Nykyisessä tasoitusjärjestelmässä on se huono puoli, että siinä voi itse kukin, sääntöjen kirjainta rikkomatta, jonkin verran suunnitella tasoitustaan. Asiaa voidaan helposti verrata vaikkapa verosuunnitteluun eli ne jotka sen osaavat tienaavat selvää rahaa. Golfissa parhaat ”suunnittelijat” eivät tietenkään saa rahaa, mutta hyviä palkintoja ja kalliita, kaukomaille ulottuvia ”kilpailumatkoja”. Varsinainen ”villi länsi” tässä suhteessa ovat firmojen järjestämät kutsukilpailut, johon eivät eri seurat, liitosta puhumattakaan, pysty juurikaan puuttumaan. Yksi heikko kohta nykyjärjestelmässä on se, missä puhutaan harjoitustulosten hyväksymisestä. (paitsi ykkösryhmä) Säännöissähän edellytetään, että ennen kierrokselle lähtöä kerrotaan toimistossa, että tämä on tasoitukseen vaikuttava kierros. Se nimittäin unohtuu usein ja vaikka tulos olisi kuinka huima tahansa, niin tekijä sen kuin kohauttelee olkapäitään ja asia jää siihen. Jos kaikki harjoituskierrokset hyväksyttäisiin, niin luulisi, että ainakin pelikaverit pitäisivät huolta siitä, että tulos tulee asianmukaisesti jätettyä. Kuinka sitten tunnistat tällaisen tasoitussuunnittelijan? Tyypillisesti hänen tasoituksensa pyörii tuossa kympin molemmin puolin ja hän pärjää epätavallisen usein sellaisissa tasoituskilpailuissa joissa on kunnon palkinnot. Hän varoo selvästi tuollaisia 40 pisteen kierroksia ja tyytyy usein noin 36:n tasoon. Hänelle on tyypillistä se, että hän yltää siihen helpoissa olosuhteissa – vähän tietysti pidätellen, mutta tarpeen vaatiessa myös vaikeilla ja finaaleihin viritetyillä kentillä. Kun hän näin pitää huolen siitä, ettei tulos nouse liikaa saa hän pitää vanhan kilpailukykyisen tasoituksensa. Hän ihmettelee usein ääneen, kuinka kaikki muut jäävät, kerta toisensa jälkeen, niin paljon tasoituksestaan. Yhtä asiaa nämä tasoitussuunnittelijat eivät kuitenkaan näytä tietävän. Suomen Golfliiton vastikään eläkkeelle jääneen järjestöpäällikön Osmo Saarisen mukaan koko tasoitusjärjestelmä lähtee siitä, että golfari pelaa tasoitukseensa tai sen alle keskimäärin vain joka 20:lla kierroksella. Tästä ”säännöstä” liian usein poikkeavat ovat siis selvästi heikoilla jäillä eli heitä voi perustellusti epäillä. Kuvaamieni pelaajatyyppien määrä ei tietenkään ole kovin suuri ja heitä tapaa, niin kuin jo yllä totesin, vain siellä, missä palkinnot ovat mittavat. Ongelmaa tuskin olisi ollenkaan jos meillä luovuttaisiin näistä liian hyvistä palkinnoista. Jos sponsoreilla on varaa heittää paljon rahaa kehiin niin jaettakoon se sitten tasaisemmin kaikkien osallistujien kesken, liian suuria ykköspalkintoja vältellen. Näin tämä kuvaamani ja periaatteessa melko luonnollinen inhimillinen heikkous, hoituisi pois lähes itsestään.
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
Olen todennut, että on sellaisia golfareita, jotka viihtyvät suurimman osan ajasta harjoitusalueella, joka sinänsä on hyvä asia. Tälläiset golfarit suunnistavat tiettyyn BP-kilpailuun HCP.25 tasoituksella on helppo pelata tulos 38-41. Olen lopettanut BP-kilpailuissa käymisen, koska siellä harvoin voittaa paras pelaaja. Kiitos Lassi, että sinäkin olet kiinnittänyt huomiota tälläiseen epäkohtaan.
Jos pelaajalla on perusasiat hallinnassa, voi kestää kauankin, ennen kuin tasoitus laskee pelaajan taitojen edellyttämälle tasolle. Tämän ajan kuluessa tasoitus on koko ajan liian suuri. Voihan näitä koijareita olla paljonkin, mutta ei pidä tuomita kaveria ensimmäisen bogikisavoiton takia. Säälittäväähän moinen on, jos huijaa. Jos palkintojen arvoa lasketaan(sopii minulle), eikö myös osallistumismaksujakin tulisi laskea! Enemmän itseäni ihmetyttää ennalta tuntemattomat tyypit, jotka puhuvat toisen lyödessä, joiden varjot osuvat puttilinjalle ”vahingossa”, jotka pelaavat taskubiljardia kaiken maailman marakasseilla, joista sattumalta tulee pikkuäääniä…(No olen oppinut ”sekoittamaan” tällaisten tyyppien pelin tekemättä mitään golfetiketin vastaista. Omasta mielestäni se ei ole minulta pois, jos kaveri pelaa hyvin, päin vastoin, alan itsekin pelata paremmin… Mutta tyypin sikaillessa nautin siitä, että pystyn huolehtimaan siitä, että kaikki tuo kakka kaatuu ko. tyypin niskaan.) Scratchkilpailut ovat itselleni nykyään ainoita todellisia kilpailuja, vaikkei tasoitus vielä nollassa, eikä edes nelosessa olekaan. Mutta kaipaisin äänekästä keskustelua toisen pelirauhan kunnioittamisesta, joka on välillä naurettavan olematonta. Kukaan greencardin suorittanut ei voi väittää, että VAHINGOSSA jatkuvasti unohtaa toisen suoritusrauhan. Käyhän moinenkin, mutta silloin pitää golfin sääntökirjoista poistaa kaikki golfetikettiin viittaava. Sen jälkeen pohkeet on kovilla ja poikkaria tulee niskaan aina griineillä.
Heimo puhuu asiaa, vaikka menikin vähän ohi alkuperäisen aiheen. Etiketin lipsuminen alkaa viedä kiinnostusta koko lajista, tämä ei ole enää sama peli kuin 15 vuotta sitten. Tulosten hajonta on luonnollisesti suurempi silloin kun liikutaan bogi- tai tuplabogitasolla. Silloin välillä tulee myös erityisen hyviä tuloksia. Se antaa mahdollisuuden hcp-huijaukseen, ja varmasti sitä tapahtuukin.
Tilander kiinnittää huomiota tärkeään asiaan, mikä on toki yhteinen kaikille niille yksilölajien pallopeleille, joissa jonkinlainen tasoitusjärjestelmä on käytössä. Näistä etikettiä liippaavista asioista ei keskustella liikaa. Aika erikoiselta tuntuu väittämä, että koko tasoitusjärjestelmä lähtee siitä, että golffari pelaa tasoitukseensa tai sen alle keskimäärin vain joka 20:lla kierroksella. Miksi näin? Eikö tasoituksen tarkoitus olekaan ilmaista pelitasoa? Tavallaan se myös rajaa aika moisen määrän golffareita koko järjestelmän ulkopuolelle jos kierroksia ei syystä tai toisesta kerry tarpeeksi. Sivumennen sanoen kierrosmäärä 20 tuntuu aika suurelta ja jos siihen tuskatta pystyy eivät kierrospelaaminen, harjoittelu ja perhe-elämä taida olla tasapainossa keskenään. En tunne kattavasti tasoitusjärjestelmää mutta tuntuu oudolta se, jos ratkaisua pitää etsiä palkintoluettelosta. Eikö sitä pitäisi etsiä, jos ongelma on, tasoitusjärjestelmästä itsestään. Eikö kilpailun voittamisen pitäisi vaikuttaa tasoitukseen enemmän kuin kaverin piekseminen harjoituskiepillä? Nyt tilanne lienee se, että vaikutus on sama. Golfliiton sivuilta saattoi lukea syksyllä, että pelaajan tulee jättää kauden aikana vähintään neljä tuloskorttia. Nyt kuulemma tuosta on luovuttu ja yksi riittää? Miksi? Ajattelen niin, että pb-kisat on kohdennettu ensisijaisesti vasta-alkajille samalla kun ne rikastuttavat kilpailujen kirjoa ylipäätään ja mahdollistavat jonkinasteisen tavoitteellisuuden kilpailtaessa niillekin, joilla golf on pelkkä harrastus tai ainoastaan ajanviete. Jos sitten joku alle viisikymppinen metsästää 5 vuotta pelattuaan edelleen tasoituksella 25 sitä sponsorin lahjoittamaa haluttua ykköspalkintoa, voidaan tietysti kysyä onko ao pelaajan tasoitus kohdallaan. Onnellista asiassa on, että osallistuminen niin tasoitus- kuin muihinkin kilpailuihin perustuu vapaaehtoisuuteen. PS. Voittajaa kadehtii aina joku ja paras voittaa aina – on sitten huijannut tai ei.
