Ernie Els lähtee reilun viikon kuluttua pelattavaan Mastersiin lähes tasavahvana suosikkina Tiger Woodsin ja Phil MIckelsonin kanssa. Kuka olisi uskonut moista, varsinkin kun Els ei kaudellla 2009 voittanut ensimmäistäkään kisaa. Sunnuntaina 40-vuotias etelä-afrikkalainen voitti toisen perättäisen kilpailunsa, Arnold Palmer Invitationalissa vastus oli kuten kaksi viikkoa aiemmin pelatussa World Tourin kisassa kivikova. Maanantaina Elsilla oli jäljellä neljä reikää ukkosen ja sateen sunnuntaina keskeyttämässä tapahtumassa. Els hapuili 16:n ja 17:n avauksissa tehden molemmilla kuitenkin par´it. 18:lla hänellä oli toiseen lyöntiin valmistautuessaan tieto kahden lyönnin johdostaan. Big Easylla oli varaa pelata varman päälle vettä vältellen, hyvällä lähipelillä hän selvitti itselleen up & downin vasemmalta karheikosta. -Kiitos Arnie muutoksista joita olet kenttään tehnyt. Nyt tämä mittaa pelaajan koko osaamisen kirjon, Els muisti 80-vuotiasta legendaa joka seurasi luonnollisesti silmä tarkkana myös maanantain tapahtumia. Elsilla on Mastersiin lähtiessään hyvin yllättävä tilanne edessään. Hän on kahden voittonsa myötä monien silmissä jopa ykkössuosikki. Plakkarisssa kuusi sijoittumista kahdeksan ensimmäisen joukkoon, näistä kaksi on kakkostiloja. Vastaavasti viimeiset vuodet ovat olleet melkoista tervanjuontia , viisi edellistä kertaa ovat parhaimmillaan tuottaneet 27:n sijan, kolmena vuonna peräkkäin Els on saanut pakata tavaransa kisan puolivälissä. 
Edoardo Molinari jatkaa hurjaa nousuaan kohden maailmanhuippua. Paikka US Mastersissa ja muissa majoreissa sekä World Tourin kisoissa on World Cupin voittajalle jo selviö. Nyt tuli valtameren takana hurja näyttö kyvyistä. Torinolainen pelasi kolme kertaa tuloksen 70, viimeisellä lyönnin paremmin varmistaen vasta viimeisellä toisen sijansa. Loistava taidonnäyte nostaa Edoardon maailmanlistalla 40:n ensimmäisen joukkoon ja ohi veljensä Franescon joka hänkin pääsee pelaamaan Mastersin. Phil Mickelson ei tunnu saavan otetta pelistään. Viikonloppuun hyvistä asemista lähtenyt Mickelson pelasi kierrostulokset 75-77 ja putosi 30:ksi. Kauden ainoa top-ten sijoitus kuudessa kisassa on Pebble Beachin kilpailusta (8:s). Lähtökohta vuoden ensimmäiseen majoriin ei ole numeroiden valossa kaksinen, mutta vasuri on ennenkin kyennyt nousemaan heikon jakson jälkeen ison kisan voittoon. Teemu Tyry
Sade siirsi ratkaisun Bay Hillissä, maanantaille
Arnold Palmer taisi jo valmistautua yhteispotrettiin kutsuturnauksensa voittajan Ernie Elsin (-11) kanssa, kunnes oli painettava jarrupoljinta. Hieman aikaisemmin, kun finaalikierrosta oli pelattu 12 reikää, Els johti kisaa viidellä lyönnillä. Kaksi reikää myöhemmin ero Kevin Na’han oli enää kaksi lyöntiä. Eikä sunnuntaina sen enempää sitten pelattukaan. Kisakoneisto teki lauantaina oikeanlaisen ratkaisun peluuttaa päätöskierroksen ryhmät kahden pelaajan sijasta kolmen pelaajan vahvuisina. Startteja myös aikaistettiin, sillä Orlandon seudulle oli ennustettu ukkossateita myöhemmin päivällä. Näin kävikin. Lopulta sadetta riitti kolme tuntia, tehden veden piiskaaman Bay Hillin kentän pelikelvottomaksi. Oliko sään nopea muutos enne jostakin? Kenties merkki ja kehotus Elsille olla varuillaan siitä mitä tuleman pitää? Vaikka jollakin on huippugolfissa viiden lyönnin johto, kun kierrosta on enää 1/3 pelaamatta, se ei koskaan tarkoita varmaa voittoa. Vaikka se sunnuntaina hyvin pitkälti näytti siltä. Kun Elsin peli kulkee, ei sen laantumista kaikessa helppoudessaan arvaa ensimmäisenä odottaa. 13:n tuplabogi ja seuraavan reiän bogi viilasivat eteläafrikkalaisen johdon mahdollisen tavoittamisen kannalta vielä realistiseksi. Keskeytyksen tullessa Na’lla oli 15:llä edessään pitkä birdieputti, joka mahdollisesti upotessaan tekisi loppuvenytyksestä vielä trillerin… Kolmannen sijan jakavat 13-17 reikää pelanneet Retief Goosen, Ben Curtis sekä Chris Couch. He ovat tuloksessa -8. Bay Hillissä on edellisen kerran jouduttu turvautumaan varapäiväratkaisuun vuonna 1982. Arnold Palmer Invitational jatkuu maanantaina klo 17 Suomen aikaa. Marko Kuivasaari
