16.–23.7. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[14][16]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Jere Jaakkola

Golfin tankomarkkinat alkoivat – estetiikka väistyy hyödyn tieltä

Lipputangon rooli pelin mekaanisena apuvälineenä korostuu jatkossa aiempaa enemmän. Kuva rtf123.

Suhtauduin uudistettuun lipputankosääntöön aluksi silkalla uteliaisuudella. Se, että lipputangon voi jatkossa jättää reikään miltä tahansa kentän alueelta lyötäessä, tuntui toki kummalta, mutta samalla myös mielenkiintoiselta. Miten uudistus muuttaisi käytäntöjä kentällä, pelissä, jonka olen pitkään tuntenut?

Nyt kun uudet säännöt ovat astuneet voimaan, ja vuodenvaihteessa alkaneilta golfin tankomarkkinoilta on saatu ensimmäisiä käytännön kokemuksia, pari seikkaa on alkanut asiassa hieman hiertää.

Ensimmäinen on estetiikka. Enkä tarkoita nyt mitään golfkäyttäytymisen hienouksia, vaan sitä, miltä pelin pelaaminen kussakin yhteydessä näyttää. Asetelma, jossa pallolleen asettunut pelaaja tähtää puttiaan metrin päässä olevaan reikään, jossa sojottaa kaksi ja puoli metriä korkea lipputanko, näyttää ainakin toistaiseksi silmääni – no, hölmöltä.

Perin erikoista asiassa on se, että puttien pidentyessä en näe asiassa minkäänlaista ongelmaa. Aiemmin, vanhojen sääntöjen aikaan, on päinvastoin tuntunut tarpeettomalta, että lipputanko piti käydä ottamassa erikseen ja peliä hidastavasti pois vaikkapa 15-metrisessä putissa – joita en muuten upottanut viime kauden 38 golfkierroksellani ensimmäistäkään.

Entistä erikoisemmaksi esteettinen pulmani muuttuu, kun yritän vetää rajaa sille, minkä pituinen tangonsojotusputti näyttää hölmöltä ja minkä pituinen taas aivan luontevalta. Ei onnistu, en osaa sanoa. Parhaimmillaan onnistun vain hatarasti haarukoimaan sen johonkin viiden ja viidentoista metrin väliin.

Mikä sitten ratkaisuksi ongelmaan? Oma suosikkini on tämä: suurennetaan reikää.

Asian esteettinen puoli on tietysti tottumiskysymys, ja asian kanssa painivat lähinnä golfia jo pidempään pelanneet. Lajin uudet harrastajat, jotka tottuvat uuteen käytäntöön alusta alkaen, eivät todennäköisesti näe asiassa minkäänlaista ongelmaa.

Toinen seikka, joka on estetiikan sijaan lajin kannalta paljon merkittävämpi, on se, että sääntöuudistuksen myötä lipputangon rooli pelin mekaanisena apuvälineenä korostuu huomattavasti.

Lyhyissä chipeissä ja griinin ulkopuolelta putatuissa puteissa pelaajalla on ollut tähänkin asti mahdollisuus valita, jättääkö hän tangon lyönnin ajaksi reikään vai ottaako tangon pois. Kyse on ollut lähinnä pelaajan tuntumasta, vaikka jo aiemmat tutkimukset asiasta osoittavat, että keskimäärin tanko kannattaa jättää aina reikään.

Myös tuoreet selvitykset vahvistavat asian: vaikka lipputanko joissakin tapauksissa ”sylkee” ulos pallon, joka ilman tankoa olisi mennyt reikään, huomattavasti useammin asiassa käy toisin päin. Koska yksittäisen päätöksen ja lyönnin lopputulemaa on etukäteen mahdotonta ennakoida, keskimäärin tanko kannattaa jättää aina reikään.

Vaikka uusilla säännöillä pelataan vasta kolmatta viikkoa, pidän jo selvänä, että estetiikka väistyy ennemmin tai myöhemmin hyötynäkökulman tieltä. Mahdollisesti hyvinkin pian. Lipputangon hyödyt, tutkitut ja koetut, ovat siinä määrin merkittäviä, että tangon kanssa puttaamisesta tulee vallitseva käytäntö, kenties myös lyhyissä puteissa.

Se että tankoa käytetään jatkossa pallon reikään upottamisen mekaanisena apuvälineenä, ei kuitenkaan ole mielestäni aivan golfin hengen mukaista. Pelissä pitäisi olla kyse vain pienestä pallosta, palloa lyövästä pelaajasta ja kaikille tasapuolisista olosuhteista.

Ainakin siirtymävaiheessa itsepintaisesti tangotta puttaavat ovat eriarvoisessa asemassa lipputankoa surutta hyödyntäviin nähden. Siitä on kuitenkaan turha osoitella sääntöuudistuksen mahdollisuuksia hyödyntäviä pelaajia. Golf on optimointipeli, jossa pelaaja pyrkii löytämään suoritustaan parantavia ja pelistrategisia keinoja saattaakseen pallon mahdollisimman pienellä lyöntimäärällä tiiltä reikään. Jos pelaaja haluaa maksimoida mahdollisuutensa onnistua putissaan, hän jättää tästä lähtien lipputangon reikään. Mahdollisuuden voi toki edelleen jättää vapaaehtoisesti käyttämättä.

