MINEA BLOMQVIST-KAKKO – ANNA GOLF SUPERTÄHTI
Kello on neljä aamuyöstä ja jetlag painaa. Jes nyt kirjotan blogin, kun takana on niin ihana reissu Ameriikassa.
Viime viikolla oli paljon positiivista spekulointia mediassa siitä että naisten Eurooppa tourin tilanteeseen olisi tulossa jelppiä muilta toureilta ja keskusteluja on käyty ilmeisesti LPGA:n kanssa sekä miesten ET:n kanssa. Kuukausi sitten meille oli juuri tullut tieto kahdesta uudesta kisan peruuntumisesta syksyltä. Tilanne on vähintäänkin huolestuttava ja aloin miettimään että tällä kisamäärällä on mahdotonta kehittyä ja tehdä elantoa. Päätin siis lähteä uudestaan yrittämään kohti LPGA touria. Seuraavana päivänä oli kisamaksu maksettu, lennot varattu, cädi rekrytoitu ja otettu yhteyttä muutamaan perheeseen Kaliforniassa. Astetta kirkkaammin silmät alkoivat hehkua ja lisä potkua tuli ihanasti treenaamiseen.
Menin ennen kisaa muutamaksi päiväksi tapaamaan ihania ystäviä The Bridges golf klubille. Sieltä on pelottavat muistot, kun viimeksi olin siellä poikani ollessa 2v ja rupateltiin keittiössä niin yhtäkkiä Elmeriä ei näkynyt missään… Kun oli koko kämppä koluttu, tajusimme että myös Calvin koira puuttuu. Elmeri oli muina miehinä laittanu Calvinille talutushihnan, avannut oven, sulkenut sen ja siellä se ulkoilutti tien vieressä totutusti koiraa. No nyt se jo naurattaa, mutta lapset on kyllä vikkeliä ja nokkelia.
The Bridges on hieno kenttä ja paikkana uskomaton. Siitä vaan golfauto autotallista ja lämmittelemään. Rangella lyödään Pro V1-palloja, tiit ja pyyhkeet ovat hienosti laitettu jokaisen lyöntikohdan paikalle ja mitta laaserikin löytyy siitä vierestä. Eikä sekään ollut yhtään hullumpaa, että itse Phil Mickelson löi meikäläisen edessä. 🙂 Eikun pelaamaan nopea 3h rundi autolla ja sitten klubitalolle loisto salille. Kaikki tuntuu aika luxukselta. Oli hauska nähdä miten ystäväni Sari oli pystynyt kehittymään golfissa. 5 vuotta sitten händäri oli 8 ja nyt se oli 2. Sari lähentelee kuuttakymppiä mutta golfvalmennuksella, sekä fysiikka valmennuksella oli pystynyt kehittymään kyllä hurjasti. Pelikaverina ihana. Nopea, iloinen ja kannustava. Oli tullut kuitenkin siihen tulokseen että golfista on tullut liian vakavaa ja siihen panostus ei ole kaiken sen arvoista vaan haluaa nauttia mieluummin tyttöjen kanssa hyvästä ajasta kentällä.
Muutaman päivän jälkeen kohti deserttiä Palm Springsiä , jonne oli koko viikoksi luvattu yli 40 astetta. Kisarundit pelattiin kolmella eri kentällä, koska kisaamassa oli 360 pelaajaa joista neljän kisapäivän jälkeen pääsisi 90 läpi kohti 2. vaihetta. Onneksi kisa pelattiin autoilla, sillä viimeisen päivän mittarilukemat näytti 47 astetta. Muutama pelaaja haettiin ambulanssilla kentältä heatstroken jälkeen. Neljään kisapäivään mahtui kaikenlaisia pelikavereita. Kisa alkoi kolmella putilla kun pelikaveri käveli ja heilu näkökentässä vaikka olin jo kerran tullut pallolta pois. Yks sankari ehdotti pelataanko ready golffia vaikka oltiin ihan edessä olevassa ryhmässä kiinni ja päätti vaan aina lyödä kun hän oli valmis. 🙂 Onneksi viimeisenä päivänä sain pelata kahden eurooppalaisen kanssa ja ilmapiiri oli kannustava. Kuinka vaikeaa on kunnioittaa itse peliä, pelikavereita ja kehua toisen suorituksia ja olla valmis lyömään kun on oma vuoro. Pelasin ihanan rauhallisesti ja suht stedisti ja olin kisassa jaettu 8. joten matka tästä jatkuu kohti 2.vaihetta joka pelataan lokakuussa Venice Beachillä Floridassa. Ihana reissu takana ja treenaamaan ilolla kohti seuraavaa vaihetta.
Lauantaina pelataan Pickalassa 30 v juhlakisa missä myös suomen naisammattilaiset kisaavat Pink Pro-am Challengessa. Hieno tapahtuma ja sopii hyvin tämän vuoden teemaan -naiset ensin.
Ollaan kaikki toisillemme kivoja kannustavia pelikavereita 🙂
Minni