Elsin kunto kestä,ä,
Lopun tarkka peli riitti viemään Ernie Elsin Orlandossa pelattavan Arnold Palmerin kutsukisan johtoon ennen turnauksen päätöskierrosta. Hän oli loppusuoralla vielä kaksi lyöntiä kärjessä ollutta Ben Curtisia jäljessä, jonka pienet ongelmat rei’illä 16 ja 17 pudottivat toiseksi. Joutuipa Curtis vielä viimeisellä rutistamaan parimetrisen par-putin sisään, jotta ero Elsiin säilyi vain yhdessä lyönnissä. Mutta Els näyttää löytäneen Doralin kisan voitosta todellisen iskukyvyn. Hän pelasi lauantaina jo viidennen kerran kuutosella alkavan tuloksen, kuuden viimeisen kierroksen sisällä. Tuloksessa -10 olevalla Elsillä on nyt mahdollisuus ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen voittaa toinen pelaamansa turnaus peräkkäin. Ylipäätään ”Florida Swingissä” ei ole kukaan pystynyt kahteen peräkkäiseen voittoon sitten vuoden 2001, jolloin Tiger Woods oli asialla. Elsin ja entisen British Open -voittajan Curtisin kanssa sunnuntain johtopallossa pelaa myös Chris Couch. Kolmen pelaajan ryhmiin päädyttiin, koska Orlandon seudulle on luvattu sunnuntaina epävakaista säätä. Pelin nopeuttamiseksi myös finaalikierroksen startit käynnistyvät tavallista aikaisemmin. Couchilla kävi viimeisellä reiällä melkoinen onni, sillä hänen pallonsa pomppi jatkolyönnin seurauksena uhkaavasti griinin lähellä olevassa kivikossa, mutta kääntyi kuin kääntyikin kolmannella pompullaan viheriölle. Tämä arpominen mahdollisti kisan toistaiseksi suurimman yllättäjän paikan sunnuntain viimeiseen ryhmään. Moni odotti varmasti myös Phil Mickelsonin nousua kolmannella kierroksella. Olihan hyvä 67 lyönnin toinen kierros antanut olettaa, että vasuri on hiljalleen lämpenemässä parhaimmilleen. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka Mickelsonin puttipeli oli perjantaina varsin lupaavaa, ei siitä ollut lauantaina minkäänlaisia merkkejä. Hän upotti koko päivänä vain kaksi yli 1,5 metristä puttia sisään, ja kirjasi vaatimattoman tuloksen 75 lyöntiä. Sijalle 16 pudonnut Mickelson on seitsemän lyöntiä Elsiä jäljessä. Innisbrookissa voittanut Jim Furyk (-5) vastasi kolmannen kierroksen parhaimmasta tuloksesta, 66 lyöntiä. Kuudenneksi noussut Furyk voisi toisella samanlaisella kierroksella nousta sunnuntaina vielä lähelle kärkitaistelua. Marko Kuivasaari
Arnold Palmerin kisan kä,rjessä, tungosta
Hyväkään ennustaja ei välttämättä osaisi nimetä kahden, kolmenkaan pelaajan tarkkuudella Bay Hillin kisan voittajaa tänä viikonloppuna. Onhan Arnold Palmerin kutsukisan kärjessä neljä pelaajaa 36 reiän jälkeen. Eivätkä voittajakandidaatit vielä siihen lopu. Lyönnin päässä on kolmen pelaajan rypäs, ja heidänkin takanaan vielä liuta mahdollisesti jo lauantaina kärkeen nousevia ehdokkaita. Kisan johtopaikan avauspäivän jälkeen jakaneet Davis Love III ja D.J. Trahan eivät suostuneet perjantaina luopumaan paikastaan. Tunnelma kärjessä kuitenkin tiivistyi, sillä he saivat seuraa paalupaikalle Ben Curtisista sekä CA Championshipin voittaneesta Ernie Elsistä. Nelikko on kahden kierroksen jälkeen tilanteessa -7. Numerothan eivät juuri koskaan kerro mitään itse kierroksen muodostumisesta, mutta jotain erityistä Loven toisessa kierroksessa oli. Hän teki perjantaina jopa kuusi bogia, mutta pysytteli silti turnauksen johdossa. Kun korttiin merkittiin kuitenkin birdieitä yksi enemmän, riitti tulos 71 Loven kohdalla johonkin viime aikoina varsin poikkeukselliseen – hän on ensimmäisen kerran kisan kärjessä 36 reiän jälkeen seitsemään vuoteen! Ja kärjessä Loven kannattaa Bay Hillissä pysyäkin, mikäli hän aikoo olla mukana kauden ensimmäisessä major-turnauksessa, US Mastersissa. Jos voittoa Orlandossa ei tulekaan, on Augustaan pääsy vielä mahdollista Houstonin kisan voitolla. 