Sekin on hyvä muistaa, että yhä useammalle harrastajalle golf on ensisijaisesti muuta kuin optimoitua tulosurheilua. Heille koko kysymys tangon käyttämisestä voi olla yhdentekevä.

Eräs seikka, jota sääntöuudistuksen yhteydessä ei ehkä ole mietitty aivan loppuun asti, ovat uudistuksen vaikutukset kentän ja tässä tapauksessa nimenomaisesti reiän kuntoon. Pallo kun poimitaan jatkossa yhä useammin reiästä tangon ollessa vielä paikoillaan.

”Hemmetin tyhmä sääntö”, totesi Suomen kokeneimpiin kuuluva kenttämestari Ilkka Kaivosoja Golflehden viime numerossa.

”Reiän reunojen ylimääräinen kuluminen palloa lipun kyljestä noukittaessa ei ole ainoastaan riski, vaan fakta. Mitä suurempi käsi, sitä enemmän reuna hankautuu”, Kaivosoja sanoi.

Vaikutus on väistämättä olemassa, mutta kuinka suuri vaikutus on, sen huomaavat ensi kesänä ainakin kenttämestarit.

Yleistyvä käytäntö on kentänhoidollisten ongelmiensa lisäksi myös epäkäytännöllinen. Tuntuu jälleen hölmöltä, että asetettuaan pallonsa istuvasti tiille ja lyötyään sitä muutaman kerran vaihtelevilta pelialustoilta kunkin golfreiän pelaaminen päättyy siihen, että pelaaja onkii sormillaan palloa lipputangon ja reiän reunojen välisestä ahtaasta kolosta, johon pallo ja sormet juuri ja juuri mahtuvat. Jos golf pelinä keksittäisiin nyt uudelleen, minun on vaikea uskoa, että päädyttäisiin vastaavaan ratkaisuun.

Mikä sitten ratkaisuksi ongelmaan? Oma suosikkini on tämä: suurennetaan reikää – mutta se jääköön jonkin myöhemmän blogin aiheeksi.

Erään varovaisen ennustuksen rohkenen kuitenkin jo tähän tekstiin tehdä: lipputankoa tai lipputangon käyttöä koskevat säännöt eivät ole vielä lopullisessa muodossaan.

Tarkistuksia odotellessa.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (5 kpl)

  • oreeuttuik says:

    Olen ajatellut reiän Seinämien kulumista kauhuissani. Kehitteleekö joku ohuet pinsetit, joilla suurikätinenkin välttää reiän tuhoamisen. Lipun alaosan ohentaminen on osaratkaisu ja sen vaikutus puttaamiseen olisi hie
    man…

  • jlaakso says:

    Eikös tuo reiän kuluminen ole helppoa estää, kun laittaa samanlaisen kupin tankoon kuin harjoitusgriineillä? sillä olisi helppo ja näppärä nostaa pallo onnistuneen putin jälkeen.

  • PG says:

    JLAAKSOlta hyvä ja toimiva idea.

    Oma suosikkini ongelmien ratkaisemiseksi on tämä: alle metrin putit katsotaan menneen reikään yhdellä (rangaistus)lyönnillä.

    Perustelu: Tilastojen mukaan jalan mittainen putti uppoaa PGA-tourilla 100%:n, kahden jalan päästä 99%:n ja kolmen jalan ja metrin päästäkin vielä 96%:n todennäköisyydellä.

    Klubituuppareilla tulee alle metrin putteja tietysti enemmän, mutta mitä siitä. Ei tuolla sääntömuutoksella pelin luonne juurikaan muuttuisi. Sen sijaan pelin esteettiseen puoleen se toisi selvän parannuksen, reiän kuluminen vähenisi ja JLAAKSOn ideaa soveltaen se loppuisi lähes kokonaan. Ja ennen kaikkea peli nopeutuisi todella paljon.

    Lyhyisiin putteihinkin täytyy valmistautua kunnolla kaikkine maneereineen, vaikka varmojahan ne lähes aina ne ovat. Mutta on se vaan niin hölmöä tuhltata (lähes) varmoihin putteihin runsaasti aikaa. Ja hölmön näköistäkin se on…

  • PiisamiGolf says:

    Jlaakson idealle peukut, ja kyllä ”insinöörit” keksivät jonkin nostolaitteen vipuineen tankoon jossakin vaiheessa.
    PG:n idea sopii taasen simulaattoripeliin, kun ei ole oikeaa reikää. Muutenhan oikealla kentälläkään ei tarvittaisi reikää, vaan väritetään metrin halkaisijaltaan oleva ympyrä 🙂

  • PG says:

    PG:n idea sopii taasen simulaattoripeliin, kun ei ole oikeaa reikää. Muutenhan oikealla kentälläkään ei tarvittaisi reikää, vaan väritetään metrin halkaisijaltaan oleva ympyrä 🙂

    Ei nyt sentään. Kyllä reikä tarvitaan. Jos viiden metrin putti uppoaa, se on vain yksi lyönti. Kaksi lyöntiä, jos se jää alle metrin päähän reiästä.

    ”Annettu” on tuttu sana hupikierroksilla, mutta kaikki eivät sitä käytä tai hyväksy. Suurin osa golfareista haluaa kuitenkin noudattaa golfin sääntöjä myös sosiaalikierroksilla. Vasta sääntömuutos toisi peleihin – myös kilpailuihin – muutoksen, josta pelin luonne ei kärsisi mutta olisi monella tavalla muutos parempaan suuntaan.