Kun nuorien halutaan viihtyvän entistä paremmin golfkentillämme, kehottaa nuorisotutkija Mikko Salasuo ottamaan mallia nuorisotyöstä.
Kuva: Juha Hakulinen
Golf kasvaa ja kasvun veturina ovat olleet nuoret miehet. Kehitys on yllättänyt monet, kun samaan aikaa puhutaan paljon siitä, että nuorten drop out -ilmiö pois harrastusten parista on voimistunut. Mitä sellaista golfissa sitten on, että se onnistuu purjehtimaan vastavirtaan?
Golfin kasvu on syntynyt pääosin orgaanisesti ja niin, etteivät golfyhteisöt varsinaisesti ole sitä aktiivisesti joutuneet rakentamaan. Enemmän on ollut kyse siitä, etteivät golfyhteisöt aseta kasvun tielle turhia esteitä ja rakenteita. Väitettä ei pidä ymmärtää väärin, mutta ehkä on syytä vähän selittää. Otetaan avuksi nuorisotutkija ja dosentti Mikko Salasuo, joka on innokas golfari itsekin.
”Jos lähdetään vähän kauempaa liikkeelle, niin suomalainen urheiluharrastamisen instituutio on luotu 50 vuotta sitten, eli toisessa ajassa ja toisenlaisia tarpeita varten. Se on tällä hetkellä isommassa murroksessa kuin koskaan”, Salasuo sanoo.
Salasuo kuvailee nopeasti Suomeen kaupungistumisen vanavedessä syntyneen järjestelmän, jossa urheiluharrastus valjastettiin kansalaiskasvatuksen välineeksi yleispohjoismaalaiseen tyyliin. Kun lapset eivät kaupungeissa enää olleet vanhempiensa mukana työpaikoilla, kuten ennen pelto- ja metsätöissä, valjastettiin urheiluseurat nuorisokasvattajiksi. Urheiluseuroissa paitsi liikutettiin nuoria myös kasvatettiin hyviä kansalaisia. Malli toimi hienosti aikansa, mutta se aika on tulossa päätökseensä. Silti mallin rakenteet istuvat syvässä. Ja kun rakenteet ovat olemassa, on niiden varaan rakentunut liiketoimintaa, jossa kasvatuksellinen ulottuvuus loistaa poissaolollaan. Nuoria se ei puhuttele.
Nuorisotutkimusverkoston toimittaman Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan ohjattuun liikuntaan osallistui vuoden 2022 tutkimuksen mukaan enää 38 % nuoristamme, kun määrä neljä vuotta aikaisemmin vielä oli 47 %. Lasten ja nuorten yleisin harrastus on omaehtoinen liikunta ja luonnossa liikkuminen, jota kertoo harrastavansa 90 % vastaajista. Tyypillisiä lajeja ovat pyöräily, lenkkeily, kävely, uinti ja kuntosali, siis lajit, joita voi harrastaa silloin kuin itselle sopii. Vuonna 2018 määrä oli 83 %, eli trendi on selvä: ohjatun liikunnan harrastaminen vähenee ja omaehtoinen harrastaminen lisääntyy.
Monissa lajeissa edellytetään entistä vahvempaa sitoutumista entistä nuorempana, vaikka tutkimukset osoittavat sen olevan tuhoisaa motivaatiolle ja kehitykselle. Käytännössä harrastukset ovat kallistuneet ja treenejä on entistä enemmän. Se näkyy niin sanotun drop out -ilmiön voimistumisena.
”Nähdään selvästi, että halu sitoutua on vähentynyt. Harrastukset eivät kuitenkaan tarjoa vastauksia tähän, vaan velvoittavat viiteen treeniin viikossa. Kun treenit sitten ovat ilta-aikaan, myös vanhempien halu kuljettamiseen ja maksamiseen on vähentynyt”, Salasuo tulkitsee.
”Kehitys on avannut kentän sille, joka osaa tarjota tähän vastauksia. Golfilla on mahdollisuus tähän. Kuljetus- ja liikkumisongelma golfillakin on, mutta lapset ja nuoret voivat tulla ja harrastaa miten haluavat: ei sitoutumista vaativaa omaehtoista sosiaalista toimintaa, jossa ei ole pakko kilpailla”, hän kuvailee.
”Golfissa on paljon elementtejä, jotka resonoivat nuorten odotuksiin. Ne pitää tunnistaa ja niitä pitää hyödyntää. Ja samalla kannattaa pyristellä irti perinteisestä harrastamisen tavasta ja ajatuksesta”, hän näkee.
Salasuo kuvailee, miten monessa lajissa toteutuu urheiluseuroille tyypillinen pyramidimalli. Niissä etsitään lahjakkuuksia, joita jalostetaan hiljalleen kohti pyramidin huippua. Matkalla muut tippuvat, tai paremminkin heitä työnnetään pois kyydistä, kun tarjolla ei ole matalan sitoutumisen mahdollistavia ryhmiä ja harrastamisen tapoja.
Golf ei edellytä sitoutumista ja omaehtoinen harrastaminen on mahdollista paljon paremmin kuin monessa muussa lajissa. Golfia voi harrastaa itsenäisesti ja kavereiden kanssa ohjatun toiminnan ulkopuolella.
”Pitää uskaltaa luottaa, että volyymin kautta tulevat uudet kilpapelaajatkin. Mukaan kilpavalmennukseen rekrytoituu sellaisia henkilöitä, jotka tekevät sitä omasta halustaan eivät rakenteen ohjaamina, eli motiivit ovat oikeat”, Salasuo näkee.
Sitten hän leikittelee hetken rohkealla ajatuksella.
”Mitä jos klubilla olisi joku sellainen paikka, jossa nuoret voisivat hengailla ja viettää aikaa? Tehdä läksyjä ja viettää aikaa keskenään ja mennä sitten treenaamaan ja kentälle, kun siltä tuntuu. Kannattaisiko kokeilla? Silloin kannattaisi ottaa mallia enemmän nuorisotyöstä kuin urheiluseuroilta”, hän tiivistää.
Artikkeli on julkaistu Suomen Golflehdessä 2/ 2025.
Mikko Salasuo oli Golfpisteen podcastin vieraana 6.5. Jaksossa syvennyttiin nuorten harrastamisen muutokseen. Jakso on kuunneltavissa Spotifyssa. Linkki jaksoon alla.
