Todella thrillerimäisiä piirteitä sai 101:n US Openin neljäs päivä. Viimeisessä ryhmässä pelanneet ja lyönnillä Mark Brooksia johtaneet Retief Goosen ja Stewart Cink töhrivät mahdollisuutensa. Cink teki tuplan ottamalla chipin ja kolme puttia. Tässä vaiheessa Goosenille olisi riittänyt kaksi puttia noin neljän metrin matkalta. Hän kuitenkin tuuppasi ohi vajaan metrin mittaisen parputin. Maanantaina on luvassa uusinta Brooksin ja Goosenin välillä, Cink sijoittuu kolmanneksi. Retief Goosen ehti johtaa US Openia sen avauskierroksen seitsemänneltä reiältä aina sisääntulon 14:lle jossa hän teki bogeyn. Mark Brooks näytti tässä vaiheessa karkaavan voittoon. Brooks teki kuitenkin bogeyn 18:lla ja näytti menettäneen pelin Goosenille joka siirtyi puolestaan johtoon 16:n birdiellään. Goosenin kanssa pelannut Stewart Cink tasoitti 17:n birdiellään pelin, ja voittotaisto näytti 18:n tiiauspaikalla näiden kahden väliseltä. Stewart Cink möhli mahdollisuutensa lyömällä lähestymisensä vasemmalle karheikkoon. Sieltä hän pitchasi lyhyeksi ja töhri vielä kolmella putilla itselleen tuplabogeyn. 
Retief Goosenilla oli pöytä katettuna, matkaa neljä metriä ja kaksi puttia voittoon. Ensimmäinen meni kuitenkin yläpuolelta pitkäksi. Vajaan metrin mittainen parputti näytti yksinkertaiselta, sen Goosen työnsi alapuolelta ohi. Varmasti lähes täydellisessä shokissa ollut etelä-afrikkalainen sai pinnistellä tosissaan jotta sai yli metrisen bogeyputin sisään. Uusinta on 18 reiän mittainen, ja se pelataan maanantaina. Edellisen kerran US Openissa pelattiin uusinta 1994, tuolloin Ernie Els kukisti Loren Robertsin sekä Colin Montgomerien.
Kilpailu tä,ynnä, yllä,tyksiä,
Varsinaisen kilpailun loppuratkaisu oli enemmän kuin yllättävä, Goosenin puttisekoilu jää historiaan. Kun viimeiselle kierrokselle lähdettiin, oli peli käytännössä kuuden kauppa. Yllättäen kandidaateista nimekkäimmät, Sergio Garcia ja Phil Mickelson putosivat pelistä ensimmäisinä. Kumpikaan ei saanut peliään kulkemaan, ero kärkeen kasvoi pikkuhiljaa parivaljakon sortuessa vaatimattoman kenttäpelin seurauksena bogeihin. Yllättäjä Rocco Mediate nousi pariin otteeseen Goosenin ja Cinkin rinnalle kärkeen, hänkin hyytyi sisääntulon alkureiíllä. 40-vuotias Mark Brooks on maailmanlistalla sijaluvulla 159:s, vuoden 1996 PGA:n mestari ei ole tuon jälkeen saanut mitään merkittävää aikaan. Toisen kierroksen tulos 64 nosti hänet kärkitaistoon, ja lyhytlyöntinen Brooks sinnitteli voitonsyrjässä viimeiselle reiälle jonka hän pelasi lähes tuntia ennen Goosenia ja Cinkiä. Brooks osui yllättäen koko kilpailussa tarkimmin viheriöihin, niin myös viimeisellä, jossa hän vaikeasta paikasta otti kolme puttia. Goosenin ja Cinkin tullessa viimeiselle viheriölle näytti peli menetetyltä, mutta maanantaina veteraanille avautuu siis mahdollisuus uran toiseen Majoriin. Kun Tiger Woods ei uhannut missään vaiheessa kärkeä, voidaan sitäkin pitää yllättävänä. Nimet jotka kisassa nousivat kärkeen sen eri vaiheissa, olivat myös monella tavalla mielenkiintoisia. Kukapa olisi uskonut Hale Irwinin Mark Brooksin ja Retief Goosenin pitävän kärkitiloja ensimmäisen 
kolmen kierroksen ajan. Kaksi jälkimmäistä uusivat voitosta. Viimeuotisesta kärkikymmeniköstä vain Stewart Cink sekä komean viimeisen kierroksen pelannut Vijay Singh (64) uusivat paikan kymmenen joukossa. Hale Irwin sävähdytti avauskierroksella pelaten 67, sunnuntaina oli Tom Kiten vuoro. 51-vuotias Senior Tourille siirtynyt Kite pelasi Singhin tavoin 64, kuusi alle parin ja nousi uskomattomasti lopullisella tuloslistalla viidenneksi. Ennakko-odotusten mukaisesti voittotulos jäi vain niukasti alle parin, neljä ensimmäistä alittivat 280:n lyönnin rajan.
