Kymmenen vuoden sisällä vain kahdesti USA:lle hävinnyt Eurooppa lähtee suosikkina tämänvuotiseen haasteotteluun.
Syyskuun jälkipuolella vietetään haasteotteluiden todellista juhlaa, kun peräkkäisinä viikkoina ohjelmassa ovat Solheim Cup ja Ryder Cup. Eurooppa kohtaa molemmissa kilpailussa omalla maaperällään USA:n.
Euroopan joukkueella on mahdollisuus tehdä tällä viikolla haasteottelun historiaa. Se on voittanut kaksi edellistä kohtaamista, mutta ei koskaan aiemmin kolmea peräkkäistä Solheim Cupia. Yhdysvallat on onnistunut tempussa kahdesti.
Perjantaina alkava Solheim Cup on pelattu Euroopassa vain kolmesti Britteinsaarten ulkopuolella, viimeksi Saksan St. Leon Rotissa vuonna 2015. Ruotsi on isännöinyt turnausta kahdesti: vuonna 2003 pelattiin Barsebäckissä ja neljä vuotta myöhemmin Halmstadissa.
Järjestyksessään 18. Solheim Cupin näyttämönä toimii Espanjan Aurinkorannikolla sijaitseva Finca Cortesin. Vuonna 2007 avatun kentän on suunnitellut yhdysvaltalainen Cabell B. Robinson, jonka käsialaa ovat muun muassa monelle matkailijalle tutut Las Colinasin ja La Cala Resortin kentät.
Inverness Clubilla Ohiossa numeroihin 13–15 päättyneessä vuoden 2021 Solheim Cupissa koettiin suomalaisen huippugolfin tähtihetkiä, kun Matilda Castren toi vierasjoukkueelle ratkaisevan kaksinpelipisteen tiukassa ottelussa Lizette Salasia vastaan.
Euroopan joukkueessa kuusi pohjoismaalaista pelaajaa
Castren ei tällä kertaa joukkueeseen mahtunut, mutta ryhmässä on paljon pohjoismaalaista väriä. Pelaajista viisi on ruotsalaisia ja yksi tanskalainen. Suzann Pettersen kipparoi joukkuetta, ja kapteeniston joukosta löytyy myös toinen norjalainen, Caroline Martens.
Tämänvuotisessa Solheim Cupissa on kahdeksan ensikertalaista, joista kolme Euroopan ja viisi USA:n joukkueessa. Euroopalla on kokeneempi yhdistelmä, sillä sen pelaajat ovat osallistuneet yhteensä 31 Solheim Cupiin keräten näissä 68,5 pistettä. Yhdysvaltalaisilla osallistumisia ja koottuja pisteitä on yli puolet vähemmän.
Euroopan joukkueen keski-ikä, 28,25 vuotta, on noin 2,5 vuotta korkeampi kuin Yhdysvalloilla.
Kotikentän ja kokemuksen lisäksi on muutakin, mikä puoltaa kuudesta viimeisestä haasteottelusta neljä voittaneen Euroopan menestystä. Sillä on kokoonpanossaan vähemmän vaihtuvuutta, mutta tärkeintä on altavastaajan asemasta luopuminen. Ohion voittoisassa turnauksessa konkari Mel Reid kertoi Euroopalla olevan jalkeilla vahvin joukkue koskaan. Pettersen pitää vuoden 2023 joukkuetta vieläkin laadukkaampana.
”Pelottaa sanoa, mutta meillä on paperilla todella kova kärkikahdeksikko. Kaksi kolmasosaa pelaajistamme mahtuu ensimmäistä kertaa maailmanlistalla 40 parhaan joukkoon”, hän sanoi.
Ranking-sijoituksilla Solheim Cupia ei kuitenkaan ratkaista.
