”Jos pelaajan grippi on huono, hän ei edes halua hyvää svingiä.”
Legendaarisen Harvey Penickin ajatuksessa on tietysti kyse mailaotteesta. Yhtä hyvin sen voi laajentaa tarkoittamaan myös mailan kumista, muovista tai perinteisesti nahkaista kädensijaa. Grippi sekin.
Liian paksu grippi on omiaan passivoimaan käsiä ja jättämään lavan auki osuma-alueella. Se voi olla yksi tärkeimmistä slaissiongelman aiheuttajista. Lisäksi liian paksut gripit vähentävät mailanpään nopeutta ja syövät lyöntien pituutta.
Liian ohut grippi voi tehdä käsistä yliaktiiviset. Silloin lapa on taipuvainen sulkeutumaan jo ennen osumaa ja viemään pallon vasemmalle. Pahimmassa tapauksessa ohuet gripit voivat olla yksi syy hukkiongelman taustalla.
Huono uutinen on se, että gripeistään tunnetun Lamkin-yhtiön mukaan jopa kolme neljästä golfarista pelaa väärän kokoisilla gripeillä. Kaksi kolmesta ei milloinkaan vaihda grippejä mailoihinsa. Heille grippi on ikään kuin mailan kiinteä osa.
Silti tutkimusten mukaan kaksi kolmasosaa golfin harrastajista parantaa kierrostuloksiaan heti vaihdon jälkeen. Jopa kolmella tai neljällä lyönnillä.
Valtaosa golfareista pelaa gripeillä, joiden paras pito on jo mennyt. Ylimääräinen puristus vaikeuttaa mailanpään pehmeää taaksevientiä ja tekee svingistä helposti väkinäisen. Sadegolfistakin tulee vaikeampaa kuin sen tarvitsisi olla.
Mukavuus on ykkösasia
Tärkeintä on pyrkiä valitsemaan omaan peliin gripit, jotka tuntuvat käteen mukavilta ja jotka ovat omiaan herättämään itseluottamusta. Se luo hyvän perustan sopivan kevyelle otteelle ja rennolle heilautukselle.
Oikean koon löytämisessä golf pro on hyvä apu. Vinkkejä kannattaa kysyä varsinkin siinä tapauksessa, että oma käsi on normaalia selvästi pienempi tai suurempi.
Ohjeellisena nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että ainakin lähellä oikeaa kokoa ollaan silloin, kun ylemmän käden nimetön ja keskisormi hipaisevat otteessa pehmeästi peukalon tyveen.
Valinta on luonnollisesti pitkälle yksilöllinen. 2000-luvulla käyttöön otetut uudet materiaalit takaavat sen, että jokaiselle löytyy jotakin. Grippien pinnan tarjomassa tuntumassa on nykyisin valinnanvaraa lähes rajattomasti tahmean pehmeästä karhean kovaan.
Sama grippi voi olla yhdistelmä erilaisia materiaaleja ja pinnan struktuureja. Värimaailmaakin on laidasta laitaan. Myös grippien profiileissa on eroja. Hienosäätö tehdään tarvittaessa gripin alle kierrettävän teipin määrällä.
Vain hyvällä säällä kentälle suuntaava valitsee todennäköisesti erilaiset gripit kuin sateeseen varautumaan joutuva aktiiviharrastaja. Huippupelaajat valitsevat yleensä gripit, jotka antavat hyvän palautteen. Reumaattisista oireista kärsiville oikea valinta on sen sijaan useimmiten grippi, joka vaimentaa tehokkaasti iskuja. Kumiallergikko joutuu turvautumaan synteettisiin materiaaleihin tai nahkaan.
Gripin paino vaikuttaa tasapainopisteseen
Gripillä voi olla sijansa myös etenkin metallipuiden räätälöinnissä.
PGA Tourin käytetyin grippi on pitkään ollut Golf Priden Tour Velvet. Sillä on painoa 49 grammaa. Jos sen tilalle vaikkapa 65-grammaiseen draiverin varteen vaihdettaisiin vain 25-grammainen Tour25-grippi, vaikutus tuntumaan olisi selvä. Tasapainopiste muuttuisi sillä tavoin, että lapa tuntuisi mailaa yläpäästä kannateltaessa aiempaa raskaammalta.
Netin keskustelupalstoilla on kiistelty pitkään siitä, mikä muutoksen vaikutus itse lyöntiin olisi. Skeptikot toteavat, että koska grippi on käsien välissä, vaikutus hitausmomenttiin itse heilautuksen aikana on vain minimaalinen. Markkinamiehet sen sijaan lupaavat kevyellä gripillä lisäystä mailanpään nopeuteen, koska se alentaa mailan kokonaispainoa.
Jokainen päättäköön itse, kummalle kannalle asettuu.
Putterin gripit ovat oma lukunsa. Tämän päivän keskimäärin varsin nopeilla griineillä suuntana on ollut ranteiden tekemän työn rajoittaminen. Vakautta puttausliikkeesen on jo jonkin aikaa haettu selvästi normaalia suuremmilla gripeillä.
Uusin trendi on niin sanotun vastapainon käyttö. Kun gripin yläpäähän lisätään runsaasti ylimääräistä painoa, tuntuma lapaan alkaa kadota, jolloin puttausliike tapahtuu puoliksi itsestään käsivarsien ja hartioiden keinautuksella.
Ratkaisu on toiminut esimerkiksi putterin aikaisemmin oman vartaloon ankkuroineilla pelaajilla. Sopivaa tasapainoa kannattaaa hakea erilaisin lavan painon ja vastapainon yhdistelmillä.
Älä unohda pesua
Gripit eivät ole ikuisia, vaikka mailoja käyttäisi vain satunnaisesti. Käsien hiki, rasva ja lika kyllästävät ja kovettavat grippejä, ja auton peräluukun kuumuus pitää huolen lopusta. Ennemmin tai myöhemmin gripit alkavat menettää kimmoisuutensa ja pitävyytensä.
On syytä vaihtaa uudet tilalle ennen kuin heikentynyt otetuntuma saa puristamaan mailaa tarpeettoman lujasti. Osa huippuammattilaisista vaihtaa grippinsä kerran kuussa, lähes jokainen kilpapelaaja vähintäänkin kerran kaudessa. Säännöllisesti pelaavalle klubigolfarille voi suositella vaihtoa parin vuoden välein – kunhan gripeistä pidetään vaihtojen välillä hyvää huolta. Parasta vaihdossa on se, että vaihto saa mailat heti tuntumaan miltei uusilta.
Gripit kannattaa säännöllisesti pyyhkiä laimeaan pesuaineliuokseen kastetulla pyyhkeellä. Mahdolliset pesuainejäämät huuhdellaan lopuksi lämpimällä vedellä ennen kuivausta. Puhdistuksessa voidaan käyttää apuna myös harjaa. Kynsiharja tai vastaava sopii tarkoitukseen hyvin.
Vältä varsinkin teräsvartisia mailoja puhdistettaessa veden joutumista varren sisälle. Hyvä keino varmistua asiasta on tukkia gripin yläpään reikä tiiaustikulla ennen pesua.
Lopuksi vielä pieni vinkki lankapunosta sisältävien ns. cord-grippien käyttäjille: noin puolet PGA Tourin cord grip -pelaajista hankaa grippejään hiekkapaperilla saadakseen ne tuntumaan pehmeämmiltä.
Janne Tarmio
Uudet gripit, itselle sopivat, on helpoin tapa päivittää omat mailansa ja antaa pelilleen parempi mahdollisuus toimia/onnistua. Eikä maksa paljon.