Jos Veikko Lavia on uskominen, jokainen ihminen on laulun arvoinen. En vastusta. Olisin valmis jopa laventamaan Veikon arvostamien asioiden listaa. Laulun arvoisia ovat myös monet golfkentät, golfklubit ja golfravintolat. Viime tiistaina Golf Digest julkisti parin vuoden välein äänestettävän listan siitä, mitkä kentät, klubit ja ravintolat ovat eniten viisun väärtejä. Kutsuvat sitä kenttärankingiksi.
Koska olen vuosikaudet kuuluttanut, että golfravintolan pitäminen näillä leveysasteilla on yksi maailman vaikeimmista ammateista, ehdottaisin maljaa Teemu Mattilalle. Kaveri on sinnitellyt Sarfvikin ravintoloitsijana kymmennen vuotta. Se on aivan uskomaton rupeama. Jotta joku jossain saattaisi oppia jotain, puretaan hieman auki tätä menestystarinaa.
Mitä siis tarvitaan, jotta kausiravintola voisi menestyä millä tahansa golfklubilla? Tärkeintä on löytää ravintoloitsijaksi oikea tyyppi, jolla yrittäjägeeni on ihon alla kestovarusteena, ei minään pikasiirrännäisenä. Hänellä on taju siitä, mitä ravintolan laatu tarkoittaa myös täällä tiskin maksavalla puolella. Kaikella tekemisellään hän lietsoo positiivista mielikuvaa, jota klubilaiset ja heidän vieraansa mielellään levittävät eteenpäin. Hän ymmärtää, että ravintola on tärkeä, ehkä tärkein lenkki klubihengen luomisessa ja vaalimisessa. Hän on kriittinen, myös itsekriittinen. Tärkeimmissä asioissa hän on riittävän jääräpäinen. Teemu on kaikkea tätä.
Riittävään jääräpäisyyteen kuuluu myös kuuntelemisen taito. Ravintoloitsija on joukkueensa liideri. Hän vastaa omilla kasvoillaan siitä, että baletti toimii eivätkä ballerinat kompastu askeleisiinsa. Teemu joukkoineen on tehnyt Sarfvikin ravintolasta käsitteen, jota on vaikea olla ihastelematta.
Joku sanoo tietenkin, että helppoahan se on Sarfvikissa, kun se on sellainen miljonäärien vuorineuvosklubi. Teemun nerokkuus ei kuitenkaan ole helppoudella paukuttelua. Hän ja tuoreet yhtiökumppaninsa Tatu Troberg ja Henkka Peltoniemi nostivat hetkessä myös Peuramaan ravintolan arvostuksen suuresta olemattomuudesta listojen kärkikahinoihin.
Sarfvikissa on käyty pitkä tie, jota voidaan kutsua vaikka kantapään kautta oppimiseksi. Siitä on suunnilleen tasan kymmenen vuotta, kun Sarfvikissa loppui ikuiselta tuntunut katastrofista perikatoon heittäytyminen. Oli toinen toistaan parempia ravintoloitsijoita. Yksi hallitsi hitaasti valmistuvan kurmeen, yksi patsasteli käädyissään, yhdelle iski henkilökohtainen ongelma, yksi oli vaikeuksissa laskuopin kanssa.
Ja ne Sarfvikin klubilaiset! Suurin osa etuoikeutetuista istui rahapussinsa päällä koko painollaan. Vauraat ja äveriäät lähtivät pelin jälkeen kotiin, mamman luokse sopalle. Viimein keksittiin, että jokainen klubilainen sitoutuu pieneen maksuun, jolla ravintolalle turvataan edes jonkinlainen käyttö. Arvatkaa, ketkä potkivat vastaan ja huusivat eniten? Aivan oikein, kaikkein raharikkaimmat.
Tällä hetkellä Sarfvikissa osataan käyttää ravintolan palveluja, mutta helppo paikka se ei ravintoloitsijalle ole. On peliväljyyttä. Ravintolalle se tarkoittaa, ettei ovi käy kovin tiuhaan. On vähän yritystapahtumia. Tarkoittaa, että kentät ovat osakkaiden ja heidän vieraittensa käytössä, mutta tapahtumat toisivat ravintolalle tarpeellista kassavirtaa. Onnellinen asia on, että Sarfvikin green fee sisältää lounaan. Tietenkin joku riiviö muistaa siitäkin aina yhtiökokouksissa ruikuttaa. Toinen hieno asia on, että Sarfvik malttaa olla kuristamatta ravintolaa henkihieveriin vuokran suuruudella.
