Petri Parviaisen mielestä lyhyt putti on yksinkertainen asia, josta tehdään tavalla jos toisella turhan hankalaa.
Metrin putti. Niin helppo lyönti, että pieni lapsikin siinä onnistuu. Periaatteessa jokainen harrastaja vaatii itseltään onnistumista metrin putissa, mutta kun alamme golfissa vaatia jotain, menee suoritus usein pakottamiseksi.
Pitkissä puteissa pelaajat ovat yleensä rennompia ja pystyvät luonnollisempaan suoritukseen, sillä niihin ei liity samanlaisia odotusarvoja kuin lyhyellä matkalla.
”Metrin putissa lyöntitekniset ongelmat alkavat erottua, ja kun siihen lisää tekniikkavirheitä edistävän pakottamisen, on sotku valmis. Pelaajan kuuluu yksinkertaisesti putata, eikä yrittää työntää palloa reikään”, sanoo Laukaan Peurunkagolfin pro Petri Parviainen.
Parviainen kysyy säännöllisesti oppilailtaan, millaiset mielikuvat heillä on lyhyestä putista. Yleensä golfarit keskittyvät siihen, että lapa osoittaa koko ajan reikään. Lisäksi he yrittävät liikuttaa lapaa suoraan taakse ja suoraan eteen.
”Se on ohjailua, jolloin puttilyönti muuttuu erilaiseksi. Eihän koripalloilijakaan heitä palloa toisella tavalla kahdesta metristä kuin kolmen pisteen viivan takaa. Kyseessä on samanlaiset suoritukset, mutta ne tehdään eri mittakaavassa. Pitäisi vain tähdätä ja antaa mennä.”
Metrin putteja menee kovillakin pelaajilla ohi
Metrin putti ei ole päivänselvyys edes maailman parhaille pelaajille, ja joskus huippugolfareiden on nähty laittavan putteja aivan reiän vierestä ohi. Gripinmittaista puttia on silti vaikea missata, jos sen ottaa tosissaan. Epäonnistuminen läheltä voi johtua myös siitä, että lapaan on jäänyt esimerkiksi hiekkaa, jolloin huono osumakontakti tärvelee suorituksen.
Hitaammalla vauhdilla voi upota vähän laidastakin.
”Näiden lyhyiden, niin sanottujen tap in -puttien epäonnistumiset johtuvat kilpapelaajilla monesti jipsistä, mutta metrisiä menee isoilla kiertueilla yllättävänkin usein ohi. Rory McIlroy menetti U.S. Openin voiton missattuaan lopussa kaksi alle metrin mittaista puttia. Niissä oli luultavasti kovilla paineilla osuutta asiaan.”
Parviainen kehottaa välttämään lyhyiden puttien harjoittelemista ennen kierrosta, koska sillä saattaa tuhota oman itseluottamuksen. Kuva: Iida-Lotta Juura
Parviaisen mukaan keskeinen metrin matkalta missatun putin syy liittyy vauhtiin. Kun pelaaja puttaa kaltevan metrin putin liian kovaa, ”pienenee” reikä huomattavasti. Toisin sanoen, mitä kovempaa puttaa, sitä tarkemmin on osuttava keskelle reikää. Hitaammalla vauhdilla voi upota vähän laidastakin.
Pallo pitää pystyä lähettämään putissa haluttuun linjaan. Tätä tavoitellessaan golfarit usein yrittävät liikuttaa lapaa suoraa linjaa pitkin.
”Niinhän ei pidä toimia. Lapa aukeaa backsvingissä käytännössä aina, kun sitä yrittää liikuttaa suorassa linjassa. Kun lapa on backsvingissä auki, joutuu liikerataa vähän leikkaamaan. Se johtaa tavallaan slaissiin.”
Hän muistuttaa, että kaikki puttisvingit kaartuvat enemmän tai vähemmän, jos ei puhuta ihan gripinmittaisista matkoista. Metrinkään putti ei kovin paljon kaarru, mutta jos pelaaja yrittää tehdä siihen suoran liikkeen, hän sotkee luonnostaan suoran liikkeen.
On tietysti hyvä asia, jos ne aktivoivat pelaajaa harjoittelemaan, mutta drillit eivät lapaa suorista.
Kun pelaaja yrittää tehdä suoraa liikettä, niin lapa etääntyy ja svingin säde ei pysy ennallaan. Se saa lavan aukeamaan. Vastalääkkeeksi käsivarsien rotaatiota eli kiertävää liikettä olisi vähennettävä ja annettava silti mailan kaartua sisäänpäin.
