Blogit | Karri Kakko |
31.5.2018

Rolex Series nro 2: Walk in the park

Hei kaikille! Terveisiä Garda-järven kauniista maisemista. Aiemmista vuosista poiketen Italian Open pelataan näin alkukesästä. Viime vuonnahan se oli kalenterissa vasta viimeistä edeltävä runkosarjan osakilpailu lokakuun puolivälissä. Tuolloin pelipaikkana oli Monza, noin tunnin matkan päässä täältä Gardalta. 

 

Garda Golf on tullut suomalaisille tutuksi Challenge Tourin isäntänä ja Mikko Korhonenkin on kenttään tutustunut, arvionsa mukaan 10 vuotta sitten. Itse olen kentän kiertänyt noin kahdeksan vuotta sitten kesälomamatkalla. Eli varsinaista muistikuvaa kentästä ei kummallakaan entuudestaan ollut. On siis luotettava tiistaina ja keskiviikkona tehtyihin merkintöihin.

 

Tapasimme maanantai-iltana Malpensan lentokentällä Milanossa, jonne Korhosen lensi Helsingistä. Minä puolestani lensin paikalle suoraan Lontoosta.

 

Nopeahkon auton vuokrauksen jälkeen suuntasimme kohti Garda-järveä. Ajoaika Milanosta Gardalle vaihtelee varmasti melkoisesti. Nyt ajoaikaa ei kertynyt kuin kaksi tuntia. Elokuussa tosin on syytä varautua ruuhkiin, kun koko Keski-Eurooppa viettää kesälomiaan.

On helppoa sanoa, että pelurin tulee vain nauttia pelistä ja keskittyä omaan tekemiseen, mutta kun jo harjoituskierrosten aikana katsojia on 20 000, niin helposti käy niin, että pelipäivänä 50 000 katsojaa heittää mahan luikurille.

Nopea silmäys karttaan osoittaa, että nopeimmin Gardalle pääsee Bergamosta, jonne Ryanair lentää ainakin Tallinnasta ja Veronasta, jonne Finnair lentää, mutta valitettavasti vain lauantaisin. Menestyksestä riippuen voi tiimillemme tulla kiire ehtiä Milanosta kello 19.00 lähtevään koneeseen. Ja kyllähän sitä toivoo, että kiire tulee!

 

Viime viikolla pääsimme oikeastaan ensimmäistä kertaa pelaamaan viimeisissä ryhmissä isossa kilpailussa. On selvää, että pelaaminen isommista panoksista ja isomman, oikeammin jättimäisen yleisön edessä on erilaista. On helppoa sanoa, että pelurin tulee vain nauttia pelistä ja keskittyä omaan tekemiseen, mutta kun jo harjoituskierrosten aikana katsojia on 20 000, niin helposti käy niin, että pelipäivänä 50 000 katsojaa heittää mahan luikurille.

 

Caddieiden levähdypaikalla.

Tänä vuonna kävi niin, että Korppa oli valppaana ja positiivisella mielellä koko viikon. Pelin rytmitys ja lyöntiin valmistautuminen oli rauhallista ja itsevarmaa. Näin ollen pelaaminen oli paikoin jopa helppoa. Paremmalla viimeistelyllä perjantaina ja lauantaina, sunnuntaina peliryhmä olisi voinut olla viimeinen. Tämä on toki turhaa jossittelua, sillä kaikki vaikuttaa aina kaikkeen.

 

Nyt selkeäksi kehityskohteeksi jäi par-vitoset, ja lähinnä wedget, sillä gap- ja lob-wedgellä tehtyjä birkkuja saattoi olla peräti nolla kappaletta viikon aikana, mikäli mailapojan muistiin on luottaminen. Birkut par-viitosilla tehtiin puttaamalla, kuten myös se hieno eagle väylällä neljä lauantaina.

Griineille tullaan niin sanotulla tikanheittotaktiikalla, suoraan lipulle.

Tämän viikon areena eroaa melkoisesti viime viikosta. Ei silti, että kenttä olisi niin sanotusti walk in the park; vaikka sitähän se käytännössä on, kun Italialaiset ovat raijanneet 7 miljoonan dollarin turnauksen lomaparatiisiin.

 

Kenttä on mitä ilmeisemmin yhdistelmä kolmen yhdeksän reiän lenkistä. Näyttäisi siltä, että kenttää on näin saatu pidennettyä, siis muuttamalla muutama par 5 -reikä pitkiksi par -nelkuiksi. Alueen ympärillä vellova ukkosrintama on öisin kastellut aluetta vähintään riittävästi. Tämän vuoksi griineille tullaan niin sanotulla tikanheittotaktiikalla, suoraan lipulle. 

 

Vaikka kenttä on paperilla pitkä, niin eniten tuloksentekoon vaikuttavat kuitenkin griinit ja niitä ympäröivät alueet. Pannukakku-griinit ja helpot ruffit griinien ympärillä nostanevat tulostason melko kovaksi. 

 

Pelaava suomalaiskolmikko näyttäisi olevan hyvillä mielin, ja valmiina taistoon! Toivotaan, että säät suosivat ja ukkosrintama pysyy vaikka Alpeilla tämän viikon.

 

Ei muuta kuin helteiden jatkoa sinne Suomeen! Toivotaan, että me kaikki pääsemme nauttimaan pelaajiemme menestyksestä niin täällä Italiassa kuin Sveitsissä ja Ranskassakin. Minä ja Riku Mattila vain tuijotamme järvelle ja mietimme kuinka mukavaa voi ihmisen elämä olla!

Teksti: Karri Kakko

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.