Yleensä ollaan sitä mieltä, että vain voittajat muistetaan, mutta vuoden 1999 British Open teki tässä suhteessa poikkeuksen. Siitä kilpailusta muistetaan aina ja ikuisesti vain kisan kakkonen, eilen 29.5 50 vuotta täyttänyt, Ranskan Jean van de Velde.
Kommentoimme kilpailua Nelosen studiossa yhdessä Asko Arkkolan kanssa, ja virittelimme kolmen lyönnin johdossa olleelle ja viimeisessä ryhmässä 18:lla tiiauspaikalla seisovalle ranskalaiselle jo Marseljeesia toteamalla myös, että Ranskaan on nyt tulossa, melkein 100 -vuoden jälkeen, (Arnaud Massy, Open 1907) seuraava major-voittaja.
Van de Velden oletettiin pelaavan viimeisen reiän vähän varmistellen ja konservatiivisesti, mutta mitä vielä. Hänen ajatusmallinsa taisi kuitenkin olla sellainen, että maaliin tullaan tyylikkäästi liput liehuen ja antoihan kolmen lyönnin johto siihenkin selvän mahdollisuuden. Niinpä mies tarttui draiveriinsa ja antoi palaa. Lyönti aukesi aika lailla oikealle, mutta hän vältti juuri ja juuri, viimeisen väylän pariinkin kertaan katkaisevan Barry Burn -puron.
Jatkolyönnin paikka oli sikäli ongelmallinen, että seuraavassa lyönnissään hän joutui seisomaan aika lailla palloa alempana. Viimeistään nyt kaikki odottivat häneltä mestaruuden varmistavaa välilyöntiä. Ylpeä ranskalainen valitsi bägistään kuitenkin pitkän raudan ja päätti pyrkiä suoraan viheriölle.
Toinen ongelma, jota hän tuskin paljoa ajatteli, oli se, että hänen lähestymissuunnastaan katsottuna, greenin viereen pystytetty suuri tilapäinen katsomo näytti olevan melkein hänen linjallaan. Joku tarkempi pelaaja olisi saattanut siinä kohtaa riidellä itselleen vapaa dropin, mutta ei van de Velde. Pitkä rautalyönti näyttikin purjehtivan kohti greenin takaosaa, mutta sen lennon pysäytti, niin kuin oli vähän odotettavissa, väliin jäänyt katsomonosa. Kun pelaaja lyö pallonsa katsomoon menee se 99:ssä tapauksessa 100:sta juuri sinne jonnekin ja pallon voi viedä rangaistuksetta DZ-alueelle. Tällä kertaa van de Velden pallo osuu kuitenkin katsomon tukirakenteisiin niin, että se pomppaa komeassa kaaressa kymmeniä metrejä taaksepäin, yli Barry -puron ja lopulta polven korkuiseen takkuiseen karheikkoon.
Seuraavaa eli kolmatta lyöntiään suunnitellessaan van de Velde näki edelleen vain viheriöllä odottavan lipun, jonne päästäkseen piti lyödä sen verran kovaa, että pallo lentää varmasti puron yli, mutta myös niin varovasti, ettei se rullaa heti greenin takana odottavaan ”Out’tiin.” Tuttu ja kiusallinen tilanne joskus meille kaikille. Jos van de Veldellä oli ollut vähän kokeneempi caddie, olisi tämä voinut tällä kohtaa kertoa hänelle, että tuossa suoraan vasemmalla on esteetön väylä johon pallon voisi chipata, nostaa siitä viheriölle ja kahden putin jälkeen juhlia mestaruutta. Kuten muistamme, näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan sen sijaan, vielä hetki sitten varmana pidetyn mestarin maila takertuu korkeaan heinään niin, että pallo molskahtaa keskelle puroa.
Sitten seuraa näytelmä, jonka kaikki muistavat vielä pitkään. Koska pallo on hieman veden pinnan yläpuolella päättää van de Velde mennä lyömään sen ojasta. Hän riisuu kenkänsä, sukkansa, käärii housun puntit ylös ja laskeutuu puron pohjalle ja niin kuin vanhoista kuvista muistamme jaksaa hän edelleen, joskin nyt jo vähän väkinäisemmin hymyillä.
Viimeistään Barry Burniin hukkuivat Van de Velden haaveet the Openin voitosta. Kuva: David Cannon /Allsport
Yhtäkkiä vettä tulee jostain niin paljon lisää, että pallo peittyy kokonaan ja hän kipuaakin takaisin kuivalle maalle ja droppaa pallonsa yhdellä rankulla ojan taakse. Viidennellä lyönnillään hän ylittää ojan, mutta pallo vierii vasemmalle lipun tasalla olevaan hiekkaesteeseen. Sieltä hän nostaa sen parin metrin päähän lipusta ja upottaa, kaikkien yllätykseksi, puttinsa. Tulos on kuitenkin kolme yli ja hän joutuu uusintaan lopullisen voittajan, skotti Paul Lawrien ja USA:n Justin Leonardin kanssa. Jean van de Velde on tässä vaiheessa jo niin henkisesti lyöty, että hän on neljän reiän uusinnassa vailla mahdollisuuksia.
Jean van de Velden kunniaksi on sanottava, että hän kantoi tappionsa hienosti ja hymyssä suin tehden samalla suuren vaikutuksen skottiyleisöön. Pian kisan jälkeen Carnoustien kentän laitaan ja aivan tuon kohtalokkaan 18. väylän taakse valmistuu hotelli jonka parasta asuntoa ei, kuulopuheiden mukaan ole nimetty voittajan Lawrien mukaan vaan sen nimi on Jean van de Velde Suite.
Juttuun pitää lisätä vielä sellainen hauska yksityiskohta, että vielä samana syksynä van de Velden putterin valmistaja (SeeMore) vie hänet takaisin samalle kohtalokkaalle reiälle vain putteri aseenaan. Kolmannella yrittämällä hän tekee kuutosen, joka olisi heinäkuussa riittänyt mestaruuteen, mutta tuskinpa tehnyt hänestä yhtä kuuluisaa.