Lehtien sivut ja netti ovat täynnä erilaisia harjoitteita sekä drillejä, jotka tähtäävät parempaan puttaamiseen. Niistä ei Parviaisen mukaan ole kuitenkaan hyötyä, jos pelaajalla on teknisiä puutteita puttisvingissä.
”On tietysti hyvä asia, jos ne aktivoivat pelaajaa harjoittelemaan, mutta drillit eivät lapaa suorista.”
Puttisvingi tehdään aina käsillä
Parviainen sanoo, että olisi myös hyvä pitää kiinni omasta puttistrategiasta. Moni muuttaa strategiaansa kesken kierroksen, jos yksi lyhyt putti menee ohi. Sen jälkeen pelaaja ei usein enää tiedä, miten yrittäisi putata.
Ajoittain hän törmää neuvoon, jonka mukaan puttiliike pitäisi tehdä hartioilla.
”Se perustuu olettamukseen, että käsien liike pilaa koko jutun. Hartioista lähtevä lyönti aiheuttaa kuitenkin liian pyörivän liikkeen selkärangan ympärillä. Puttaaminen on hienomotoriikkaa, joka lähtee käsistä. Jos pelaat vaikkapa sulkapalloa tai tennistä, niin käsillä siinäkin lyödään.”
Vain harvat pelaajat sulkevat putterin lavan taakseviennissä. Kuva: Petri Parviainen
Puttaamiseen ja sen tutkimiseen erikoistunut valmentaja puhuu lavan aukeamisesta, mutta onko joillakin pelaajilla taipumus sulkea lapaa putin backsvingissä?
”Hyvin harva sulkee lavan taakseviennissä. Suurin osa harrastajista lyö slaissia tai fadea, ja sama pätee puttiin. Kun ottaa lyöntiasennon ja kulmat huomioon, ihmiselle on luontevampaa pelata avatulla kuin suljetulla lavalla.”
Liikerata on kokonaisuus, mutta backsvingi on onnistumisen kannalta putin tärkein vaihe, korostaa Parviainen. Sen mitä teet taaksepäin, ratkaisee sen, mitä teet eteenpäin. Downsvingi alkaa siitä hetkestä, kun maila vaihtaa suuntaa. Se on vain reaktiota backsvingiin, niin vauhdin kuin tekniikan osalta.
Kun oppilas tulee Parviaisen tunnille, hän selvittää puttianalysaattorilla olennaiset asiat tämän puttitekniikasta. Pari minuuttia myöhemmin aletaan selvittää, missä on mahdollisesti korjattavaa. Sen jälkeen tehdään toimenpiteitä ja kehitetään toimivat harjoitteet.
”Varmasti jokainen tulee paremmaksi, kun tekee jotain asiaa miljoona kertaa. Mutta vähemmällä pääsisi, jos pohtisi valmentajan kanssa mitä puttiongelman taustalla on. Eivät silti lyhyetkään putit voi aina mennä reikään, oli miten hyvä tekniikka tahansa. Ihminen ei ole robotti”, Parviainen sanoo.
Putterilla ei tekniikkavirheitä kompensoida
Markkinoilla on puttereita, jotka soveltuvat paremmin suoremmalle tai kaartuvammalle puttisvingille. Petri Parviainen kertoo, ettei niistä ole apua, jos tekniikassa on korjattavaa.
”Olen tullut ajan kuluessa hieman kyynisemmäksi näiden asioiden kanssa. Meille sanotaan, että mallet-tyyppinen putteri liikkuu suoraan, mutta eihän se liiku. Toki mallet voi sopia suoremman oloiselle puttiliikkeelle, mutta putteri ei tee pelaajan svingiä. Se on puhdasta markkinointia, kun kerrotaan että tämän tai tuon mallinen putteri on sinulle paras. Mitkään putterit ja vippaskonstit eivät tekniikkaa korjaa.”
Myös kaartuvalla svingillä puttaava pelaaja voi löytää malleteiden joukosta itselleen sopivimman putterin. Mainostekstien ei kannata antaa hämätä itseään.
”Phil Kenyon (kuuluisa puttivalmentaja) kävi meitä valmentajia pari kertaa kouluttamassa Suomessa. Kenyon kertoi, että hänellä on useita kohtalaisen kaartuvalla svingillä puttaavia valmennettavia, joille mallet-putteri sopii paremmin.”
Parviainen ei ole vielä kohdannut putteria tai puttitekniikkaa, joka toimisi huomattavasti paremmin kuin joku toinen väline tai metodi.
”Joskus väitettiin, että pitkästä putterista saisi valtavan hyödyn. Sittemmin putterin ankkurointi kiellettiin, mutta eihän pitkän ’luudan’ käyttäjiä ollut koskaan kovin paljon. Voisi olettaa, että olisi ollut, jos sillä sai niin merkittävän kilpailuedun.”