Tuntuu aika erikoiselta tuo Saarisen systeemi. Sehän tarkoittaa, että yli 40 pelikerran jälkeen tasoitus on huonontunut n.8 pykälää. Siis 24 tasoituksella aloittanut onkin kesän lopussa yli 30!!! Siinä sitten kyllä kohta syytetään händärihuijauksesta!
No huhhuh! On kyllä niin höpöhöpöä tuo tasoitukseen tai alle joka 20:lla kierroksella! Siis että koko tasoitusjärjestelmä lähtee tuosta. Onkohan tuo ihan laskennallisestikaan järkevä ajatus?
Olisikohan asia niin, että on ollut – ja edelleenkin on – hienoa, että tasoitus on mahdollisimman pieni. Onhan se sitten jonkinlainen osoitus asianomaisen kyvystä pelata golfia ”erinomaisesti”. Tämä on sitten ajanut porukan siihen, ettei kortteja jätetä ellei tasoitus pienene! Halutaan siis näyttää paremmalta kuin itseasiassa onkaan. Mielestäni tasoitus on silloin kohdallaan, kun pelaa bufferiin joka kerran. Jos ei pysty siihen, tasoitus on liian alhainen, mutta korjautuu kun jättää kortteja tarpeeksi. Jos taas pelaa hyvin, tasoitusjärjestelmä toimii oikein ja korjaa tasoitusta pienemmäksi.
Lassi heittää provoa, mutta jokaisessa tasoitusjärjestelmässä on heikkoutensa. Vaikka jaettaisiin kilpailut sarjoihin, aina löytyy niitä, jotka taktikoivat heikompaa sarjaa. Esim. puulaakitasolla saattaa pelimatkat pidetä ja pelit lisääntyä, jos noustaa ylempään divisionaan. Harjoituskierroksia ei pitäisi, vastoin käytäntöä, hyväksyä tasoituskierrokseksi, jollei asiasta ole etukäteen ilmoitettu. Se johtaa nykyiseen käytäntöön eli yleisesti liian hyvään händäriin. Olen pelannut tänä vuonna kolme tasoituskierrosta. Tasoitus on muuttunut +0.1, ei muutosta ja -1.2. Viimeisellä kierroksella tuli vielä virheitä ja parempaakin olisi ollut tarjolla. Kaksi seuraavaa kierrosta ovat menneet huonommin, toisin hyviäkin hetkiä on sattunut. Seuraava kierros saattaa olla hyvä tai sitten ei, muttei kortti palaudu cädimasterille. Tasoituskierroksille ei ole tarvetta seurakisa per viikko tahdilla. Välttämättä nuo Lassin mainitsemat kympin nurkissa olevat kaverit eivät ole dandiittejä. Aika ja innostus ei riittä pelin kehittämiseen ja kisoissa käydään silloin tällöin. Peruspeli on kunnossa ja kisoissa mm. lähipeliin keksitytään tarkemmin. Palkinnot eri yrityskisoissa voi huomattavia. Olisiko parempi, että suurin osa palkinnoista arvoittaisiin. Tällöin isännätkin voisivat pelata sen tasoista peliä mitä osaavat :-). Golfin tarkoitus ei ole saada tasoitus mahdollisemman alas, vaan nauttia pelaamisesta. Händäri tippuu/nousee kisojen myötä oikealle tasolle. Käykää seurakisoissa, ne on oiva tapaa pitää tasoitus oikealla tasolla. Samalla tulee kerrattua sääntöjä hieman tarkemmin.
