Ammattivalmentajaopinnot aloittava Kakko haluaa kehittyä hyväksi valmentajaksi. Omia mailojaan hän ei ole valmis laittamaan lopullisesti naftaliiniin.
Roope Kakko ei ole valmis julistamaan peliuransa päättyneen, vaikka tilanne taitaa juuri nyt olla se, että edessä ovat uudet haasteet.
”En ole tehnyt päätöstä (lopettamisesta), ehkä tulen olemaan golfin Jari Litmanen. Mutta olen huomannut, ettei tee mieli enää lähteä pelaamaan. Pitäisi mennä Nordic Leaguelle, sitä kautta Challenge Tourille ja sieltä pääkiertueelle – se on pitkä tie”, Kakko pohtii ja viittaa Suomen kaikkien aikojen parhaaseen jalkapalloilijaan, joka ei koskaan julkisesti ilmoittanut lopettaneensa peliuraansa.
Alitajuinen lopettamisprosessi Kakolla on ollut käynnissä jo pitkään. Viime keväänä hän oikeastaan jo luuli lopettaneensa. Vaimo Minea Blomqvist-Kakon johdolla hän kuitenkin kävi viimeiseen taistoon ja lähti tavoittelemaan DPWT:n pelioikeutta karsinnoista.
Peli löytyi ja tunne oli hyvä, mutta karsintafinaalin alku meni heikosti. Vaikka takana on pitkä ura, finaali jännitti. Se näkyi tuloksessa ja tie nousi pystyyn.
”Edelleen tykkään treenailla ja pelailla. Mutta elämän realiteetit tulevat vastaan. Jos ei pelaa riittävän hyvin, on pakko katsoa vähän muitakin vaihtoehtoja.”
”Senioritourille minulla on sitten viisikymppisenä kortti, niin se vaihtoehto kiinnostaa”, hän pohtii.
Seniorikiertueen pelejä 42-vuotias Kakko toki joutuu odottamaan pitkään, sillä ikäraja kiertueelle on 50 vuotta.
”Olen ollut reilu jätkä. Olen pelannut tosissaan ja täysillä, mutta kunnioittavasti. Se on isoin juttu itselleni.”
Uransa hienoimpina hetkinä Kakko pitää kolmea voittoaan. Niistä kaksi tuli haastajakiertue Challenge Tourin puolella, yksi pääkiertueella.
”Kaikki ovat omanlaisiaan tarinoita. Espoon voitto tuli puskista ja kun voitat amatöörinä ammattilaiskisan, se vaatii jonkin rajan yli menemistä. Omania ennen alla taas oli hyvä kausi, ja voitto toiseksi viimeisessä kisassa varmisti kortin. Ja totta kai Madeira (European Tour).”
”Se, että pystyin läpi koko kisaviikon olemaan niin tinkimätön ja omassa kuplassa, että lopulta muille ei jäänyt mitään mahdollisuuksia, lämmittää mieltä. Sain kokea välähdyksen siitä, mihin parhaimmillani pystyn. Viikonlopun kierrokset 64 ja 63 olivat elämäni parasta golfia.”
Uuden haasteen edessä
Golfaripariskunta pyörittää omaa Minni & Roope Golf School -nimistä yritystään, joka tarjoaa opetus- ja valmennuspalveluita. Toimipaikkoina ovat kesällä Pickala ja Hirsala, jatkossa myös Löfkulla. Talvikaudella toimintaa on myös Season Golfissa ja Hirsalan klubitalon alakerrassa.
Tiimissä on pariskunnan lisäksi myös muita valmentajia: Tommi Laitto, Harri Murtonen, Timo Rauhala ja Jenna Mäihäniemi. Lisäksi Niklas Dahlgren liittyi tiimiin vetämään nuorten kilpavalmennusta.
Opetus- ja valmennustyö tulee jatkossa haukkaamaan suuren osan myös Kakon ajasta.
”En ole mitään muuta tehnyt elämässäni kuin pelannut golfia. Oikeastaan kaikki ajatukset ovat pyörineet sen ympärillä. Sitä osaamista haluan jakaa muille. Mutta jos on hyvä pelaaja, ei automaattisesti ole hyvä valmentaja”, Kakko pohtii.
Siksi seuraava askel on ammattivalmentajatutkinto, jonka opinnot alkavat Vierumäellä vuodenvaihteen jälkeen.
”Elämäni ensimmäinen opiskelupaikka! Tuntuu hyvältä. Väittelin viidessä vuodessa itseni lukiosta ulos, ja nyt 20 vuoden jälkeen uskon, että voisin olla valmiimpi opintoihin”, hän heittää.
Aviovaimo Minea Blomqvist-Kakko on toiminut myös Kakon caddiena mm. Finnish Tourin kilpailuissa.
