Otin selvää, miksi zero torque putteri on hyvä ja mihin teknologia perustuu.
Aina aika ajoin golfvälineiden kehityksessä otetaan pitkiä edistysaskeleita ja tuodaan markkinoille jotain täysin uutta ja ihmeellistä: ennen kaikkea toimivia ja tavallisen harrastajan pelaamista helpottavia välineitä.
Isoja innovaatioita ovat olleet esimerkiksi metallipuut, hybridit ja viime vuosina kehittyneet ja helpot lyhyet puumailat sekä uusimpana zero torque -putterit. Paitsi ettei zero torque ole ihan uusi keksintö. Vastaavaan ajatteluun perustuvia puttereita on ollut markkinoilla aikaisemminkin, ne vain eivät ole lyöneet itseään läpi. Nyt aika näyttää olevan kypsä.
Zero torque tai low torque -putterin idea on yksinkertainen: varsi yhdistyy lapaan lavan painopisteeseen. Ratkaisu mahdollistaa sen, että lapa vastustaa kuin luonnostaan kiertymistä puttiliikkeen aikana.
Zero torque eli nolla vääntömomentti on varsin kuvaava nimi, mutta ihan totuudenmukainen se ei ole. Lapaan tulee nimittäin väistämättä hieman vääntömomenttia ja siksi osa valmistajista käyttää nimeä low torque.
Jopa takiassa pihvi on se, että teknologian tavoite on vähentää kiertymistä ja pitää lapa suorassa linjassa kohteeseen nähden koko liikkeen ajan. Ratkaisu todella lisää lavan MOI-arvoa eli sen kykyä olla kiertymättä myös silloin, kun osuma palloon ei tule lavan keskikohdalla.
Kaunis ajatus jää vain ajatukseksi, ellei se siirry käytäntöön. Zero torque on todettu toimivaksi ja moni maailmanhuippukin on siirtynyt zero torque -malliin viime vuosina. Ainakin Adam Scott, Rickie Fowler, Will Zalatoris, Byeong Hun An ja Michael Kim luottavat näihin. Ehkä isoimman voiton zero torquella on ottsanut J.J. Spaun, joka tosin hiljattain siirtyi takaisin perinteiseen mallet -putteriin ainakin toistaiseksi.
Toimiva putteri näkyy tuloskortissa nopeasti.
Suurin osa maailmanhuipuista kuitenkin pelaa mallet-putterilla. Se on perinteistä blade-lapaa anteeksiantavampi vaihtoehto. Suosio kertoo ennen kaikkea siitä, että myös huiput siirtyvät välineisiin, jotka ovat armollisempia ja antavat enemmän anteeksi. Zero torque vie tätä ajattelua askeleen pidemmälle.
Yksi kuluttajan kannalta ikävä puoli zero torque -malleihin liittyy, ne maksavat jota kuinkin tuplasti enemmän kuin perinteiset putterit. Viisi sataa euroa menee herkästi rikki. Sen verran moni tosin on valmis maksamaan draiveristaan, mutta putteristaan ei. Kannattaa kuitenkin harkita, toimiva putteri näkyy tuloskortissa nopeasti.
Kävin testaamassa neljä erilaista zero torque -mallia PeGon liikkeessä Vantaalla. PeGon head pro Jyry-Jussi Peltomäki teki minulle alkuun puttitestin, joka vahvisti käsitykseni minusta puttaajana: kolmen putin griinejä tulee vähän, koska pituuskontrollini on erinomainen, mutta pidempiä putteja pitäisi pystyä upottamaan enemmän.
Lisäksi lyhyissä puteissa tunne ei ole luottavainen. Lapa vaeltaa ja vaikka putit uppoavat hyvällä prosentilla, tekeminen ei ole niin sanotusti helppoa. Juuri tätä, hankaluuksia lyhyissä puteissa, moni korjaa siirtymällä bladesta mallettiin.
Puttitesti sujui hyvin, mutta TrackManin puttianalyysi paljasti karusti, että lapa tulee palloon ulkoa sisään eli niin sanotusti leikaten. Kompensoin tämän putterin lavan asennolla varsin hyvin, mutta palloon tulee sivukierrettä, eikä se ole toivottavaa.
Zero torque -putterilla lavan kulkusuunta ja lavan asento olivat samansuuntaiset. Alkuun tämä siis aiheuttaa herkästi sen, että putti menee vasemmalta ohi, kun lapa kulkee kohteeseen nähden osuman jälkeen vasemmalle. Mutta kun putti on oikein linjattu, tulosta pitäisi syntyä.
Kokeilin neljää eri putteria, joista yksi oli selvästi mieluisin. Erot olivat selkeitä, vaikka kaikki olivat zero torque -malleja. Samasta puusta mailoja ei todellakaan ole veistetty.
Hyvin lyhyen sisäänajon jälkeen tein puttitestin ensin omalla putterillani, josta siis edelleen pidän, ja zero torque -putterilla, joka tuntui testaamisen jälkeen vaihtoehdoista mieluisimmalta. Testissä putataan kahdeksan puttia 8 jalasta eli noin 2,4 metristä. Kaikki putit ovat hieman kaltevia, eivät siis aivan suoria, ja viheriön stimp-nopeus on varsin sutjakka 10 jalkaa.
Nopeudesta johtuen testi on varsin vaativa. Vaikka matka ei ole kovin pitkä, edes PGA Tourin pelaajat eivät upota kuin hieman yli joka toisen putin. Minä upotin vanhalla putterillani yhden. Olin pettynyt ja ärtynyt.
Uudella zero torque -putterillani upotin kolme. Olin häkeltynyt ja vakuuttunut.
Aihetta käsitellään Golfpisteen podcastissa, joka on kuunneltavissa alta.
Piti tietysti käydä kokeilemassa kirjoituksen yllyttämänä.
Sellainen kevyt kokeilu parilla mallilla, ei fittausta.
Ei nyt heti ihastuttanut, mutta perinteisempään omaan nykyiseen verrattaessa eron kyllä huomaa.
Tuttu vanhan tuntuma vie vielä voiton, mutta ei tämä vanhakaan ensi yrittämällä löytynyt…