Eurooppalaiset statisteina
Jenkit jyräsivät lopulta varsin vahvasti, vaikka Woods jäikin sijaluvulle 12:s. 21:n ensimmäisen joukossa oli 16 jenkkiä, yksi pelaaja Kanadasta (Weir), yksi Aasiasta (Singh), yksi Afrikasta (Goosen), yksi eurooppalainen (Garcia) sekä Argentiinan Angel Cabrera. Sergio Garcia jäi siis jo ensimmäisillä reiíllä kärjen tuntumasta, Thomas Björn oli 22:s. Vanhoista mestareista Bernhard Langer sijoittui 40:ksi, viikonloppuna töhrinyt Colin Montgomerie 52:s ja Nick Faldo 72:s. Viimevuonna Miguel-Angel Jimenez oli kakkosena 15 lyöntiä Woodsista, uusintaan ovat päässeet myös Montgomerie (1997) sekä Nick Faldo (1988).
Ernie Els, Phil Mickelson, David Duval ja Lee Westwood petttymyksiä,
Tigerin lisäksi pettymyksiä olivat mm. Ernie Els, Lee Westwood, Phil Mickelson sekä David Duval. 
Phil Mickelson olivat pettymyksiä, Tigerin jättämää tilaa ei parivaljakko onnistunut täyttämään. © Getty Images">Euroopan viimevuotinen ykkönen Lee Westwood ei ole saanut mitään aikaiseksi lapsensa syntymän jälkeen, nytkin oli kohtalona karsiutuminen. Ernie Els menetti mahdollisuutensa kärkeen jo toisen kierroksen jälkeen, hänestä ei ollut kolmannen US Openinsa ottajaksi ainakaan vielä. David Duval pelasi tasaisesti kolme kierrosta, neljännellä nousua kohden kärkeä ei tullutkaan, peli lähti heti ykköseltä (bogey) väärään suuntaan. Phil Mickelsonin murheet sunnuntaisin vain jatkuvat. Kaksi lyöntiä kärjestä kun kierros alkoi, Mickelson löi epätarkasti, eikä onnistunut lähipelillään paikkaamaan erheitään. Jaettu seitsemäs tila tuli todella ponnettoman esityksen jälkeen, sunnuntaina vasuri tarvitsi 75 lyöntiä kierrokseensa. Sijoitus seitsemän joukkoon oli jo kauden yhdeksäs, voitot ovat Mickelsonia kartelleet, ainokainenkin tuli uusinnassa ja tuplabogeylla!
Ruotsalaisille luu kä,teen
Peräti viisi ruotsalaista selvisi mukaan kilpailuun. Jarmo Sandelin ja Pierre Fulke karsiutuivat selkeästi, muistakaan ei ollut kärjen uhkaajiksi. Parhaaksi nousi Jesper Parnevik, jonka viimeisen kierroksen tulos 68 nosti hänet sijaluvulle 30:s yhdessä Gabriel Hjertstedtin kanssa. Mathias Grönberg jäi sijalle 74:s, tilille tuli kuitenkin hieman rahaa joka auttaa Ryder Cup pisteissä. 
