On taas Helsingin Kirjamessujen aika. Koko ravintolailmeensä upeasti uusinut Messukeskus kuhisee väkeä. Ovat tulleet ihmettelemään hyvää elämää: musiikkia, ruokaa, viiniä, taidetta ja posketonta määrää kirjoja. Kaikki kirjailijatkin on houkuteltu ulos kammioistaan. Osa heistä todella osaa esiintyä. Osasta paistaa sadan metrin päähän, että ovat kiusaantuneita. Osa suorastaan kärsii. Minä olen aina saarnannut, että jokaisen kirjoittajan pitäisi vähintään kerran vuodessa tulla kasvotusten lukijoidensa kanssa, oikein kunnolla myymään ajatteluaan ja kirjojaan. Avartava ja nöyryyttä enentävä kokemus.
Golfissa ja messuissa on paljon yhteistä. Peli, jota pelaamme, on maailman sosiaalisin laji, luokitteli sen sitten urheiluksi tai hauskanpidoksi. Golfin luonteeseen kuuluu, että on syy, paikka ja tilaisuus kohdata ihmisiä, jutella heidän kanssaan, viettää aikaa yhdessä Messut on maailman sosiaalisin media. Messuilla, kuten golfklubilla, tapahtuu ihan aitoja kohtaamisia, todellisia, konkreettisia, ei virtuaalisia.
Myönnän. Olen messufriikki. On vaikea olla pitämättä tunteesta, kun satoja ihmisiä käy taas tämänkin viikonlopun aikana kertomassa oman tarinansa kirjoittajalle, siis minulle. ”Kun luin Buddha pelaa golfia, muutin käsitykseni koko lajista.” ”Annoin Lisää Buddhaa peliin lahjaksi kummitytölleni. Halusin että hän rohkenee unelmoida ja toteuttaa unelmiaan.” ”Hei Seppo, kiitos Buddhan eväät -kirjasta, se kertoo minun tarinaani ja antaa uskoa.” Myönnän, positiiviseen palautteeseen ei kyllästy koskaan.
Entä negatiiviseen? Aika coolina ja suurella sydämellä olen sitäkin vastaanottanut. Etenkin blogini on lietsonut matkan varrella jos jonkinlaisia kommentteja. Kutsun niitä pöhinäksi. Rakastan pöhinää, en reagoi siihen enkä pahoita mieltäni. Inhottavatkin kommentit osoittavat vain, että puntit ovat tasan. Minulla on etuoikeus kirjoittaa ihan mitä haluan. Lukijoilla on etuoikeus reagoida kirjoituksiini ihan niin kuin haluavat.
Mutta olisihan se mielenkiintoista, jopa reilua, että joskus tavattaisiin, kasvotusten. Siksi ehdotankin, että tavataan tänä viikonloppuna Kirjamessuilla. Minulla on siellä pätkä kirjahyllyä Suomen Kirjankustantajat ry:n yhteisosastolla 7c65. Jokainen, joka onnistuu minut löytämään, saa muistoksi pussillisen GolfCoat Oy:n tätä tilaisuutta varten painamia Bio-tiitä. Esittelen mielelläni kirjahyllyäni ja ajatuksiani. Jutellaan. Tiedä vaikka jokunen olisi valmis muuttamaan mielipidettään. Eihän se loppujen lopuksi ihan niin mulkvisti olekaan kuin kirjoituksistaan voisi päätellä. Itse asiassa ihan sympaattinen veijari.
Ajatelkaa. Sinne tulee nimimerkki ”Pentti Anis”, ”Birdie”, ”PAR3”, ”Shitundsheisse”, ”Teppo setä”, ”peejii”, ”singeri”, ”Demokratia rules”, ”Pelaaja”, ”Hävettää”, ”Harppi” ja ”Herää Teemu”. Toivottavasti paikalle pääsee myös nimimerkki ”piste”, joka vaivautui kommentoimaan viimeviikkoista blogiani Pallolle puhumisesta:
piste | 21.10.2013 9:41:00
”Tää kirjoittelija on kyllä niin turha, ettei mitään rajaa. Ei mitään järkevää sanottavaa koskaan.”
Haluaisin puristaa nimerkki ”pisteen” kättä. Hän on tajunnut, mikä blogeissani on arvokkainta, mitä niissä vaalin tarkkaan kuin aarretta. Kun John Lennon vuonna 1964 julkaisi kirjan IN HIS OWN WRITE, Paul McCartney kirjoitti siihen esipuheen. Anselm Hollo käänsi kirjan suomeksi. Siitä tuli JOHN LENNON PANEE OMIAAN. Esipuheen viimeinen lause iskeytyi silloin nuoren meikäläisen tajuntaan ja on siellä vieläkin:
”Eihän siinä mitään järkeä tarvitse olla – – jos se on hauskaa, siinä on ihan tarpeeksi.”
Nähdään Kirjamessuilla. Osasto 7c65 sijaitsee Mika Waltari -lavan ja Kirjakahvilan välissä.
Seppo Palminen
Tämä kaveri kirjoittaa lähes aina: minä sitä, minä tätä, minä, minä,…
Kaksi juttua mitä pyrin välttämään 1. kirjoittaja budhaa 2. colf coat in hemmoa.
Juttujasi olikin oikeasti kiva lukea jonkin aikaa, mutta kirjamessut ja isänpäivä pukkaa taas budhaa pinnalle 🙁
Mitäs vikaa tuotteen mainostamisella on? Yleensä suomalaiset eivät oikein osaa mainostaa tuotettaan tai palvelua… Ykköskirjan lukeneena ja (huuto.netin kautta myyneenä) voin sanoa, että paljon ajatuksia herättävä kirja, ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja voi olla että siihen lähdeluetteloonkin joskus voisi tutustua… Kakkoskirja ja kolmonenkin olisi kiva lukea, mutta kun ei liiku jälkimarkkinoilla, ilmeisesti kirjan ostaneet eivät halua luopua niistä….täytyykin pyytää isänpäivälahjaksi !
Lyhyesti, ”ammu itsesi”!
”Kyllästyneelle”: Moni teistä kritisoijista uskaltaakin helpommin ampua itsensä kuin mennä kertomaan kirjoittamanne Palmiselle kasvotusten