”Se on vuoden setti. Kahdeksan lähijaksoa ja muuten etänä. Valmennan opintojen ohessa omassa golfkoulussamme. En tiedä yhtään, keitä muita siellä on (opiskelijoina), ja se on vain hyvä, että joudun vähän epämukavuusalueelle. Näen sen hyvänä juttuna ja kaipaan älyllistä haastetta”, Kakko sanoo.
Alkuun Kakko aikoo keskittyä opetukseen. Vasta kokemuksen kartuttua hän uskoo olevansa valmis valmentajaksi.
”Valmentaminen on valtava vastuu. Haluan valmentaa sillä tavalla, että pelaajalla on mahdollisuus ponnistaa mihin vain. Mutta en voi hypätä suoraan eurooppatuurille. Nöyrästi eteenpäin.”
Kakko on innoissaan Löfkulla Golfista. Kaikille avoin golfkeskus sijaitsee Turun moottoritien kupeessa Espoon Ikean kohdalla. Kenttä on jo nyt suosittu treenipaikka ja Kakko näkee kasvupotentiaalia paljon. Jos Löfkullassa toiminta painottuu enemmän aloittelijoiden ja tavallisten harrastajien kanssa toimimiseen, Pickalassa kokonaisuus on laajempi.
”Haluamme palvella klubipelaajaa hyvin ja samalla kehittää kilpavalmennusta niin, että Pickalasta olisi selkeä putki juniorista aikuiseksi ja ammattilaiskentille asti.”
Lasten ja nuorten kanssa toimittaessa Kakko pitää tärkeänä, että golfin rinnalla nuorista kasvaa hyviä ja reiluja tyyppejä.
”Sen olen jo huomannut, että nuorten kyky käsitellä pettymyksiä on matala. Auktoriteettien kunnioittaminen on niin ikään hakusessa. Näiden asioiden opetteleminen on osa prosessia.”
Kakko on selvästi pohtivaa ihmistyyppiä, jota kiinnostaa ihmisyys ja arvot. Se tulee läpi monessa kohdassa, kuten kysyttäessä siitä, mistä hän on omalla peliurallaan kaikkein ylpein.
”Olen ollut reilu jätkä. Olen pelannut tosissaan ja täysillä, mutta kunnioittavasti. Se on isoin juttu itselleni. Uskon, ettei ole kamalasti vihamiehiä tullut matkan aikana. Olen yrittänyt olla reilu ja rehellinen.”
Golf on kasvattanut Kakkoa paljon, ja hän uskoo, että golfharrastus voi kasvattaa myös nykynuoria. Laji itsessään tarjoaa siihen hyvät lähtökohdat. Juniorivalmennuksesta puhuttaessa hän kuitenkin pitää tärkeänä, että valmentajat saavat työrauhan.
”Vanhemmat tuntuvat tietävän aika tarkkaan, mitä valmentajien pitäisi tehdä. Jokainen on asiantuntija. Sellaista en muista omasta nuoruudestani. Ei oma isäni puuttunut mitenkään valmennukseeni. Isäni on koulutukseltaan liikunnanopettaja, omaa vankan palloilutaustan ja on valmentanut itse paljon. Sain kotoa kannustusta, kyyditystä ja tukea, mutta peli annettiin kokonaan minulle”, hän vertaa.
Mikko Ilonen ja Roope Kakko toivottavat toisilleen onnea juuri ennen Rion olympiakilpailun käynnistymistä 2016. Kuva: Sami Sarpakunnas
Kakko uskoo, että opinnot ja työ tarjoavat luonnollisen siirtymän ulos urheilusta – ja silti hän pitää takaoven raollaan.
”Dna:ltani olen sataprosenttisesti pelaaja. Tämä on niin kivaa, ja olen tykännyt niin paljon. Pikkupojan unelma jollakin tavalla. Tämä on ollut täydellinen työ, enkä voi parempaa kuvitella. Olen kiitollinen, että olen saanut sitä tehdä. Olisin varmasti voinut tehdä aika paljon järkevämpiä ratkaisuja urani aikana, mutta sekin on taito, jota voi oppia. Siinä minä en ollut paras.”
”Sehän voi olla, että mun paras ura on seniorikiertueella. Pidän itseni ainakin kondiksessa. Siitä voi saada kilpailuetua senioreissa.”
Treenaaminen ja liikkuminen siis jatkuu. Mutta nyt kun ei enää ole pakko, Kakko aikoo antaa itselleen luvan tehdä vain mukavia treenejä. Siihen liittyen hän on tehnyt ainakin yhden tiukan päätöksen.
”Salille ei kiinnosta enää mennä yhtään. Se on nyt ohi. En vedä enää kyykkyä koskaan”, hän sanoo.
Lue seuraavaksi: Kyyneleet virtasivat, kun Roope Kakko piti voittopuhetta Finnish Tourin finaalissa