Yksi golfin tunnetuimmista rei'istä syntyi vahingossa.
Golfin maailmassa on muutamia reikiä, jotka herättävät sekä ihailua että kauhua. Yksi niistä on kiistattomasti kuuluisasta saarigriinistään tunnettu TPC Sawgrassin Stadium-kentän 17. reikä. Lyhyt mutta armoton par-kolmonen on yksi golfin tunnetuimmista ja kuvatuimmista rei’istä, mutta mikä tekee siitä niin erityisen?
Reikä syntyi vahingossa
Tällä viikolla PGA Tourin lippulaivakilpailu The Players Championshipin näyttämönä toimiva TPC Sawgrassin Stadium Course on maineikkaan kenttäarkkitehdin Pete Dyen tunnetuin luomus. Kenttä rakennettiin 1970-luvulla suurten huippukilpailujen katsojaystävälliseksi kisastadioniksi, ja suunnittelutyö annettiin Pete Dyelle.
Puustoiseen suomaastoon raivatun kentän 17. reiän piti alun perin olla niemen kaltaiselle ulokkeelle pelattava reikä, jonka oikeaa puolta reunustaa vesi. Reiän ympärillä oli kuitenkin alueen parasta hiekkamaata, jota siirrettiin maastonmuodoiltaan tasaisen kenttäalueen maisemointiin. Rakennustöiden edistyttyä 17. griinin ympäriltä oli kaivettu melkein kaikki hiekka pois.
”Meillä on iso ongelma. Kentällä on vain 17 reikää”, Pete Dye totesi vaimolleen Alice Dyelle, joka työskenteli miehensä tavoin golfkenttäarkkitehtina.
Alice kehotti miestään tekemään viheriöstä rehellisen saarigriinin, jolle johtaisi vain griinin takaa kulkeva kapea maasilta. Pete Dye kertoi silloin lampun syttyneen, ja Alicen ehdotus toteutettiin sellaisenaan.
Vaativa sekä teknisesti että taktisesti
Paperilla reikä on verraten yksinkertainen. Matkaa tiiltä griinille takatiiltä pelattuna on noin 110-130 metriä, mikä huippupelaajille tarkoittaa wedgeä tai pisimmilläänkin lyhyttä rautaa.
Griinialue ei ole varsinaisesti pieni, muttei myöskään järin suuri. Leveyssuunnassa tilaa reunalta toiselle on noin 28 metriä, pituussuuntaan pari metriä vähemmän. Alue on lähes kokonaisuudessaan lyhyeksi leikattua viheriöpintaa. Vesiesteiden reunoilla griiniä ympäröi kapea raffikaistale, ja griinin edessä on pieni, lähes ympyränmuotoinen bunkkeri.
Reikä vaatii tarkkaa avauslyöntiä, ja pientäkin suuntavirhettä tai väärää pituusarviointia seuraa lähes varma rangaistus – pallo veteen ja marssi droppialueelle.
Reikä sijaitsee avoimella paikalla, ja vaikka metrejä on vähän, tuuli voi tehdä reiästä arvaamattoman. Tuulen suunta ja voimakkuus on aina arvioitava reiällä huolellisesti.
Griini näyttää kauempaa katsottuna melko tasaiselle, mutta sillä on lukuisia hienovaraisia kallistuksia, jotka tekevät puttaamisesta haastavaa. Pitkiin putteihin breikkiä voi tulla lipunpaikasta riippuen metrikaupalla.
Griiniä ympäröivä raffikaistale on reiällä eräänlainen turvavyöhyke, joka pitää välillä veteen menossa olevan pallon kuivilla. Tuuheasta ruohosta lyödyn chipin jälkeen tilanne voi kuitenkin olla jo toinen. Reiällä on nähty myös tilanteita, joissa pallo on jäänyt griiniä ympäröivien puupaalujen päälle. Kovalta pinnalta chippaaminen vaatii tarkkaa osumaa – ja hyvää tasapainoa, jotta veteen ei päädy pallon sijaan itse pelaaja.
