Joukkuepelaajat erottuvat golfissa myönteisesti yksilölajien puurtajista - Golfpiste.com

25.1.–1.2. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[4][5]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Entinen tyttö

Joukkuepelaajat erottuvat golfissa myönteisesti yksilölajien puurtajista

Kun lumi peittää golfharrastuksen muutamaksi kuukaudeksi, on aikaa filosofeerata vaikkapa oman liikuntahistorian äärellä: Olenko yksilölajien vai joukkuepelien ihminen ja mihin se vaikuttaa?

Suunnilleen näin asiat etenivät yli puoli vuosisataa sitten.

Alakoulu tarjosi ryhmässä tamburiinijumppaa ja yksilöllisen väkinäistä kansanhiihtoa lainavehkein töölöläispuistossa. Ei kiva. Telinevoimistella piti sittemmin yksin (ja opettajan nostella eritasonojapuille), eikä se pulleaa oppikoululaista kiehtonut.

Vähin erin päästiin onneksi joukkuepeleihin, ja koululiikunta alkoi maistua paremmalta. Siihen auttoi myös isältä peritty hyvä pallosilmä, joka onneksi peittosi äidin täydellisen palloilukyvyttömyyden.

Pesiksestä tuli lempilajini, usein ykköspesän vastaavana. Pallonlyöjänä olin keskitasoa. Osumatarkkuus hyvä, mutta kovin pitkälle ei lentänyt, mikä jo ennakoi golfaamistani. Hyvä pallosilmä auttoi alle 160-senttistä myös koriksessa, vaikka siinä joutuikin minun makuuni aivan liikaa juoksuhommiin.

Nuo muutamat koulujoukkuelajit sopivat siksikin, että 60-luvun duunariperheessä oli viisainta kiinnostua vain asioista, joihin ei kulunut rahaa. Golfista en ollut kuullutkaan.

Epävarmana teininä sitä mieluummin syötti pallon toiselle kuin yritti itse koriin. Samalla jätti epäonnistumisen riskin kaverille, mutta onnistumisen kultahile satoi koko joukkueelle, myös korin syöttäjälle.

Ikä muutti suhtautumista. Minkäänlaisiin ryhmälajeihin en enää sopeutunut, mutta omaa yksilölajia ei toisaalta millään löytynyt. Luojan lykky, lopulta törmäsin golfiin, ainoaan liikuntamuotoon, johon olen ikinä hurahtanut, myöhään mutta perusteellisesti.

Golfissa päätökset ja niiden seuraukset ovat omissa kätösissä. Johtaa se toki siihenkin, että joskus jättää kuuntelematta hyödyllisiä neuvoja. Sen huomasin viimeistään thaimaalaisella golfkentällä ammatticaddien silmän alla. Hetkittäin tuntui, että itsenäinen peli-ilo katoaa, kun yrittää kohteliaasti toteuttaa puttiohjeita. Kumpi tässä oikein pelaa tätä kallista kierrosta?

Mutta kun sitten malttoi kuunnella, niin olihan se maagista, millaista reittiä pitkä putti saattoi vääränvänkyrällä griinillä hakeutua reikään. Tai miten poikkeuksellisen hyvän lyönnin sai aikaiseksi, kun suostui käyttämään kokeneen caddien ojentamaa mailaa, jota ei itse olisi missään tapauksessa tuohon tilanteeseen valinnut.

Onko golfissa paremmat onnistumisen edellytykset, jos pelaajalla on yksilöliikunta- kuin joukkuepelitausta? Antaako luontainen mieltymys tai kyky jompaankumpaan etuja golfarille? Sitä sopii pohtia.

Arvelen, että harrastaja-yksinpuurtaja saattaa olla itselleen ankarampi, pelaajana vähän kireämpi, koska taakalle ei ole muita jakajia silloin, kun menee huonosti. Hän saattaa myös olla ihminen, joka tuppaa muistamaan lähinnä huonot lyönnit (ja siksi toistaa niitä?) ja unohtaa helposti onnistumisen hetket, joiden oppeja toistamalla tulokset paranisivat. Hän saattaa puhista itsekseen ja harmitella huonon lyönnin jälkeen kauemmin kuin 10 askelen verran.

Kuulostaa minulta heikkoina hetkinä.

Valmennuksessa olevia yksilösuorittajia, huippupelaajia, moinen ei koske. Eikö? Eihän?

Ihminen ei ole joko tai vaan sekä että, niin golfissa kuin muussakin elämässä. Yksinpuurtajallakin voi olla rennompi olo, kun vastuu onnistumisesta jakautuu useammalle. Silloin kaikki tuntuu keveämmältä, jopa oma taakka osana yhteistä onnistumistavoitetta.

Sen olen monesti huomannut, että vahvan joukkuepelitaustan golfarit – lätkän, sählyn, futiksen, pesiksen pelaajat – erottuvat myönteisesti. He ovat oudossakin peliryhmässä kuin omassa joukkueessa. He eivät mieti vain sitä omaa maailman tärkeintä lyöntiä, vaan saavat iloa myös muiden onnistumisesta.

He muistavat kannustaa kaveria eivätkä jää selittelemään ja tuskittelemaan omaa hutiaan. He osaavat kääntää nopeasti selän epäonnistumisille ja jatkavat onnistumiseen uskoen.

Näin he tekevät niin omasta kuin muidenkin kierroksista hyvätunnelmaisia, mitä ikinä kenttä keksiikään kaikkien haasteiksi heittää.

Sillä kenttähän meitä jallittaa ja saa lähtemään toiveikkaina yhä uudelle kierrokselle.

Siispä käsi sydämelle: pelaatko pääasiallisesti itseäsi, ryhmää vai kenttää vastaan? Puurratko yksiksesi reiältä toiselle vai saatko pelikykyä ja -iloa ryhmästä? Voisiko painopisteen muutos parantaa tuloksiasi?

Lue seuraavaksi: Kausi paketissa – Tee varustetarkastus ja kierrätä

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje