Tiger Woodsin ja Phil Mickelsonin äskeinen ns. haasteottelu saattoi olla merkki siitä, että ammattilaisten kilpagolf voisi vähitellen palata juurilleen eli henkilökohtaisiin ja aikanaan jopa vedonlyöjien masinoimiin otteluihin, joissa liikkui suhteellisen paljon rahaa ja joita Skotlannissa harrastettiin lähes koko 1800-luvun ajan. Potit kasvoivat jopa muutamaksi sadaksi punnaksi mikä oli paljon verrattuna vaikka vuonna 1860 alkaneeseen ja lyöntipelinä käytyyn Openiin jossa palkintorahaa oli alkuvuosikymmeninä jaossa yhteensä vain noin 10 puntaa/vuosi. Openin potit pysyivätkin pitkään surkean pieninä ja ensimmäinen voittaja jolle lyötiin käteen kokonaista 100 puntaa, oli kisan vuonna 1931 voittanut Tommy Armour. Kun USA:n Sam Snead voitti Open’in heti toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946 sai hän käteensä 150 punnan sekin, jonka hän mielenosoituksellisesti luovutti kokonaisuudessaan paikalliselle mailapojalleen.
Niissä 1800-luvun haasteotteluissa vedonlyöjät keräsivät tietenkin suurimmat setelit, mutta voittanut pelaaja sai siitä aina oman osansa, joka oli yleensä selvästi suurempi kuin niiden vuosien lyöntipelipalkinnot.
Miksikö sitten uskon, että reikäpelit ja haasteottelut tulevat lisääntymään? Siitä yksinkertaisesta syystä, että vuoden lähes jokaisena viikkona toistuvat neljän kierroksen lyöntipelit ovat, ehkä muutamaa Majoria lukuun ottamatta, aivan toivottoman tylsiä tapahtumia, joissa yleensä vasta neljännen kisapäivän lopuksi saattaa jotain mielenkiintoista sattua. Ammattilaisten rahapelien tärkein funktio on toimia meidän tavallisten tallaajien viihteenä, mutta nelipäiväiset lyöntipelit alkavat nyttemmin olla aika kurjaa viihdettä. Ammattilaiset ovat itsekin noteeraamassa tämän ongelman ja ET:n uusi pomo Keith Pelley on nyt parina kesänä ideoinut maitten välisen ja kahden hengen joukkuein pelattavan 6-reiän reikäpelin, joka on varmasti askel oikeaan suuntaan, joskin hänen kilpailun ympärille ideoima muu ”hulabaluu” näyttää aika vastenmieliseltä.
Myös kauden viimeisen majorin, PGA:n, voisi huoletta muuttaa takaisin reikäpeliksi jollainen se oli aina vuoteen 1957 saakka. Silloinhan se muutettiin lyöntipeliksi koska kilpailun televisioineella yhtiöllä ei tuohon aikaan riittänyt kuvauskalustoa kuin viimeisen greenin ympärille, jolle reikäpelit harvoin päättyivät. Tällä hetkellähän tilanne olisi kokonaan toinen ja odotankin tuolta osin pikaista paluuta entiseen.
Olen myös varma siitä, että Ryder Cupin valtava suosio johtuu suurelta osin myös reikäpeliformaatista. Ottelu on jännittävää katsottavaa heti ensi rei’istä alkaen.
Tällaisia ajatuksia näin vuoden päättyessä.
Hyvää joulua
Monissa joukkuelajeissa on menty ainakin ylemmällä sarjatasolla siihen, että ensin pelataan normaali sarja, josta loppusarja pelataan cup-muotoisena. Sama voisi hyvinkin toimia golfissa – eli ensin pelattaisiin normaali 2*18 reikää, josta esimerkiksi 32 parasta pääsee kolmannen päivän reikäpeleihin, joita pelataan 2 kpl 9 reiän välierää, jolloin jäljellä on 8 pelaajaa. He pelaavat neljäntenä päivänä 9r puolivälierän, 9r välierän ja 9r finaalin (sekä myös pronssi ja sijoitusottelut, jotta TV:ssä olisi muutakin katsottavaa kuin kävelyä ja odottelua). Voisi olla mielenkiintoinen kisa.
Ihan 100% samaa mieltä olen Lassin kanssa tästä asiasta. Myös Putti-Possin idea on hyvä. Niin se vaan on, että nelipäiväisen golfkisan seuraaminen jää meikäläiseltä muiden urheilutapahtumien varjoon, ellei kärkikymmenikössä ole joku omista pelaajistamme. Onneksi sitäkin tapahtuu nykyään.