26.–31.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[2][0]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Sami Sarpakunnas

Golfpallo on ympäristölle tikittävä aikapommi

Ilmastonmuutos on ykköspuheenaihe maailmassa. Sen pysäyttämiseksi golfinkin pitää tehdä osansa. Pari vuotta sitten julkaistu blogi vaikuttaa yhä ajankohtaisemmalta:

Yllättääkö otsikko? Yllätti se minutkin, kun asiasta ensimmäisen kerran kuulin. Golfpallo nimittäin on kyllästetty raskasmetalleilla, jotka ympäristöön vapauduttuaan ovat melkoinen huolenaihe, luokitellaanhan ne ympäristömyrkyiksi.

Raskasmetallit aiheuttavat eliöissä häiriöitä solutasolla. Luonnon kiertokulussa ne rikastuvat liikkuessaan ylös kohti ravintoketjun huippua – ja huipullahan on ihminen, jolle raskasmetallit aiheuttavat mm. syöpää.

Aikamoista jeesustelua ja turhaa huolehtimista, saattaa joku sanoa. Ehkä niin, mutta samalla täysin turhaa luonnon kuormittamista. Käytännössä yhtä vaille kaikki golfpallon valmistajat käyttävät palloissaan raskasmetalleja, sinkkiä, kobolttia, volframia ja lyijyä. Golfaamme siis itsellemme lyijymyrkytystä – muoviin kuorrutettuna.

Mistään aivan vähäpätöisestä asiasta ei ole kysymys, sillä on laskettu, että pelkästään Yhdysvalloissa hukataan arviolta yli 820 000 golfpalloa päivittäin. Näistä vain noin 8 % löydetään ja poimitaan takaisin peliin.

Palloissa on raskasmetalleja yllättävän paljon, arviolta noin 10 %. Golfpallo painaa 45,93 grammaa, joten vuositasolla luontoon kylvetään maailmanlaajuisesti miljoonia kiloja myrkkyjä muovikuoreen kuorrutettuna.

Aika on kuitenkin armollinen, sillä golfpallo maatuu 100–1000 vuodessa. Koko prosessin ajan niistä kuitenkin imeytyy ympäristöön raskasmetalleja. Haljenneiden ja rikkoontuneiden pallojen kohdalla prosessi on nopeampi.

Ei kuitenkaan niin nopea, että se nykygolfareiden elinaikana kenellekään riskiä muodostaisi. Kyllä se syöpäriski kasvaa lähinnä karrelle palaneesta kasslerista ja vaniljanmakuisesta pikkusikarista. Ikävän perinnön me kuitenkin jälkipolville jätämme.

Miksi palloissa sitten on raskasmetalleja? Jotta ne lentäisivät pidemmälle. Se on yksinkertainen vastaus.

Pitääkö golfpallon sitten lentää pidemmälle ja pidemmälle? Lajin kattojärjestöissä on keskusteltu siitäkin, pitäisikö pallojen lentomatkaa jo rajoittaa. Ongelmia muodostuu, kun hyvät pelaajat lyövät yhä pidemmälle, mutta heikoimpien lyöntipituudet eivät kasva uusilla välineillä tai palloillakaan merkittävästi.

Ja silti lajia harrastetaan samoilla kentillä, vaikka toisille 6500-metrinen baana on sopiva, toisille 4500-metrinenkin turhan pitkä.

Voitaisiinko palloihin sitten olla pumppaamatta raskasmetalleja lajin siitä kärsimättä? Uskallan väittää, että voitaisiin. Golf on ainakin minulle edelleen golfia, vaikka draivini kantaisi 220 metrin sijaan 210 metriä tai vain 200 metriä tai joutuisin lyömään tutulla par-kolmosella jatkossa rautakuutosella rautaseiskan sijaan. Ja Mastersin ratkaisuväyliä olisi aivan yhtä kutkuttavaa katsella, vaikka Bubba Watsonin avaus jäisi parikymmentä metriä nykyistä lyhyemmäksi.

Pallovalmistajia ei kannata sormella osoitella. Ne käyttävät kaikki sallitut keinot pärjätäkseen kilpailussa. Hyvälaatuisia ympäristöystävällisempiä palloja on tuonut markkinoille vuodesta 2009 lähtien jenkkimerkki Dixon, mutta pari muutakin brändiä on lanseerannut omat ekopallonsa. Monen kokeilun elinkaari on kuitenkin jäänyt lyhyeksi.

Kuluttajankaan suuntaan vastuuta ei voi vierittää. Monelle on liian suuri kynnys siirtyä ekopalloihin, kun muut pelaavat niillä normaaleilla. Dixon on kyllä pärjännyt pituuslyöntikisoissakin, eli ilman raskasmetalleja on mahdollista valmistaa kilpailukykyinen golfpallo.

En ole holhoavan politiikan innokkain lipunkantaja, mutta monessa asiassa pakko on paras motivaattori. Käännän siis sormeni kohti lajin kattojärjestöjä. Pallo on niiden pöydällä. Raskasmetallien käyttö golfpalloissa olisi helppo kieltää lajin siitä merkittävästi kärsimättä.

Golfin mielikuvaa on haluttu parantaa ja muokata myös ympäristöystävällisempään suuntaan. Saattaisi uutiskynnys ylittyä ja mielikuva kohentua, jos USGA ja R&A lätkäisisivät pöytään pamfletin, jossa kiellettäisiin raskasmetallit golfpalloissa.

Edistyksellistä toimintaa patavanhoilliselta lajilta, kohistaisiin. Ehkä golf tosiaan haluaa ja uskaltaa uudistua? Pitäisikö sitä itsekin käydä kokeilemassa?

No ehkä tuo mielikuva on liian ruusuinen, mutta valmistajat taatusti älähtäisivät. Seuraavana päivänä suunnitteluosasto sitten jo saisikin toimeksiannon, jossa kehotettaisiin panostamaan uuden ympäristöystävällisemmän golfpallon kehittämiseen. Muutaman kuukauden päästä markkinoilla olisi laadukkaita, mutta ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja metsään lyötäväksi.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (14 kpl)