Terveisiä Turusta. Olin siellä levittämässä golfin ilosanomaa paikallisilla kirjamessuilla Suomen kirjankustantajat ry:n yhteisosastolla. Virallisen selityksen mukaan olin myymässä ja markkinoimassa uusinta kirjaani Golfin ilosanoma – 100 syytä pelata golfia. Käytännössä katselin kolme päivää ihmisten ilmeitä, seisaaltaan silmien korkeudelta ja istuen aavistuksen alaviistosta. Olen aikaisemmista messukokemuksista oppinut, että kun olen kirjoittajana uskaltautunut potentiaalisten lukijoitteni joukkoon, tärkeintä on päästä heidän kanssaan ensin katsekontaktiin ja sen jälkeen puheväleihin.
Lounais-Suomen älymystö, noin 20 000 ihmistä, käveli, juoksi ja laahusti ohi. Mielestäni on yhdentekevää, käveleekö, juokseeko vai laahustaako joku, minua kiinnostaa eniten, näyttääkö hän nauttivan siitä, mitä tekee. He olivat siis tulleet kirjamessuille. Miksi ihmiset tulevat kirjamessuille? Pitämään hauskaa, innokkaina etsimään lukuelämyksiä, näkemään, kuuntelemaan ja kontaktoimaan kirjoittajien kanssa? Tai sitten: eristäytymään väkijoukkoon, kitumaan ja mököttämään? Vaikutti, että suurin osa, tarkoitan 99 % ohikulkijoista, näytti naamaa, joka kertoi jotain järkyttävää tarinaa. Ja nyt he epätoivoisesti etsivät sanataiteilijaa, joka kirjoittaisi tuon stoorin kansiin kaiken kansan kärsittäväksi.
Aluksi, ensimmäisenä messupäivänä, heti parituhatta ilmettä nähtyäni, mieleeni jopa hiipi epäillys, että siinä osassa messukeskusta, jossa meidän ständimme sijaitsi, olisi jotain perusteellisesti pielessä. Siis muutakin, kuin että minä päivystin siellä. Ei ollut. Syömässä käydessäni kiersin koko hallin. Kaikkialla suorastaan ammotti sama ilmeen vähyys. Kun kasvoja jaettiin, tämä porukka on seissyt yhdessä jonossa.
Totta kai ymmärsin, että joillain saattoi olla hyvinkin vakava syy mököttää. Tajusin myös, että jotkut ovat onnellisimmillaan saadessaan murjottaa ja nimenomaan kirjamessuilla murjottaminen lasketaan jollekin osalle kansaa erityisansioksi. Mieleeni on suorastaan tatuoitu yhden kaverin kasvot. Hän ohitti osastomme vähintään 30 kertaa kantaen koko ajan samaa ylvästä nollailmettä.
Onneksi olivat golfaajat. He pelastivat päiväni perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. He antoivat messumedialle kasvot, joista tuli hyvälle tuulelle. Heidät tunnisti sadan metrin päästä. Heidän katseensa löysi helposti eikä keskustelun avaamisen kanssa kursailtu. He tulivat kättelemään, halaamaan ja kertomaan omaa golftarinaansa. He ostivat kirjan itselleen tai kaverilleen lahjaksi. Heti ensimmäisenä messupäivänä tuli kaksi golfiin kajahtanutta hauskaa naista, jotka paketoivat kirjat aviomiehilleen saadakseen heidätkin innostumaan. Heitä oli nuoria ja varttuneita. He antoivat aurinkonsa loistaa ja heitä oli niin paljon, että valaisivat koko Lounais-Suomen.
Ajaessani takaisin Stadiin autoradio soitti kuin tilauksesta Cliff Richardin laulua: Every Face Tells A Story. Vakuutin lopettavani kaikki typerät turkulaisvitsit ja tulevani Turun kirjamessuille taas ensi vuonna ja sitä seuraavana.