Tyytyväinen voi olla tilanteeseensa myös Curtis, joka aloitti päivän kahdella bogilla, Jatkossa peli oli virheetöntä, sisältäen seitsemän birdietä. 67 on Curtisin paras yksittäinen kierrostulos tällä kaudella. Kärkinelikkoa seuraavat lyönnin päässä Kevin Na, Retief Goosen ja Phil Mickelson. ”Leftyn” esitys oli perjantaina kuin jännittävästä seikkailukirjasta, päinvastoin tavanomaisesta hyvän puttivireen suomasta upotusten sarjasta. Mutta mahtui Mickelsonin toiseen kierrokseen paljon hyvää puttipeliäkin. Iskukyky taisi löytyä harjoitusmatkasta Kaliforniaan, jossa hän pelasi elämänsä kovimmin kierrostuloksen, 58 lyöntiä. Orlandon kisan parhaana eurooppalaisena viikonlopun kierroksille etenee kautta aikain vakuuttavimman kauden Challenge Tourilla pelannut Edoardo Molinari, joka huipensi suvereenisen vuoden World Cupin voitolla yhdessä veljensä Francescon kanssa. Marko Kuivasaari
Lovella vielä, oljenkorsi Mastersiin
Kehnon alkukauden pelannut Davis Love III on jäänyt jo kaksi kertaa peräkkäin rannalle US Mastersista. Tiukalle menee tämänkin kertainen pääsy Augustaan, sillä se vaatii voittoa Orlandossa tai seuraavana viikonloppuna Houstonissa. Toistaiseksi Loven mahdollisuudet näyttävät hyviltä, sillä hän jakaa Arnold Palmer Invitationalin johdon yhdessä J.B. Holmesin kanssa, tuloksella 66 (-6). Loven pelin kohokohta osui torstaina kierroksen alkupäähän. Hän teki rei’illä 2-6, neljä birdietä ja yhden eaglen, matkallaan yhteensä kuusi alle tulokseen. Tehohetki sisälsi kaksi reikään mennyttä chippiä sekä muutaman pitkän putin. Love ei ole koskaan voittanut turnausta Bay Hillissä. Vuonna 1999 hän ylsi playoffiin ja oli seuraavana vuonna toinen, Tiger Woodsin voittaessa. 
Hän myönsi tehneensä virheen, kun sortui hyvin menneen Sony Openin (5:s) jälkeen ajattelemaan jo syksyn Ryder Cupia ja ties mitä. Tämän jälkeen viimeksi vuonna 2004 USA:n RC-joukkueessa pelannut Love ei ole onnistunut selvittämään ensimmäistäkään turnauksen cut-rajaa. Henrik Stenson ja Mike Weir jakavat kisassa kolmannen sijan, tuloksellaan 67. Heistä lyönnin päässä, viidennen sijan jakavat viime viikonlopun voittaja Ernie Els, Kevin Na, Kevin Streelman sekä Robert Allenby. Australialainen oli vielä kisan kärjessä 17:nnen jälkeen, kunnes löi lähestymisensä viimeisellä veteen ja teki tuplabogin. Yhdeksännen sijan, tuloksella 69, jakaa jopa yhdeksän pelaajaa. Tässä joukossa ovat mm. Steve Stricker, Ben Crane sekä D.J. Trahan. Sen sijaan hyviä otteita enemmän tai vähemmän tällä kaudella esittäneiden Charl Schwartzelin (74), Justin Rosen (75), Bubba Watsonin (76) ja Camilo Villegasin (77) suunnitelmiin huono aloitus ei varmasti millään tavalla kuulunut. Marko Kuivasaari
Arnold Palmer johdattaa nimekkä,ä,n joukon Orlandoon
Vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy…, laulettiin takavuosien kotimaisessa protestilaulussa. Joukosta on yksi poissa myös Arnold Palmerin kutsukisasta, sillä vasta Augustassa kautensa aloittava Tiger Woods ei ole puolustamassa Bay Hillissa viimevuotista voittoansa. Woodsia ei pidä silti tässä tapauksessa sotkea Sven Tuuvaan, jonka poissaolo hienoista karkeloista johtui toisenlaisista syistä. Riittävän nimekäs on tämänkertaisen Arnold Palmer Invitationalin osallistujaluettelo silti ilman Tigeriakin. Supersuositun Palmerin kisa kun on tähdille mitä mainiointa sparrausta