja viheriöosumien 70,5%. Tällä viikolla luvut olivat 57% ja 61%. Eroa perusviikkoon oli liikaa, vaikka Korhonen puttasi keskimääräistä paremmin.

Kymmenen metriä liian vasemmalle lyöty avaus väylällä 18 pakotti Korhosen välilyöntiin perjantaina.

Korhosen kanssa kaksi ensimmäistä päivää samassa ryhmässä pelanneen Matt Wallacen väyläosumaprosentti on ollut 68%. Viheriöihin hän on osunut kovalla 78% tarkkuudella.

Wallace, jonka itseluottamus näyttää lähentelevän itseriittoisuutta, ei ole ollut tyytyväinen puttipeliinsä, vaikka puttipeli on ollut häkellyttävän hyvää läpi kilpailun.

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Tilaa Golfpisteen maanantaisin ja perjantaisin lähetettävä uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla golfalan ilmiöistä ja uutisista! Tilaa kirje syöttämällä sähköpostiosoitteesi alla olevaan kenttään.

Kommentit

Oma kommentti