Viime viikko oli erikoisen valintapitoinen. Golfaajia kehotan noteeraamaan, että Anni Sinnemäki valittiin Stadin uudeksi kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Sinnemäki kävi Kallion ilmaisutaidon lukion ja opiskeli yliopistossa Venäjän kirjallisuutta, yleistä kielitiedettä ja filosofiaa. Viimeksi mainitusta olen iloinen, koska itsekin opiskelin filosofiaa. Anni on kirjoittanut kaksi runokokoelmaa ja opittiin tuntemaan Ultra Bra -yhtyeen sanoittajana. Pekka Mervolan (Keskisuomalainen) tuoreen blogin mukaan hänet tunnetaan myös kroonisena myöhästelijänä. Annille pitänee lähettää kirjani Golfin ilosanoma – 100 syytä pelata golfia. Hänen rooteliinsa tulee nimittäin kuulumaan muun muassa Talin golfkentän mahdollinen kaavahässäkkä. Mitä tästä opimme? Kun vanhan liiton miehet väistyvät, esiin astuu uuden liiton naisia.
Kotiklubini puheenjohtaksi äänestettiin Markku Takanen. Hän on Sarfvik Golfklubi ry:n historian ensimmäinen puheenjohtaja, jota ei ole valittu niin sanottuna Seppo Soratien miehenä. Eräs nokkela ystäväni totesi, että sinäkin siis olit aikanaan Soratien mies. Kyllä, kaksi ensimmäistä viikkoa. Takasen vastaehdokas Petri Pessi sai yhden äänen vähemmän. Mikä ratkaisi? Se, että Markku osasi lausua klubin nimen oikein. Mitä opimme tästä? Uuden liiton aikaan kannattaa tehdä kotiläksynsä huolella.
Iltalehden mukaan viikonloppuna eräästä uskonnollisesta yhteisöstä erosi 13 000 ihmistä. Näin sen jälkeen, kun kansallinen parlamentti oli äänestänyt 105-92 sen puolesta, että perhepelioikeus saataisiin lännen sivistysmaissa vallalla olevan käytännön mukaan myös mies- ja naispareille.
Kyseisellä yhteisöllä on eri puolilla Suomea klubitaloja, joihin ihmiset kokoontuvat adventtina, jouluna ja pääsiäisenä. Klubeille keräännytään myös rituaaleihin, joissa maistellaan vehnäjauhosta ja punaviinistä leivottua vapahtajaa, annetaan jollekin nimi, jotkut menevät keskenään naimisiin ja joku saatellaan matkaan, kun maalliset toimennukset ovat tältä erää paketissa.
Yhteisö hallinnoi myös siunattuja maita, siis kenttiä, joita jotkut käyttävät aamu-, päivä- tai iltakävelyihin, joilla kokoonnutaan päät painuksissa kaivettujen kuoppien äärelle ja joilta erittäin moni etsii rauhaa ja löytää perspektiiviä elämäänsä.
Kävijöiden määrä on nyt vaarassa ryvettyä, koska uskonnollisen yhteisön hallituksen puheenjohtaja antoi parlamentin päätöksen jälkeen enemmistöä ilahduttaneen lausunnon, että yhteisön käsitys peli- ja pariutumisoikeudesta vaatii perusteellista tarkastelua ja arveli että nyt on todellinen uudelleenarvioinnin paikka.
Selitykseen, että tuo lausunto olisi todellinen syy yhteisön hylkäämiseen, ei usko erkkikään. Kyse on myös saituudesta, tai voihan sitä kauniisti kutsua vaikka säästeliäisyydeksi. Eli kaikki eivät enää halua sitoutua maksamaan yhtiövastikkeita, joilla klubitalot saadaan pidettyä lämpiminä, öylätit vastapaistettuina, urut soivina ja kentät houkuttelevina.
Onko tästä jotain oppimista? On. Sielläkin on uuden liiton mies ohjaksissa. Ja jotenkin tuntuu (vaikka tämä onkin henkilökohtainen omantunnon asia), että äsken kirjoitetulla on jotain tekemistä erään meille tutun, uskonnottomaksi kuvitellun yhteisön kanssa.
Itse olen pitkään sanonut, että aina astuessani ykköstiille, minulla on tunne kuin raskaat temppelin ovet sulkeutuisivat takanani. Kutsun vapaudeksi sitä ihanuutta, kun suljen puhelimen ja poistun hetkeksi huolehtimasta tämän maailman murheista.
Mutta kohta kun vapaanautiskeluni on ohi, sama rähinä ja monesta tuutista: kirkkojen tarpeet pitää hoitaa vapaaehtoisilla kolehdeilla ja pääsylipputuloilla. VALO-talon tuomiokapituli on puhdistettava! Rajut yyteet päälle ja tyhjäntoimittajat ulos! Leipäpapit kerjuulle! Ei päivärahaa piispoille! Eikä kirkkokansa mitään luksusta vaadi, kunhan kahveet saadaan seurakuntasalissa. Sakastit tarkkaan syyniin, ettei ne vaan juopottele siellä meidän laskuumme! Ja mihin tarvitaan golfjohtajia? Suntio hoitaa kirkkomaan, kaivaa kuopat, jakaa ja kerää laulukirjat.