Mastersia ajatellen. Näin lähellä ennen kauden ensimmäistä majoria kunnostautuvat pelaajat tulevat saamaan oman suosikinviittansa Mastersin ennakkoarvioissa aikanaan. Eikä kuuma pelaaja, joka on täydessä iskussa kahta viikkoa ennen kauden toistaiseksi suurinta kohokohtaa voi muuta Augustassa itseltään odottaakaan kuin menestystä. Mutta kenen rahkeet riittävät voittoon Palmerin kisassa? Hyviä vaihtoehtoja on toki paljon, mutta muutamia nostoja on perusteltua kääntää kartalle. Vanhassa vara parempi kuvastaa ainakin Ernie Elsin ja Jim Furykin viimeaikojen edesottamuksia. Els osallistui AP Invitationaliin säännöllisesti 14 vuotta, kunnes vuosi 2007 katkaisi tämän perinteen. Vuoden 1998 turnauksen voittaja tekee siis paluun Orlandon kisaan kolmen vuoden tauon jälkeen. World Touriin kuuluvan CA Championshipin voitto kertoi, että Els on pitkästä aikaa nousemassa omalle tasolleen. Kaksi hyvän tuntuman löytymisen tärkeintä syytä ovat lyöntiasennon ja suuntaamisen korjaaminen, joka avulla ”Big Easy” on saanut lyönteihinsä rutkasti lisää tarkkuutta. Eivätkä tilastot petä – CA Championshipissa hän osui koko joukosta toiseksi tarkimmin griinille. Furykin selästä putosi sunnuntaina jättiläismäinen apina, kun hän voitti Tampa Bayssa pelatun Transitions Championshipin. Edellisestä voitosta oli päässyt vierähtämään jo melkoinen aika, sillä Furyk oli viimeksi kisan ykkönen vuoden 2007 Canadian Openissa. Hänen parasta antiaan Copperfieldissa olivat tarkat putit ja niitä hyvin palvelleet griiniosumat. 
Samaa ”perinneosastoa” edustaa myös Retief Goosen, jonka neljä top-10 -sijoitusta kauden kuudessa startissa on pitkään varjojen mailla harhailleelta pelaajalta kova juttu. Vaikka tuplajuhlat isoäidin 100-vuotismerkkipäivän kanssa jäivät haaveeksi, on Tampa Bayn kisan viides sija oivallinen osoitus eteläafrikkalaisen pelin suunnasta. Goosen on pelannut kymmenen kertaa Bay Hillissa, joista neljästi on tuloksena ollut sijoitus 20 parhaan joukkoon. Transitions Championshipissa kahdeksanneksi sijoittunut Steve Stricker on ollut koko alkukauden loistavassa vireessä. Siksipä ei ole yllätys, että maailmanlistan numero 2 on sekä PGA Tourin tienestitilaston että FedExCupin pistetaulukon kärjessä. Kompaktisti palloa lyövä Stricker voi jo pelkkä vihreän takin kiilto silmissään korjata Palmerin kisassa koko potin. CA Championshipissa hyvän vastuksen Elsille tarjonneen Charl Schwartzelin taidot on punnittu nyt myös Yhdysvalloissa. Kaksi kisaa peräkkäin Euroopan Tourilla kauden alussa voittanut Schawartzel oli Doralissa toinen. 25-vuotias eteläafrikkalainen onkin hiljalleen nousemassa kovimman nuorisokaartin ytimeen, Martin Kaymerin ja Rory McIlroyn seuraksi. Muita Bay Hillissa huippusijoituksiin mahdollisuuksia omaavia pelaajia ovat mm. Nick Watney, Robert Allenby, Camilo Villegas sekä pienen henkiinheräämisen kokenut Justin Rose. Britti on kunnostautunut ”Florida Svingissä”, olemalla Honda Classicissa kolmas ja Copperheadissa 13:s. Rosen paras suoritus Palmerin turnauksessa on vuoden 2006 kahdeksas sija. Kisakenttä on kokenut pieniä muutoksia sitten viime vuoden. Se pelataan nyt 6492 metrin pituisena, ja samalla par-luku on noussut kaksi lyöntiä, 72:een. Bay Hill Club & Lodge oli kaudella 2009 tilastollisesti kaikkein haasteellisin kenttä, lukuun ottamatta major-turnausten areenoja. Marko Kuivasaari