Kirjassani Golfin ilosanoma olen luetteloinut 100 syytä pelata golfia. Tässä tulee syy numero 101: Golfaajat suhtautuvat elämään positiivisella uteliaisuudella.
Seuraavan kerran kasvot kertovat tarinaa Helsingin kirjamessuilla 23.-26. lokakuuta. Toivottavasti golfaajat ovat taas liikkeellä, valaisevat miljöön ja pelastavat tunnelman.
Seppo Palminen
Kaiketi annoit kuitin kaikille muille, jotka kirjasi osti käteisellä messujen aikaan ? Näin voit iloisena maksaa vaaditut arvonlisäverot ym. Sain muuten tuon kirjan palkinnoksi eräästä kilpailusta ja ei siinä ollut kuin muiden panettelua.
Vitsi mitä juttua taas: onneksi oli golffarit…. ei käsipäivää, milloin pitää äänestää golfaavaa poliitikkoa ja milloin mitäkin. Eikö Palmisella oikeesti ole muuta elämää kuin golf? Ja kai ne nyt olivat innoissaan kuulemaan sun höpinöitä. Muita ohikulkevia ei golf kiinnosta, niin miks ne sua vilkuilis? Luulen ettei samoilla messuilla ollut Ville Haapasalo kokenut tilannetta kuin sinä – koska hänen ”tuotteensa” kiinnostaa ihmisiä, toisin kun sun!
Palminen oli parasta koko päivillä. K.Lahtinen
Yhteisöissä on tällasii ”juoruämmiä” jotka kyylää kaikista jotain negatiivista sanottavaa, ja myös sanoo kaikille jotka jaksaa kuunnella. Jotenkin näistä Palmisen jutuista saa dejavuun tähän suuntaan…..
Oletit ilmeisesti kaikkien ryntäävän hymyssäsuin ständillesi? Miksiköhän? Luuletko todella että olet joku kuuluisa kirjailija? Ihmettelen myös niitä golffareita jotka jaksavat jorinoitasi lukea
Poislukien K.Lahtisen kommentti, tuntuisi, että aika moni kaipaisi elämäänsä jotain piristystä, jos noin nyppii ja koko tekstin lukeminen tai sen ymmärtäminen tuottaa noin paljon haasteita … Palmisellakin varmaan on muuta elämää, mutta näin golfsivustolle on varmaan fiksumpaa kirjoitella jotenkin golfiin liittyviä tarinoita, eikös niin?
Kun lukasee näitä Palmisen juttuja, niin on niissä paljon enempi järkeä, kuin esim. tämän hyvinkääläisen proon tai tämän aloittelevan golftuomarin keskustelupalstalle kirjoittamissa viesteissä. Tosin Palminen kirjoittaa yhden blogin näitten herrojen 1000 viestä kohden.
Kyllä on taas katkeria kommentoijia osunut näppäimistön eteen. Älkää hyvät ihmiset lukeko näitä juttuja, jos ne ja sen kirjoittaja ovat niin epämiellyttäviä. Ottakaa vaikka maila kouraan ja onanoikaa sen kanssa, onnettomat kurttunaamat. Paras tietysti olisi, jos vetäisitte itsenne jojoon.
Pikkuvihje. Määrittelet ihmisiä ja ihmisryhmiä omasta mielestäsi huvittavasti kuten Lounais-Suomen älymystö ym. Katsantokantasi on ristiriidassa buddhalaisen sallivuuden ja ilmiöiden ymmärryksen kanssa. Ihmisten haukkumine ja luokittelu ilmeiden perusteella on rumaa, kaskinaamaista. 99% messukävijöitä näytti siltä ja tältä. Vai miltä sinusta tuntuu: 100 % kirjan Golfin ilosanoma kirjoittajista näyttää itsekkäältä ja itsekeskeiseltä buddhismilla ratsastavalta entiseltä kaikkimullehetinytmainosmieheltä joka ei ymmärrä edes hävetä