Varsin usein on sanottu, että pallon paikka stanssissa vaihtelee käytetyn mailan mukaan. Lyhyillä raudoilla pallon pitäisi olla keskellä stanssia ja pitkillä lyötäessä sen pitäisi olla hieman edessä. Tämä ajattelu perustuu siihen, että mailojen varret ovat erimittaisia ja tästä syystä svingin alin kohta muuttuu.
Jos pallon pitää olla eri paikassa jokaista mailaa varten, lyömisestä tulee todellista arpapeliä. Mikä on pallon paikka, jos haluaa lyödä samalla mailalla toistuvasti tietyn mittaisia lyöntejä? Rautaysillä voi lyödä kerran 115 metriä ja seuraavalla lyönnillä 125 metriä, koska pallon paikka stanssissa on muuttunut.
Paljon luotettavampi tapa saavuttaa pituuskontrolli on lyödä palloa aina samasta paikasta mailasta riippumatta. Alkuasennon sovittaminen käytetyn mailan pituuteen tapahtuu muuttamalla stanssin leveyttä (kuva yllä). Mitä pidempi maila, sitä leveämpi stanssi. Leveässä stanssissa oikea olkapää laskeutuu hieman enemmän alaspäin kuin kapeassa stanssissa.
Mikä pallon oikea sijainti sitten on? Jos alkuasennossa olkanivelestä vedetään suora linja alas, svingin alin kohta on siinä. Koska lyönnissä pitää ensin osua palloon ja sen jälkeen pallon etupuolella maahan, pallon pitää olla vasemman rintalihaksen kohdalla. Stanssin leveyden muuttamisesta tulee luontaista, kun pitää pallon aina samassa kohtaa.
Foleyn arkistosta
Olen kuullut usein, että väyläpuulla pallo pitää pyyhkäistä nurmen pinnasta. Uskokaa minua: jos haluat saada pallon ilmaan, pitää palloon lyödä alaspäin. Ylöspäin suuntautuva lentorata syntyy osumahetkellä mailan loftin ja pallon backspinnin yhteisvaikutuksesta. Suurin osa ihmisistä unohtaa yhtälön jälkimmäisen osan. Otetaan esimerkiksi 15-asteinen puukolmonen: Jos osuma palloon tulee lievästi alaspäin suuntautuvalla svingillä, mailan lofti on pienempi mutta alaspäin suuntautuva liikerata tuo enemmän spinniä ja pallo nousee korkeammalle lentoradalle. Joten väyläpuulla ei kannata pelätä – lievästi – alaspäin suuntautuvaa lyöntirataa.
Teksti Sean Foley / Kuvat Dom Furore