Pierre Fulken peli on takkuillut pahasti loistavan syksyn ja alkutalven jälkeen. Euroopan Tourilla katsellaankin jo hieman huolestuneina Ryder Cupin pistetilannetta, rapakuntoinen Fulke kun taitaa selvitä joukkueeseen nykyisilläkin ansioillaan…. Jarmo Sandelin pelasi avauskierroksen tulokseen 72, toisella ote lipesi, ja karsintojen kautta mukaan päässyt Jarmo karsiutui selvästi.
Brooksin ja Goosenin tilastot
Tilastot kertovat yleensä paljon kilpailun kulusta. Mark Brooks(74%) osui varsin yllättäen koko porukasta selvästi tarkimmin viheriöihin, PGA Tourilla hän on ollut saman listan viimeisiä jo pitkän aikaa. Goosenin vastaava prosentti oli 67.Listan kakkosena US Openissa oli Hal Sutton. Goosen löi avauksiaan 23 jaardia pidemmiksi kuin Brooks (298/275) , jenkki oli kuitenkin tarkempi osuen 75 % tarkkuudella väyliin, Goosenin vastaava luku on 68. Kilpailu ei tosiaankaan ollut mitään birdieherkuttelua, Goosen teki birdien 13 kertaa, Brooksille se onnistui kaksi kertaa vähemmän. Vastaavasti Brooksilla oli 72 reiän kisassa vain viisii bogeyta ja yksi tupla, se oli hänen menestyksensä salaisuus. Viheriöillä Goosen puttasi 115 kertaa, Brooks 119.
Miksei Woods voittanutkaan?
Tiger Woodsin peli lähti menemään aivan väärään suuntaan jo ensimmäisellä yhdeksiköllä. Tupla yhdeksiköllä nosti hänet tulokseen kolme yli parin. Toisena päivänä Woods joutui urakoimaan 27 reikää, muttei saanut pelistään kiinni missään vaiheessa. Hän joutui jo hetken taistelemaan tiukasti jatkopaikasta. Kolmannella putit lipsuivat vierestä, sunnuntaina mahdollisuus voittoon oli enää teoreettinen. Vaikka kolmas ja neljäs päivä sujuivat kärjen tahtiin, mikään puu ei kasva taivaaseen asti, eikä Woodsin sijalukuun 12:s liity mitään selittämätöntä. Maailmanlistan ykkönen avasi epätarkasti (61%), hän oli ennätyksellisen vaisu viheriöosumissa (58%), joten pelkän huono-onnisuuden varaan on tappiota turha kaataa. Woods joutui peräti 30 kertaa lyömään birdiyrityksensä viheriön ulkopuolelta, Brooks osui 11 kertaa enemmän viheriöihin… Viisi Major-voittoa kuudesta peräkkäisestä on saavutus jota edes Woods tuskin pystyy uusimaan. Golfin kannalta oli luultavasti eduksikin se, että välillä kärkeen nousivat tuntemattomammat kaverit.
Kaksi Hole-in-onea ja 11 eaglea
Phil Mickelson ja Olin Browne pääsivät juhlimaan US Openissa Hole-in-onea. Lisäksi kisassa tehtiin 11 eaglea. Koska parviitosia oli vain kaksi, eagle-lukumäärä jäi varsin pieneksi. Argentiinan Angel Cabrera oli kisan paras puttaaja, hänelle niitä kertyi vain 106, Tim Herron pyöritteli palloaan viheriöllä peräti 129 kertaa. Phil Mickelsonin avaukset olivat pituudeltaan omaa luokkaansa, niillä oli keskimäärin mittaa 293 metriä. Hale Irwin oli saman listan viimeinen, tarkkana rautapelaajana tunnettu 56-vuotias lennätti draiveja keskimäärin 242 metriä.