Ainakin toistaiseksi Sarfvik siis ansaitsee Teemu Mattilansa kumppaneineen. Ja ihan lyhyen säkeistön voisin vielä veisata Rauno Pusalle. Ei ehkä sittenkään ole ihan turhaa, että golfklubin toimitusjohtajalla on ymmärrystä jostain muustakin kuin golfista. Esimerkiksi hotelli- ja ravintolabisneksessä marinoitu dirika tajuaa varmaan muita perusteellisemmin, millä toimenpiteillä klubi saa ravintolansa kukoistamaan.
Pari kysymystä sinne ympäri Suomea:
Onko teidän klubillanne laulun arvoinen ravintola?
Ansaitseeko teidän klubinne sellaisen?
Seppo Palminen
Seppo ei taida tietää, että tällainen pakollinen ravintolamaksu osakkeen omistajille on laiton. Nordcenter yritti samaa, mutta eräs vei asian oikeuteen ja siellä tällainen laiton osakeyhtiölain vastainen maksu kumottiin. Sarviikissa ei kukaan ole viittinyt alkaa oikeutta käymään, joten se lienee siellä vieläkin. Liike-elämä on siitä metkaa, että sen saa kannattamaan, kun keplottelee laittomilla keinoilla. Tulee mieleen sarviikissa tämä 70- luvun pakkosyöminen, kun junassakin piti ostaa voileipä saadakseen pullon olutta. Sieltä varmaan sarviikkikin idean napannut. Ps. Minä tiedän sellaisia golfklubeja, joissa on sama ravintoloitsija pärjännyt pidempäänkin ja ihan rehellisesti.
Ravintolamaksu on Sarfvikissa vapaahtoinen! Vapaaehtoisuudesta huolimatta tai ehkä juuri siksi yli 80 % aikuisjäsenistä maksaa tuon maksun. Maksu maksetaan yhtiölle kevään maksujen yhteydessä, ja ravintoloitsija laskuttaa yhtiötä kuukausittain yhtiötä korttien käytön mukaan. Käyttämättä jäänyt saldo siirtyy seuraavalle vuodelle. Tämä on erittäin hyvä ja kiitetty käytäntö. Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Golfsarfvik Oy Rauno Pusa toimitusjohtaja PS Kiitokset Seppo hyvästä kirjoituksesta.
Asiapitoinen kirjoitus ja olisi hyvä jos kaikkien klubien ravintoloitsijat lukisivat kirjoituksen. Monessa vaan tuppaa olemaan joku yritys pitäjänä ja henkilöstö on vain ”duunissa” ja tarjoilu on sen mukaista.
Kirjoituksessani totesin, joten se ravintolalasku lienee siellä vieläkin. Hyvä on , että se on jo poistettu. Alunperin se oli kylläkin muistaakseni pakollinen, mutta NC :n oikeustapauksen johdosta varmaankin tehtiin vapaaehtoiseksi. Mitä tulee ravintolatoiminnan pyörittämiseen, niin kyllä melkein kaikki pyörittää sitä yhtiömuotoisesti. Kyllä ravintolan taso on kytkettävissä kentän sijaintiin ja siihen, miten paljon jäsenistö myös sitä käyttää. Suurin osa ei juurikaan ravintolassa piipahda edes kaljoilla tai kahvilla puhumattakaan syömisestä. Valitettavasti. Ruokailun kytkemisestä griinfii-maksuun hieman vierastan, mutta sarvviikissa sillä ei ole merkitystä, koska siellä ei juurikaan griinfiipelaajia ole. Se lienee tarkoituskin.
Kiitokset taas kerran Sepolle ja terveiset Teemulle. Reilu kymmenen vuotta sitten ajoin käärmettä pyssyn piippuun, ravintolamaksua ja vieraspelaajille ”palvelupakettia”, joka sisältää lounaan, range poletin ja taukotupakahvin. Puolisen kymmentä hallituksen istuntoa myöhemmin homma hyväksyttiin, ja tuntuu olevan edelleen voimissaan. Mallina ravintolamaksulle ei ollut VR:n ravintolavaunu, vaan yleinen käytäntö USA:n klubeissa. Tänään palellaan, ulkona vain 21C, mutta nousee päivän mittaan.
Huonoa ravintolaa ei olekkaan. Pienellä vaihdolla tuoretavara ei aina tahdo vaihtua. Ravintolat kärsii pelaajien ajanpuutteesta eniten ja ensimmäisenä. Ruoka syödään kierroksen lopuksi, jos on aikaa. Taas yksi syy putata reippaasti! 4h max?
Teemu joukkoineen on kunniansa ansainnut. Kova ammattilainen. Mikään ei ole niin pihi kun erityisesti seniorigolffari. Vuorineuvoksetkin pelaa löytöpalloilla ja tiiboxista kerätyillä pätkillä. Tosin ei se kai peliin mitenkään vaikuta……