Maailmanlistasijoituksillaan eurooppalaiset jäävät kakkoseksi. USA:n pelaajien keskimääräinen ranking-sijoitus on 25:s. Heikoimmin rankattu pelaaja on listalla 49:ntenä oleva Cheyenne Knight, kun Euroopan joukkueesta Emily Kristine Pedersen ja Caroline Hedwall eivät mahdu top 120:een.
Viidesti Solheim Cupissa pelanneella Charley Hullilla on hyvä menestyshistoria. Kuva: Getty Images
Ranking-sijoituksilla Solheim Cupia ei kuitenkaan ratkaista. Haasteottelu sytyttää usein vastustajaansa heikommaksi arvioidun pelaajan liekkeihin, ja kun kamppailun luonne on täysin toisenlainen kuin tavallisissa lyöntipelikilpailuissa, mitä vain voi tapahtua. Joukkuehengelläkin on iso merkitys.
Siinä missä Pettersen luotsaa joukkuettaan tunteella, USA:n kapteeni Stacy Lewis on ottanut avukseen kylmiä tilastoanalyysejä ja -faktoja, joiden tukemana hän aikoo nimetä pelipareja otteluihin. Kipparit tunnettiin urallaan temperamenttisina pelaajina, mutta äitiys on pehmentänyt kumpaakin. Hyvältä kapteenilta vaaditaan molempia ominaisuuksia.
Joukkueiden kovimmiksi syömähampaiksi on ennustettu Euroopan Charley Hullia ja USA:n Rose Zhangia, mutta jokaista pelaajaa tarvitaan talkoisiin. Kovin voittoprosentti, 90,00 %, löytyy Euroopan Leona Maguirelta, joka voitti vuoden 2021 ottelussa neljä matsia ja pelasi yhden tasan.
Finca Cortesin on osoittanut toimivuutensa huipputurnausten tapahtumapaikkana. Kentällä pelattiin DP World Tourin ohjelmasta jo poistunut World Match Play Championship kolmeen otteeseen vuosina 2009–2012.
Ykkösellä mahdollisuus riskinottoon
Solheim Cupissa kenttää pelataan hieman eri järjestyksessä kuin DPWT:n reikäpeliturnauksissa. Lyhyestä nelosesta (par 4) on tehty ykkösväylä, jonka vasemmalla puolella järvi vartioi viheriötä. Pitkälyöntiset pelaajat voivat ottaa heti kättelyssä riskin ja yrittää sivaltaa avauksensa perille. Kentällä on kolme muutakin korkeintaan 355-metristä par-nelosta.
Ykkösen jälkeen väylät halkovat karun kaunista Marbellan maalaismaisemaa, johon upeat vuoristonäkymät tuovat osuvasti kontrastia.
Solheim Cup sai alkunsa, kun Pingin välinetehtaan perustaja Karsten Solheim halusi naisille Ryder Cupin tapaan oman haasteottelun. Ensimmäisen kerran USA ja Eurooppa kohtasivat Orlandossa Floridassa vuonna 1990.
USA määräsi tahdin kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä. Käänne tapahtui Killeen Castle Golf Resortissa Irlannissa vuonna 2011, mistä lähtien Eurooppa on ollut kuskin paikalla. Yhdysvallat on voittanut Solheim Cupin kymmenen kertaa ja Euroopalla on koossa seitsemän voittoa.
Joidenkin mielestä aika on ajanut Solheim Cupista ohi, kun lajin valtikka on siirtynyt enemmän Aasian suuntaan. Aasian ja muun maailman välinen ottelu olisi epäilemättä kiinnostava, mutta siitä puuttuisi historiallinen vastakkainasettelu, joka ruokkii sytyttäviä urheilutapahtumia.
Lue seuraavaksi: Euroopan Solheim Cup -joukkue on nimetty – Ryhmään mahtui peräti viisi ruotsalaista
No eikös tää ole vähän kuin Ruotsi-Suomi yleisurheilumaaottelu, joka edelleen kiinnostaa, vaikka perempiakin maita on olemassa.