Ei ihme, että kun Timo Laitinen valittiin tämän eriseuraisen sisar- ja veljeskunnan uudeksi arkkipiispaksi, hänen ensimmäinen toiveensa oli, että pääsisi aloittamaan puhtaalta alttarilta. Töitä on ihan perusteellisen paljon ja odotukset korkealla. Ei tarvitse kuin muuttaa mielikuva golfista täsmälleen päinvastaiseksi. Ei tarvitse kuin saada golfkansa kunnioittamaan laskuoppia niin paljon, että edes terveet rakenteet pysyvät pystyssä. Ei tarvitse kuin päättää, kuunteleeko kilvoittelijoita, tapagolfaajia vai räyhääjiä?
Onneksi Laitinen on marinoitunut uuden liiton muutosjohtajaksi notkeuttamalla vuosikaudet vanhan liiton jättiorganisaatiota nykyaikaan. Onneksi hänet tunnetaan maailman ehkä buddhamaisimpana johtajana, joka elää niin kuin pelaa. Ei kiroile kentällä, ei murjota, ei heittele mailoja. Ja onhan tuo rohkean kaverin paikka. Liittovaltuusto valitsi hänet, mutta mikä tärkeintä, hän valitsi meidät. Golfilla on taas toivoa.
Seppo Palminen
Hauska vertaus. Onneksi golfissa ei sentään velvoiteta imeväis-ikäisiä klubitalolle tukanpesuun ja sen jälkeen lajin historia-ja etikettitunneille koko koulussa käynnin ajaksi, vaan valinta on edes hieman vapaaehtoisempaa. Ja sellaisena sen haluan pysyvänkin.Niin kirkossa kuin tämän ”jumalallisen” lajinkin puitteissa vaihtoehtojen hyväksyminen pitää kuulua nykyaikaan. Toimitusjohtajat ja papit räknätköön tahoillaan mitä se sitten tarkoittaa kerätyn kolehdin suhteen. Taivaasta ne rahat eivät tule kummassakaan tapauksessa.
Hookille Kirkolla ei sentään ole pakkojäsenyyttä, alttarilta saa ryypyt ja öylätit ja penkissä saa istua ja kuunnella saarnaa ja veisata. Hautuumaillakin saa kierrellä ilman jäsenyyttä. Kentälle pääsee. Golffissa on taasen pakkojäsenyys. Ei ole minkäälaista asiaa kentille kävelemään ilman jäsenyyttä, puhumattakaan pelaamisesta. Ei edes seuran tilaisuuksiin pääse kuuntelemaan, niinkuin kirkon tilaisuuksiin, ilman jäsenyyttä. Kirkkoon pääsee ilman kauluspaitaa farkuissa. Yritäppäs golfkentälle.
Olipa erittäin hyvä kirjoitus.
Ei golfissa ole pakkojäsenyyttä. Varsin monelle kentälle pääsee pelaamaan ilman tasoituskorttia sen kummempia selittelemättä. Kyllä raha kelpaa. Ja jos oikein haluaa heittäytyä nuukaksi, niin ostaa golfosakkeen ja pelaa sillä.
Rienausta ! Pidetään Jeesus erossa tästä saatanallisesta lajista, joka saa meidät keskenämme riitelemään. Autuaita olkoot myös nuo hyväuskoiset hölmöt, mahtailevat osakkeenomistajat, jotka niin tuskissaan kierivät !
Golfin pelaajat tietävät että golf tulee saatanasta, muuten ois isommat reiät ja esteet puuttuis kokonaan.
Golfia pelaava tavallinen ihminen, joka pitää pyhät asiat ja arvot pyhinä, ei voi kuin tulla murheelliseksi tällaisista kirjoituksista. Taitaa olla niin, että julkisuus ja monien kehu ovat tehneet kirjoittajan ylpeäksi ja toisten tunteista piittaamattomaksi. Olen todella surullinen, että tämä suuri ”guru” alentuu moiseen alatyyliin. Kirkon ratkaisut toivottavasti pysyvät linjassa sen peruskirjan Raamatun kanssa, sillä muuten käy huonosti. Myös meidän omien ratkaisujemme olisi hyvä olla linjassa Luojamme ajatusten ja säädösten kanssa, sillä muuten voi käydä huonosti. Ylpeys ja omahyväisyys ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvää. ja siksi pyytäisin kirjoittajaa, tätä arvostettua ”gurua”, pysähtymään ja miettimään tarkoin seuraavaa ”svingiään”. Uskon, että näihin pohdintoihin yhtyy hyvin moni golfaava kirkon jäsen ja siihen tosi ”Guruun” , joulun Herraan Jeesukseen Kristukseen uskova golfia harrastava ihminen. siunattua adventtia ja joulua toivottaen Eero Attila pastori innokas golfari vuodesta 2000.