Reikä, jolla kilpailu ratkaistaan
Reikä olisi luultavasti henkisesti hieman helpompi, mikäli se tulisi kierroksella eteen jo aiemmin. Reiän tarjoama psyykkinen haaste kuitenkin korostuu, kun reikä on kierroksella järjestyksessään toiseksi viimeinen. Hyvä kierros voi hetkessä romuttua, ja epäonnistuminen ratkaisuhetkillä voi maksaa koko kisan.
17. reikä onkin tarjonnut The Players Championshipin historiassa unohtumattomia lyöntejä ja ikonisiksi muodostuneita hetkiä. Niistä tunnetuin on luultavasti Tiger Woodsin ”Better than most” -putti vuoden 2001 kilpailussa. Woods upotti viheriön vasemmasta laidasta noin 18-metrisen, moneen suuntaan kallistaneen birdie-putin ja eteni The Players Championshipin voittoon. Kisan selostajat kuvailivat reikää kohti vierinyttä puttia useaan kertaan sanoilla ”Better than most”, parempi kuin useimmat.
Better than most -lausahduksesta tuli myöhemmin lakoninen kuvaus myös Tiger Woodsista, jota moni pitää kaikkien aikojen parhaana pelaajana.
Tiesitkö tämän TPC Sawgrassin Stadium-kentän 17. reiästä?
- Reiän yhtenäinen tiiausalue on pinta-alaltaan griiniä suurempi ja etenee pitkulaisen muotoisena rantaa pitkin. Reiän pituutta voidaan säätää tiiauspaikkaa vaihtamalla myös The Players Championshipissä.
- Reiän droppialue sijaitsee tiiausalueen etuosassa, josta matkaa lipulle on lipunpaikasta riippuen noin 60-80 metriä.
- 17. reiällä lyödään yhden vuoden aikana arviolta noin 120 000 palloa veteen, keskimäärin noin kolme palloa jokaista reiästä mittaa ottavaa pelaajaa kohti. Veteen lyödyt pallot nostetaan vedestä sukeltamalla neljä kertaa vuodessa.
- The Players Championshipin aikana veteen päätyy vuosittain useita kymmeniä lyöntejä. Reiän tuloskeskiarvo kilpailun aikana on tyypillisesti noin 3,1–3,4 lyöntiä, eli selvästi yli parin.
- Kyle Stanley teki vuoden 2017 The Players Championshipissä reiällä jokaisella neljällä kilpailukierroksella birdien. Häntä aiemmin samaan oli yltänyt vain Paul Azinger vuonna 1987.
- The Players Championshipin historiassa reiällä on tehty yhteensä 14 hole in onea.
- Suurin reiällä The Players Championshipissä tehty tulos on kaksitoista. Bob Tway piti vuoden 2005 kilpailussa pallonsa kuivana vasta viidennellä yrityksellään, puttasi sen jälkeen vielä kolmesti ja kirjautti tuloskorttiinsa lopulta lukeman 12.
Kolme kaveriani pelasivat kentän vuonna 2009 (muistaakseni tuo oli vuosi). Tuolloin paikallinen caddie kertoi, että vuositasolla reiällä 17 lyödään veteen n 105-110 000 palloa.
Tuo reikä jäi mieleen, kun Garcia ja Woods taistelivat voitosta. Lippu oli oikealla. Sergio päätti ratkaista pelin lyömällä lipulle ja seurauksena oli kaksi veteen. Viheriö lähes ”hylkii” palloja.
Itse pelaan joka maanantai kentällä, jolla on kaksi saarigriiniä (187 ja 100 yardia takatiiltä) enkä voi käsittää, miten tuo 100-130 -metrinen voi muka olla noin vaikea.
Olisiko niin, että osa pelaajista ei vaan osaa lyödä korkeaa määrämittaista, vaan ovat tottuneet lyömään liian matalia lähestymisiä ? Tiin päältä vaadittava 110-130 -metrinen ei ole temppu eikä mikään, kun kuitenkin pelataan ammattilaistasolla.
Taitaa se kuitenkin olla!
Villi veikkaus, että kaikki pga-ammattilaiset osaa lyödä korkeaa 110-130 metristä avausta tiin päältä:)