Sergio Garcialla uusi kevä,t
Sergio Garcialle sunnuntai oli erittäin vaikea. Lyönnin kärkeä jäljessä ollut 21-vuotias espanjalainen menetti otteensa voittoon jo avausreiíllä. Bogeyt seurasivat toisiaan , ensimmäisen birkkunsa hän teki vasta 13:lla. Kuitenkin Garcian kunto on ollut nousussa, hän on ennen US Openia ollut kolmessa viimekisassaan PGA Tourilla sijaluvuilla kahdeksas, ensimmäinen ja toinen. Nyt tuli 12:s sija, viimeisen päivän tulos oli lohduton 77. Garcia epäonnistui kenttäpelissään, pallo ei pysynyt avauksissa väylillä, lähestymiset olivat epätarkkoja, uran ensimmäinen Major-turnauksen voitto jäi vielä haaveeksi. Tämäkin sija nostaa Garciaa kohden ET:n Ryder Cup listan kärkeä, ja mahdollistaa luultavasti osaltaan hänen suoran valintansa joukkueeseen. Sam Torrancelle jää tällöin edelleen kaksi villiä korttia, toisen niistä tarvinnee Jesper Parnevik. Garcia on antanut viimeaikojen esityksillään merkin siitä, että eurooppalainen tiikeri on ollut vain hieman kohmeessa, hän saattaa hyvinkin olla kärjessä myös seuraavissa Majoreissa.
Miten kä,y maanantaina?
Face to face uusinta on molemmille pelaajille kova paikka. Mark Brooks jenkkinä saa yleisön puolelleen. Vuodesta 1984 uusinta on pelattu jenkin ja ulkomaalaisen välillä kolme kertaa, vain Ernie Els (1994) on onnistunut kukistamaan isäntämaan edustajan (Loren Robertsin sekä Skotlannin Montgomerien). Curtis Strange kukisti 1989 Nick Faldon. 1984 Fuzzy Zoeller kylvetti perusteellisesti Greg Normania lyönnein 67-75. Uusinnan kulkua on lähes mahdoton ennustaa. Selvää on, että Goosen pidempilyöntisenä tulee lyömään lähestymisiään enimmäkseen Brooksin jälkeen. Etu vai haitta, siihen pääsee Brooks vaikuttamaan hyvin paljon omilla lyönneillään. Allekirjoittanut uskoo ja toivoo Goosenin voittoa. Hän on pelaajana vielä tulevaisuuden miehiä, Suomessa vieraillessaan Goosen osoitti olevansa myös todellinen herrasmies joka osaa lyödä palloa molempiin suuntiin kiertäen. Goosenilla on lisäksi saldollaan kymmenen perättäistä voittoa Dunhill Cupin lyöntipeliotteluista St.Andrewsissa. Sergio Garcian hän voitti syksyllä Cisco World Matchplay kisassa pelattuaan ensimmäiset yhdeksän reikää tulokseen 29. Maailmanlistan 44:s nousee voittaessaan kolmanneksi etelä-afrikkalaiseksi US Open voittajaksi, häntä ennen siihen ovat pystyneet Gary Player sekä Ernie Els. Mikäli kuitenkin kohtalo suosii Brooksia, voidaan hänet huoletta liittää suurten yllättäjien rivistöön, joihin lähihistoriassa kuuluvat Steve Jones (1996), Hale Irwin (1990) sekä Scott Simpson (1987). Yllättäjinä uusintaan ovat päässeet kakkosiksi sijoittuneet Loren Roberts (1994), Scott Simpson (1991) sekä Mike Donald (1990) . Maanantain voittaja saa vuodeksi haltuunsa 1895 kiertämään lähteneen voittopokaalin, 900.000 taalaa sekä kosolti kunniaa. Sunnuntain puttisekoiluja tullaan puolestaan pyörittämään ympäri maailman televisioissa vielä pitkään, toivottavasti Retief Goosen on saanut sunnuntain ja maanantain välisenä yönä unen päästä kiinni…