Karri Kakko ruotii blogissaan Lontoon liikennettä ja kisakenttä Walton Heathia.
Kilpailun isäntä Justin Rose järjesti keskiviikkoiltana mailapojille tervetuliaistilaisuuden kentän lähistöllä sijainneessa pubissa. Hieno ele Justinilta ja hänen kädiltään.
Valitettavasti golf-kentän alue on kaukana kädien majapaikoista. Ja kun käytössä ei ole courtesy-autoja, jollaisiksi taksia tai überiä ei lasketa, niin paikalle oli lopulta saapunut vain 30 mailapoikaa.
Kaipa sitä sen verran on laiskistunut ja tottunut tähtiloisteeseen, ettei edes miljoonan dollarin kädin ja 10 miljoonan Rosen käsien puristelu kiihottanut sen vertaa, että olisi jaksanut treenipäivän jälkeen ajaa puolta tuntia suuntaansa omasta majapaikasta.
Suomi-kädit Kakko ja Mattila jäivätkin suosiolla kotiin. Tarkemmin sanottuna hotelliin Gatwickin lentokentän tienoilla.
Jos ei tiedä, niin ei voi oikein käsittää miten hienoja vanhoja kyliä ja rakennuksia Lontoon lähistön alueelta voi löytää. Sikäli mikäli, kun väärään suuntaan ajaessa on uskallusta ja aikaa nostaa katsetta tienpinnasta.
Tiet on muuten täällä selkeästi suunniteltu vuokraamani noin kaksi ja puoli metriä pitkälle ja metrin leveälle autolle. Siltikin ihmiset sinnikkäästi puskevat eteenpäin isoilla katumaastureillaan. Moottoriteillä kyllä olisi tilaa ajaa, mutta eteenpäin pääseminen on sula mahdottomuus. Etenkin aamulla, päivällä ja illalla. Yöstä en osaa sanoa mitään. M25 on pannassa tämän viikon. Onneksi puhelimissa on GPS. Ilman sitä olisin luultavasti vieläkin matkalla golf-kentälle. Olisi kamalaa herätä eräänä aamuna lontoolaisena myyntimiehenä, joka päivä toisensa jälkeen koittaisi tavoittaa asiakkaansa kehäteiden varsilta.
Tämän viikon kisapaikka Walton Heath käsittää kaksi 18 reiän kenttää, joista molemmat on listattu maailman 100 parhaan kentän joukkoon. Niin sanottuna Heath land -kenttinä ne risteilevät kauniissa kanerva- ja mäntymaisemassa. Väylät ovat kovia kuin links-kentillä. Tiipaikoilta avautuvan väylänäkymän blokkaavat väylän eteen nerokkaasti kasvaneet kanervat. Ne myös vaanivat väylän reunoilla, joten väylä- ja kanervaosuman välinen ero on helposti yli 100m myötätuuleen.
Kilpailussa kentät on sulautettu yhteen ja kyseessä on siis kokoelma reikiä molemmista kentistä. Osittain sen vuoksi siirtymät ovat melko pitkiä. Etenkin takalenkki, jonne siirrytään rangelta autolla ja kävellään vielä yhdeksännen reiän viertä, jotta 10 reikä lopulta saavutetaan.
Vaikea sanoa, onko kenttä upea, vai paikoin jopa tylsä. Nimittäin yksittäisten reikien muistaminen on vaikeaa. Toisaalta kanervat ja upeat bunkkerit ovat ainutlaatuista ja kovin erilaista mihin on tottunut. Selvää on se, että 1900 -luvun alussa perustettu kenttä ei päästä pelaajia helpolla. Etenkään kovassa tuulessa.
Nyt ei muuta kuin, hyvää ja jännittävää golfin täyteistä viikonloppua!
Aika moni olisi halunnut tavata Rosen ilman ajatusta kymmenen miljoonan dollarin miehestä.