Aloitin pienen Katalonia golfreissuni seuraamalla päätöspäivää Espana Openissa El Pratin kentällä. Greg Normanin suunnittelema kenttä sijaitsee vain 30 minuutin päässä Barcelonasta ja toimi jo kymmenennen kerran ”Espana Openin” kisaisäntänä. Viimeinen kisapäivä on aina latautunut tunnelmalla ja jännityksellä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tuulesta ei ollut tietoakaan. Päätin seurata Mikko Korhosen pelisuoritusta alusta loppuun asti.
Näin Mikon lämmittelevän rangella kädinsä Karri Kakon kanssa ja mietin miten jännittynyt Mikko mahtaa olla ennen starttia. Ykköstiillä, hetkeä myöhemmin ei jännityksestä ollut tietoakaan. Mikko heitti upean pitkän draivin keskelle väylää ja peli lähti onnistuneesti käyntiin. Kolmannella väylällä, joka oli par kolmonen, Mikko teki lähes holarin. Pallo oli vaaksan verran lipusta ja birkku oli selviö.
Mikko pelasi kahdestaan espanjalaisen Eduardo de la Rivan kanssa ja meno oli ripeää. Minulla piti kiirettä pysyä tahdissa mukana, koska narujen ulkopuolella matka oli huomattavasti pitempi. Mikko kertoikin pelin jälkeen, että pitää tämänlaisesta ripeästä pelistä. Ihailin Korhosen kehonkieltä kentällä. Rinta rottingilla ja pää pystyssä hän eteni väylällä ripeästi ja määrätietoisesti kohti lippua. Tekemisen meininkiä, -”Let’s play golf!”
Espanjassa kun ollaan, niin suuri yleisö oli luonnollisesti seuraamassa Jimeneziä , muut saivatkin pelata lähes omassa rauhassaan. Rivan peliä oli seuraamassa joukko hänen ystäviään sekä perheenjäseniään. Tunnelma oli erittäin lämminhenkinen kun kaikki kannustimme kumpaakin peluria. Eduardon nuori ja kuvankaunis tyttöystävä kertoi jännittävänsä paljon enemmän katsoessaan ottelua televisiosta, kuin olemalla mukana kentällä. Rivan äiti taas jännitti ilmiselvästi poikansa jokaista lyöntiä. Espanjalaiset ihailivatkin Mikon virheetöntä ja varmaa tekemistä kentällä, kuin kone hän eteni määrätietoisesti keskellä väylää varmoin elkein. Riva oli selvästi epävarmempi vaihtaessaan mailaa ja tarkistaessaan puttilinjaa useamman kerran, vaikka kisasikin omalla kotikentällään. Viimeisellä väylällä Mikko taisi olla ensimmäisen kerran väylän ulkopuolella, tuulen tullessa mukaan peliin. Hienoa peliä viidellä birkulla ja kahdella bogilla, tuloksena kolme alle parin.
Suurimman yleisömeren imaisi luonnollisesti Espanjan Miguel Angel Jimenez, jolla on viime vuoden ”Open de Espana”-titteli hallussaan. Tuolloin kisa pelattiin PGA Catalunya Resortissa ja Jimenez teki historiaa olemalla 50 vuoden ikäisenä vanhin voittaja kisan historiassa. Voitto irtosi viimeinkin ja se oli hänen 27. osallistumiskertansa ”Open de Espana” kisaan. Jimenez on niin karismaattinen peluri, jonka pelkkä ylväs olemuskin herättää jo kunnioitusta. Vuoden 2015 Open de Espana tittelin vei englannin James Morrison ja Jimenez oli jaetulla toisella sijalla neljän muun pelurin kanssa. Mikko Korhonen oli hienosti jaetulla 15 sijalla ja lyönnin vähemmän pelannut Eduardo Riva oli jaetulla yhdeksännellä sijalla.
Rupattelin pelin jälkeen tovin Mikon ja Karrin kanssa. Pojat kertoivat yhteistyön sujuvan hyvin ja sen myös pystyi aistimaan kentällä. Saumatonta yhteistyötä hyvässä hengessä, ei mitään turhia höpinöitä vaan selkeää toimintaa. Karri kertoikin, että höpöttelyä on enemmän kädätessään veljelleen Roope Kakolle tai Minnille. Ammattipelureitten iltaan ei mahdu visiittiä Barcelonan rientoihin tai jalkapallo-otteluihin, illat menevät palautuessa ja venytellessä. Iltaruokailukin hoituu kadun toisella puolella hyväksi havaitussa ravintolassa.
Kiitos Mikko hienosta pelistä, oli ilo seurata ja kannustaa maanmiestä maailmalla!
Hippu???
Karri on kyllä selkeästi lähdössä yöhön ;-).
Hieman kade blogistille – paljon on aikaa matkustella ja ilmeisesti lennotkin ilmaiset. Puolen vuoden sisällä Islantia, Japania, Intiaa, Portugalia, Englantia ja nyt Espanja … pelkiin lentoihin menisi 10 000 egeä !
Missä Pate????