Minun mielestäni suurin huomio tulisi keskittää niihin pelaajiin, jotka kerta toisensa jälkeen löytyvät parikisoissa (ei vaikuta händäriin) tuloslistan kärjestä, mutta eivät koskaan osallistu henkilökohtaisiin kisoihin. Näitä löytyy varmaan joka seurasta.
Ihanaa että nostit kissan pöydälle. Lisäisin vielä tuomaasi ryhmään juniorit, jotka epätoivoisesti haluavat laskea tasoitustaan. Jos kierroksen ilmoittaminen tasoituskierrokseksi on unohtunut lähtiessä, ei kukaan laskevaa korttia hyväksy. Olenkin kehoittanut kaikkia kertomaan jokaiselle kierrokselle lähtiessään pelaavansa tasoituskierroksen, jolloin kaikki hyväksytään. Tasoitus kun ei kuitenkaan voi nousta enempää kuin 0.1 tai alemmissa ryhmissä ei ollenkaan 🙂 Mieleeni myös hiipi nostalginen ajatus paluusta vuosien taa, jolloin parhaat palkinnot olivat aina scr sarjoissa ja jokaisessa sarjassa oli vain ”tunnustuspalkinto” parhaalle hcp tulokselle. Kaikki vain kehittämään omaa golfia…
Harvemmin Lassi puhuu asiaa, mutta tällä kertaa on tapahtunut poikkeus. Hyvä teksti. Oli provo tai ei niin osui naulankantaan!!! Hyvä Lassi
Hyvä Lassi, että kiinnität huomiota todelliseen epäkohtaan. Yli 40 pisteen vahinkoja ei pitäisi sattua kisoissa tavan takaa, vaikka olisi ”hyviäkin päiviä.” Ehkä ainoa korjaus olisi todellakin jakaa palkinnot scratch puolella ja sitten tunnustuspalkintoja pb-pelaajille.
Passeli se on, kun on kilpailuissa ansaittu (TR 3). Kaukana ovat kuitenkin ajat, jolloin on tullut pelanneeksi kevään ensi puraisulla 63 pb kierroksen NGCC Freamillä tai edes yli 40. 22 – 33 on tavallinen, joten tasoitusjärjestelmä toimii… Manipulointia tulee aina olemaan niin kauan kuin harjoituskierrokset on sallittu. Firmakilpailuissa harvoin on niin innokasta väkeä, että he laskevat itse pisteensä tuloksiin. Velvoitettakoon kaikki kentät, jotka tarjoavat tulospalvelun tällaisiin tapahtumiin, lähettämään tulokset jakeluna osallistuneiden kotiseuroihin. Jos harjoituskierroksilla toistuvasti jättää nostavan kortin, voisi tasoitustoimikunta ihan hyvin jättää hyväksymättä tulosta laskentaan, vaikka olisi muuten menetelty Tasoitusmääräysten mukaan ja tehty ennakkoilmoitus. Tasoituksellisissa kilpailuissa voi kuka tahansa hyvän tuloksen, mutta pelattakoon niissäkin vain lyöntipeliä, jolloin epäonnistumisesta sakotetaan ja tasaisen kohtalaista peliä pelaava pokkaa pinaalit. Kovasti harjoitteleva ja nopeasti kehittyvä pelaaja voi kyllä toistuvasti pelata alle tasoituksensa, mutta hype haihtuu viimeistään, kun ollaan scratchissä. Oikeaa golfiahan pelataan ”mies miestä” vastaan reikä reiältä vasta, kun tasoituksia ei lasketa ja tulokset merkitään murtolukuina…
Minun mielestäni lähes yhtä väärin on pitää keinotekoisesti tasoitusta liian alhaalla. Tästä esimerkkinä itse blogin kirjoittaja. Olisi kiinnostavaa tietää milloin Lassi on viimeksi jättänyt nostavan kortin, koska toi hcp 5,2 on ollut minun muistini mukaan about viimeiset 10 vuotta. Ainakin seniorikisojen tuloslistojen mukaan händärin nostamiseen olisi ollut aihetta. 😉 Todellinen ongelmahan händärin liian alhaalla pitämisessä on FGT:n haastajakiertueella ja junioritoureilla, joissa jengi ei ilmoita nostavia kilpailukierroksiaan päästäkseen mukaan myös seuraaviin kisoihin händärin perusteella.
