Isojen turnausten järjestäminen kävisi hankalaksi ilman vapaaehtoisten talkoointoa. Aulangon SM-kisoissa paikallisen seuran kymmenet aktiivit ahkeroivat kisojen ensimmäisenä päivänä toimipisteissään eri puolilla kenttää.
Raija ja Raimo Keskimaa saivat tehtäväkseen hoitaa tulospalvelua Everstin yhdeksännen griinin takana. Tehtävä ei ole heille vieras, sillä kokemusta vastaavista tehtävistä löytyy mm. Vanajanlinnassa toissa vuonna pelatuista miesten EM-kilpailuista.
”Meidän tehtävänämme on ottaa pelaajilta vastaan kahdeksannen ja yhdeksännen reiän tulokset. Sitten Raimo kiikuttaa ne tuonne klubitalolle tulospalveluun päivitettäviksi”, Raija Keskimaa sanoo. ”Tämä on vähän leppoisampi tahti kuin Vanajanlinnassa, siellä tulos piti ottaa vastaan jokaisen reiän jälkeen.”
Tiedonvälityksen nopeus on valttia, eikä reipasjalkaiselta Raimo Keskimaalta vie kauaa, kun tulokset ovat perillä. Ensimmäisenä pelipäivänä tuhannet kisoista kiinnostuneet seurasivat eri lähteissä tarjottua SM-kisojen tulospalvelua. Kun tiedon on kuljettava sitä kaipaavalle reaaliajassa, ei silloin turhaan vitkasteluun ole aikaa.
”Ei näiden numeroiden kanssa arvaa jäädä juttelemaan matkanvarrella. Mutta ihan jokaisen peliryhmän jälkeen ei klubilla tarvitse käydä. Kun kuuden pelaajan luvut ovat paperilla, niin sitten taas mennään”, Raimo Keskimaa sanoo.
Keskimaiden vuoro alkoi keskiviikkona klo 9.00 ja päättyi klo 12.45. Torstaina on tiedossa samanlainen pesti.
”Mikäs tässä on ollessa – aitiopaikalla”, Raija sanoo. ”Nyt kun sääkin suosii, niin kiva on katsella taitavien pelaajien lyöntejä.”
Hankala ysi
Keskiviikkona klo 12.15 mennessä Keskimaat olivat todistaneet ysireiällä (par-4) vain yhtä birdietä: ”Kumman hankalaksi ysi on osoittautunut pelaajille. Ovat varmasti avaustensa kanssa vähän varovaisia, ja sitten jää pidempi lähestymislyönti”, Raimo päättelee.
Vapaaehtoistyön voima on puhtaassa auttamisen halussa. Näin on myös Keskimaiden kohdalla.
”Eihän tänne pakko olisi tulla, mutta seuraa on mukava auttaa. Ja saahan tästä hyvän mielen”, Raimo jatkaa.
Aulangolla SM-talkoolaiset saavat vaivanpalkakseen ruuan ja kahvin lisäksi lippalakin ja paidan.
Raimo Keskimaalla on itselläänkin tiedossa kilpailuihin osallistuminen viikonloppuna. Hän on mukana 21.-22.7. Lahden Takkulassa pelattavissa M75-sarjan Suomen mestaruuskisoissa.
Selinillä juhlavuodet
Juha Selin odottaa viiden vuoden sisällä seuraavaa hämeenlinnalaista miesten suomenmestaria.
Keskiviikon kisatapahtumia oli saapunut seuraamaan myös Juha Selin. Hän on ainoa hämeenlinnalainen, joka on voittanut miesten lyöntipelin Suomen mestaruuden. Selinin voitosta on kulunut tasan 20 vuotta.
”Turhan kauan on saatu jo odottaa toista paikallista Suomen mestaria. Vaikea sanoa, mistä johtuu, etteivät muut ole pystyneet siihen. Ei vain ole ollut sopivia tyyppejä”, Selin pohtii.
”Oletan silti, että seuraavan viiden vuoden kuluessa joku tämänkin epäkohdan korjaa.”
Pian 50 vuotta täyttävä Selin ei itse tällä hetkellä ehdi harjoitella ja pelata niin paljon kuin haluaisi. Kiireet yrityksen ja perheen kanssa ajavat harrastusten edelle.
”Oli tuossa mielessä lähteä yhteen midien (Mid Tour) kisaan, mutta en halua lähteä viivalle vähäisellä treenillä.”
Selin tunnettiin aktiiviaikoinaan paitsi kivenkovana kilpailijana myös pitkälyöntisenä pelaajana. Edelleen Selinin pallo lähtee draiverin lavasta kuin tykin suusta. Miehen kroppa näyttääkin yhtä vetreältä kuin takavuosina.
”Pelaan talvisin jääkiekkoa veteraanisarjassa. Ei maalivahdin auta olla kovin kankea”, hän naurahtaa.
Omiksi ehdokkaikseen Suomen mestariksi hän mainitsee ainakin Tapio Pulkkasen ja Miro Veijalaisen: ”Albert Eckhardt olisi voinut olla alkukesällä kysyttynä yksi, mutta hän ei ole pelannut viime aikoina kovin hyvin.”
Myös British Open kuuluu tällä viikolla Selinin vapaa-ajanvieton ohjelmaan. Juha ei sulje Lythamissa pois yllättäjän mahdollisuutta, mutta listalta hän poimii ensiksi Lee Westwoodin, PeterHansonin ja Thomas Björnin nimet. ”Jenkit” eivät saa häneltä krediittiä.
”Varmasti olisi Westwoodin vuoro menestyä, mutta eihän se haittaisi jos ensimmäinen pohjoismaalainen voittaisi vihdoinkin miesten majorin.”
Marko Kuivasaari
