Viime viikolla keskuudestamme poistui kaksi todella merkittävää urheilujohtajaa nimittäin Jukka Uunila (1923–2021) ja Tapani Ilkka (1941–2021). Tapasin Jukka Uunilan ensimmäisen kerran jo 70 vuotta sitten. Kuortaneen silloin uudella urheiluopistolla pidettiin kesällä 1951 alle 17-vuotiaiden yleisurheilun SM-kilpailut, ja kun onnistuin voittamaan yhden lajin, pääsin pokkaamaan mestaruusmitalini opiston nuorelta ja salskealta johtajalta, Jukka Uunilalta.
Tapasimme 50-luvulla yleisurheilun merkeissä aika ajoin, mutta sitten meni monta vuosikymmentä ettemme nähneet. Kun Vierumäelle alettiin 80-luvulla kaavailla golfkenttiä luin jostain, että Uunila olisi hanketta vastaan. Ehkä hänen onnistui vähän niitä viivyttää, mutta sinne ne kentät lopulta tulivat tehden tästä maineikkaasta urheiluopistosta vähitellen myös monipuolisen ja tärkeän golfkeskuksen.
Sitten tapasimme Jukan kanssa uudestaan ja millä riemukkaimmalla tavalla! Olin kiertämässä Vierumäen vanhaa kenttää, kun havaitsin tutun hahmon väylän viereisessä männikössä. Vierumäen raffeissa oli aikanaan aina paksulti sammalta. Sieltä joutui palloaan todella kaivamaan, ja sitähän Uunilakin oli tekemässä. Eniten minua ilahdutti se, että lajimme oli saavuttanut suuren pr-voiton, kun lajia pitkään karsastanut “urheiluniilokin” oli saatu lopulta peliin mukaan. 2000-luvulla tapailimme usein vielä lätkämatsien väliajoilla Helsingin jäähallissa ja muistelimme menneitä.
Tapani Ilkkaa ja minua yhdisti se, että meillä oli aikanaan yleisurheilussa sama lempilaji eli 400 metrin aidat. Minä harrastin sitä enemmän 50-luvun alkuvuosina ja Tapsa vasta 60-luvulla. Vierumäen rehtorina hän uskalsi ennakkoluulottomasti satsata suomalaisittain uuteen lajiin golfiin ottaen sen mukaan myös opiston yhdeksi oppiaineeksi niin, että Vierumäellä koulutettiin tuhansien tavallisten golfarien lisäksi myös lajin ammattilaisiksi pyrkiviä.
Olin myös jonkin verran mukana kun Ilkka itse otti ensiaskeliaan lajin parissa. Terotin hänelle usein hyvää grippiä ja lainasin hänelle sellaisen harjoitusmailan, jonka grippiosa oli muotoiltu siten, ettei siitä voinut pitää väärin kiinni. Sama maila saattaa muuten vieläkin löytyä hänen autotallistaan.
Tapani Ilkasta kehittyi hyvä keskitason golfari, josta tuli, varsinkin eläkevuosinaan, yksi luomiensa kenttien ahkerimmista käyttäjistä.
Lue seuraavaksi: Lepää rauhassa, European Tour