Kaunis keväinen päivä helli auringonpaisteellaan, kun ajoimme Talin golfkentälle. Oli todella mukava vaihtaa osia. Koko talven olin toiminut fysiikkatreenin asiantuntijana ja esitellyt treenattavilleni liikkeitä, joista monet olivat heille täysin tuntemattomia. Nyt kävelimme rangelle ja osat kääntyivätkin päälaelleen. Kun sain Anjan ystävällisellä avustuksella itselleni pari koria palloja, ryhdyimme heti lyömään. Suoraan sanottuna hieman pelotti, ja oli suorituspaineita! Edellisestä kerrasta oli nimittäin kulunut kauan lähemmäs kymmenen vuotta. Osuisinko lainkaan palloon? Muistin myös Janoksen kertomuksen liikunnallisesta ystävästään, joka hanskasi svingin parilla yrityksellä. Oletin, että odotukset olivat korkealla myös minun kohdallani. Mitenhän oma treenihistoriani palvelisi minua tässä tilanteessa? No sitten vain maila käteen. Muistikuvat edellisistä harjoituksista ja golfin biomekaniikan syvällisestä tutkiskelusta risteilivät mielessäni, kun vein mailan taakse ja lähdin kiihdyttämään sitä ensimmäiseen lyöntiin.. Osuma! Ei loistava osuma, mutta osuma kuitenkin. Pallon loittoni pienenä pisteenä ja tuli alas jossain 75 metrin tuntumassa. Homma oli saatu käyntiin, sitten alkoikin tekniikan korjaaminen, johon sain kullanarvoisia vinkkejä todellisilta osaajilta.
Opastusta ammattilaisilta
Tästä se lähtee. (Kuva Antti Luukkonen)
Stenna ja Janos ovat paitsi tunnollisia harjoittelijoita, myös loistavia opettajia. Lyöntejänsä lomassa he ennättivät opastamaan minuakin. Stenna kiinnitti ensimmäisenä huomioita alkuasentooni. Hän kehotti minua laskemaan painoa alemmas ja lisäämään etäisyyttä pallosta. Yritin lähteä lyömään palloa liian läheltä, jolloin liikeratani jäi suppeaksi. Lyönnit paranivat pikkuhiljaa, mutta kuten epävakaassa tilassa olevan teknisen suorituksen kanssa aina käy, olivat lyönnit todella erilaisia osa kohosi taivaalle, osa lähti turhan laakana, osa suuntautui vasemmalla, osa taas oikealle. Silloin Janos kiinnitti huomiota otteeseeni, joka ei vielä täyttänyt oppikirjakriteereitä. Sain korjattua otetta, jolloin maila oli paremmassa asennossa ja osumat palloon tasoittuivat kummasti. Vaikka itse sanonkin, sain svingin onnistumaan tyydyttävästi. Ja mikä parasta, hutilyöntejä ei todella pitkästä tauosta huolimatta tullut kuin yksi. Väsymys ei ehtinyt vaikuttaa tekniikkaan harjoituksen aikana, mutta seuraavana päivänä lajin vaatimukset tuntuivat kropassa. Erityisesti vinot vatsalihakset ja lantion lihakset olivat joutuneet töihin, minkä huomasin seuraavan päivän kuntosaliharjoitusta tehdessäni. Jälleen yksi todiste siitä, että keskivartalon ja lantion lihasten lihaskuntoon kannattaa tässä lajissa satsata.
Hyödynnä oma lahjakkuutesi!
Välillä oli aika siirtyä sivuun ja ihailla ammattilaisten tyylinäytteitä. Olipa kyse mistä tahansa lajista, huippujen suoritukset ovat aina kuin runoutta. Usein ne näyttävät jopa masentavan hyviltä. Silloin tulee kiusaus syyttää itseään lahjakkuuden puutteesta ja jättää leikki kesken, mikä on se helpompi reitti. Toki Stenna ja Janos ovat todella lahjakkaita, mutta niin heidän kuin muidenkin huippujen taustalta löytyy muutakin yhteistä: Nimittäin tuhannet ja tuhannet lajin parissa vietetyt harjoitustunnin. Myös Anjan ja Jukan svingit olivat todella tyylikkäitä, ja tunnolliset satsaukset lajitreeniin näkyivät jokaisessa otteessa. Samoin kuin fysiikkaharjoittelun tuoma uusi ryhti lajisuoritukseen. Jokainen voi siis kehittää omaa tasoaan huimasti, jos vain on valmis tekemään ahkerasti töitä. Siitä koko SATS tiimi on loistava esimerkki. Myös sinä voit tehdä sen sekä golfissa, että golfia tukevassa fysiikkaharjoittelussa. Nautinnollista kesää golfin ja fysiikkaharjoittelun parissa! Timo Haikarainen