Ymmätääkseni LT tarkoitti joka 20:nnella kierroksella sitä, että tasoitus on sellainen, johon golfari pystyy pelaamaan parhaimmillaan. Ja tämä on kait myös SGL:n näkemys. Toinen näkemys tuntuu olevan, että tasoitus kuvaa sitä tasoa, johon golfari pystyy pelaamaan keskimäärin joka kierroksella. Muitakin näkemyksiä on, mutta jo nämä kaksi osoittavat, että se jolla tasoitus on kohdistettu jälkimmäisellä tavalla, yleensä voittaa virallisella/oikealla tavalla ylläpidetyn tasoituksen. Nyt pitäisikin valistusta lisätä jomman kumman mallin vakiintumisesta käytännöksi. Esimerkiksi omassa kaveriporukassani tasoituksen määräytymistavasta on juuri kaksi edellä mainittua mielipidettä. Nykyistä ”virallista” näkemystä voitaisiin ehkä vahvistaa seuraavanlaisella tulosluettelon määräytymisperusteella: Kentän par’ia vastaavaan nettotulokseen saakka järjestys määräytyisi ”tavallisesti/vanhanaikaisesti”. Par’in alittavien tulosten kesken järjestys ratkaistaan ns. matemaattisella mallilla eli ikään kuin alittaneet tulokset olisivat tasatuloksia. Eli pienimmällä tasoituksella pelaava voittaisi. Esimerkki: kolme pelaajaa alittaa par’in, 66, 68 ja 70 nettotuloksilla. Tasoitukset vastaavasti ehkä 12, 9 ja 6 samassa järjestyksessä. ”Sovelletulla matemaattisella mallilla” voittaja olisi tasoituksella 6 pelannut ja pari perustelua siihen: Hänen bruttonsa on paras ja toisekseen hänen tasoituksensa on virallisen mallin mukainen. Kaksi muuta voivat olla händärihuijareita tai sitten ei, mutta pelaajina kuitenkin ovat onnistuneet huonommin kuin voittaja. Ei sitten suotta herneitä nenään! Vaatiihan tämä aluksi vähän miettimistä, mutta vaikkapa jo yhden kesän jalkeen tulevat voittajat pelaisivat hieman ”siistimpiä” tuloksia. Esimerkki on ”parhaasta a-sarjasta” ja ero tietenkin korostuu isommilla tasoituksilla ja varsinkin semmoisissa kisoissa, joissa ei olekaan kuin yksi sarja.
Tunnustan. Olen juuri kuvatun kaltainen tasoitushuijari. Viime kesänä pelasin tasan kerran muualla kuin kilpailussa. Taisi olla pistesaldo 33, 34, 36, 36 ja 39. Voitin yhden pisin draivi kilpailun ja yhden lähimmäksi lippua kilpailun. Sijoituin muistaakseni aina kuuden parhaan joukkoon. Toissa vuosi oli aika saman kaltainen. Voin kyllä kaikille lohdutukseksi sanoa, että tosissani yritin tiputtaa händäriä. Paska kun olen ja kun ei hermo kestä yhtä ysiä pelattavan 24 pisteellä, niin noutaja tulee joko sisään menossa tai ulostulossa. ”Potentiaalia on”, mutta ei vaan riitä – tai sitten vaan joskus se osuu risukasaankin. Joten taitaa olla oma händäri kohdillaan. Toki muistuu mieleen että siellä noita samoja naamoja aina olisi siellä 36+ pisteillä palkintoja pokkailemassa ja harvoin sitä alle 38:n pisteen sai muuta kuin lohdutuspalkintoja eli tuntui olevan kovaa tulostasoa.
”Tilander pelaa tällä hetkellä tasoituksella 5,2.” Lassin tulokset Veteraanien SM-kisoissa Kontiolahti 2006: 93, 88 Kankaisten Golf 2007: 82, 90 Koska tasoitusten oikeellisuudet näyttävät niin kovin kiinnostavan blogin kirjoittajaa, niin luulisi, että oma tasoitus kannattaisi ensiksi laittaa kohdalleen ja jättää nostavia kortteja edes kisoista??