Moni klubipelaaja ihmettelee miksei hän ei osu palloon. Vastaus saattaa löytyä kunnon valmistautumisesta urheilusuoritukseen, joka liian usein jää tekemättä.
Klubipelaajan lämmittelyksi ennen kierrokselle lähtemistä käy muutama olankohautus ja pari kertaa puolelta toiselle suuntautuva hätäinen vartalonkierto. Siinäpä se valmistautuminen neljän tunnin golf-kierrokselle sitten suurin piirtein onkin.
Toki on niitäkin, jotka viettävät hetken rangella lyöden korillisen palloja. Siinä sivussa sitten saatetaan jopa tehdä muutamia hätäisiä taivutuksia sivuille ja eteen. Tämäkin lämmittely on jo oikealla tiellä, mutta asia voisi olla hieman paremminkin.
Ammattivalmentajan mielestä myös klubipelaajan kannattaa kiinnittää huomiota lämmittelyyn. Pääsin haastattelemaan aiheesta alle kolmosen tasoituksella golfia pelaavaa tamperelaista kuntovalmentajaa Pasi Keskumäkeä.
Niin hullua kilpapelaajaa ei olekaan, joka lähtisi kierrokselle ilman kunnon lämmittelyä.
Pasi valmentaa tällä hetkellä Kuntokeskus Hyveessä ja valmennusmeriittejä löytyy aina ammattigolfareita myöten, esimerkkeinä Sami Välimäki, Aleksi Myllymäki ja Anssi Kankkosen/Teppo Nummisen golfakatemian pelaajat. Myös monen muun lajin urheilijat liuottavat Keskumäen osaamiseen.
”Ensinnäkin, ei niin hullua kilpapelaajaa olekaan, joka lähtisi kierrokselle ilman kunnon lämmittelyä”, täräyttää Keskumäki.
”Pelin ensimmäinen lyönti lyödään useimmiten bägin pisimmällä kepillä, yli sadan mailin mailanpään nopeuksilla liikesuoritus on sen verran rivakka, että ilman asianmukaista koko kehon ja lihasten lämmittelyä puhutaan jo helposti loukkaantumisen riskeistä”, hän jatkaa.
Pelkän lajinomaisen verryttelyn lisäksi kilpapelaajat satsaavat myös hengitys- ja verenkiertoelimistön herättelyyn. Ihan ensimmäiseksi jokaisen pelaajan pitäisi saada happi kiertämään kropassa ja parhaiten sen saisi liikkeelle vaikkapa niin sanotulla pikku happihyppelyllä: pikku lenkki ennen rangelle menoa, lievästi hengästymiseen asti toteutettuna, olisi helpoin konsti lihaksiston kunnollisen hapen saannin takaamiseksi. Lenkin jälkeen sitten verryttelemään.
”Useinkin näkee kankeita ukkoja, jotka tuskin saavat kädet omiin taskuihin ja siitä sitten suoritaan ykköstiille lämmittelemättä.”
Valmentajan vinkit kehon lämmittelyyn
Pasi Keskumäen mukaan parhaita verryttelyliikkeitä golfareille ovat laajat kierrot ja taivutukset. Niitä voisi vielä tehostaa ja monipuolistaa esimerkiksi jumppa-kuminauhaa apuna käyttäen.
Ensin tietysti pitäisi tehdä se ”happihyppely”, jolla saadaan koko elimistön peruslämpö nostettua riittävälle tasolle. Siihen päälle sitten ranteiden, kyynärvarsien ja olkapäiden, sekä selän lämmittelyliikkeet. Muutamat kevyet liikkuvuutta edistävät liikkeet tekisivät nekin poikaa!
Vasta edellä mainittujen treenien jälkeen kannattaa siirtyä lajinomaisen harjoittelun puolelle. Aloita pallonlyönti mieluiten wedgeillä, lisää sitten harkiten ja tunnustellen vauhtia ja pituutta lyönteihin.
Riittävän hyvä fyysinen peruskunto, nesteytys ja oikea ravinto, ovat edellytykset onnistuneelle golf-kierrokselle. Keskumäki muistuttaa, että myös harjoitussvingit ovat tärkeä osa kierroksen aikana tehtävää verryttelyä. Kävely lyöntipaikalta pallolle pitää elimistön yleislämpöä yllä, mutta monet svingiin osallistuvat lihasryhmät ovat enemmän tai vähemmän passiivisia kävelyn aikana. Harjoituslyönnin tehtävä on siis kaksijakoinen, toisaalta muistutetaan lihaksia oikeista liikeradoista ja lisäksi haetaan ulottuvuuksia, joihin tulevassa lyönnissä pyritään yltämään.
Ylös, ulos ja lenkille!
Lisää venyttelyohjeita golfareille on netti pullollaan! Katso esimerkiksi Anna-lehden vinkit.