16.7.–23.7. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[13][18]
KilpailuaSuomalaista
Oma peli

Vastaote puree, kun alempi käsi ottaa putissa ylivallan – Asiantuntija: ”Otetta ei kannata vaihtaa pelkästä vaihtamisen ilosta”  

Lajin huipulla vastaote on toiseksi suosituin ylivoimaista ykköstilaa pitävän perinteisen puttiotteen jälkeen. Kuva: Getty Images

Vastaotteella on oma kannattajakuntansa, mutta mitä etua se tarjoaa puttipeliin?

Puttaamisen sanotaan olevan henkimaailman asioita. Toisinaan sujuu, toisinaan ei. Siihen miksi jonain päivänä griineillä kaikki tuntuu paljon helpommalta kuin toisena, ei välttämättä löydy yksiselitteistä vastausta.

Paljon on kiinni fiiliksestä ja itseluottamuksesta. Silläkin on huomattava merkitys, miten kierros lähtee käyntiin: on helpompi jatkaa peliä, kun onnistut laittamaan ykkösviheriöllä 1,5-metrisen kaltevan par-putin reikään.

Putti lienee golfareiden keskuudessa eniten muutoksia kokenut pelin osa-alue. Monella on lukuisia puttereita varaston nurkassa ja löytyypä joiltakin melkoinen arsenaali puttauksen erilaisia harjoitusvälineitä puhumattakaan lyöntiteknisistä muutoksista. Toiset ovat ratkaisseet ongelmansa vaihtamalla gripissä vasemman (vasemmalta lyövillä päinvastoin) käden alemmas ja oikean ylemmäs. Puhutaan vastaotteesta.

Mitä hyötyä vastaotteella puttaamisesta sitten on?

Lähtökohtaisesti oikea käsi on alttiimpi toimimaan putissa vahvemmin kuin vasen käsi. Kun oikea käsi alkaa hallita liikaa, sillä on taipumus manipuloida putterin lapaa. Oikean käden dominoiva käyttäytyminen johtaa usein siihen, että lyhyetkin putit tuottavat vaikeuksia.

Vastaotteessa alemmaksi siirtyvä vasen käsi tyrehdyttää oikean ylivallan ja pallon lähtösuunta saadaan helpommin tavoitteen mukaiseksi. Muutos on parhaassa tapauksessa pelastava tekijä, ja monet ovat löytäneet vastaotteeseen siirtymisen myötä itsestään uuden puttaajan.

Golf.com-verkkosivusto tutki reilut pari vuotta sitten PGA Tourin rankingissa top 70:een sijoittuneiden pelaajien puttiotteita. ”Perinteisen” otteen käyttäjät olivat listan kärjessä ylivoimaisella 48 prosentin osuudella. Vasen käsi alempana puttaavia oli toiseksi eniten eli 13 prosenttia joukossaan Jordan Spieth, Alex Norén ja Dustin Johnson (ajoittain). Listalta löytyi kaikkiaan kuuden erilaisen puttiotteen käyttäjiä.

DP World Tourin suomalaispelaajista kaikki Mikko Korhosta lukuun ottamatta puttaavat vastaotteella.

Harrastajien keskuudessa vastaotteen käyttäjien määrä on valistuneen havainnon mukaan selvästi pienempi, mutta pitäisikö golfareiden kokeilla rohkeammin vastaotteella puttaamista? Puttispesialisti, PGA-valmentaja Petri Parviainen näkee asiassa kaksi puolta.

”Vastaote on käyttökelpoinen ote muiden joukossa. Ja se on erityisen toimiva siinä tapauksessa, jos alempi käsi toimii putissa turhan aktiivisesti.”

Ei automaattista hyötyä

Parviainen kertoo, että vastaotteeseen siirtymisestä ei ole automaattisesti hyötyä, voi käydä myös päinvastoin. Jos pelaajalla on ennestään ongelma A, vastaotteen käyttö saattaa tuoda tullessaan myös ongelman B.

”Otteen vaihtaminen tuo mukanaan useita erilaisia muutoksia, joista kaikki eivät välttämättä paranna puttaamista.”

Mailasta voi pitää kiinni usealla eri tavalla, kunhan otteen toimivuus on näytetty toteen.

Joidenkin asiantuntijoiden mielestä vastaote auttaa pitämään hartiat tähdätessä tasaisessa linjassa, jolloin putterin lapa saadaan liikkumaan lähempänä maan pintaa läpi osuman. Tätä Parviainen ei allekirjoita.

”Vastaotteella putatessa tapahtuu usein niin, että liikerata kulkee osumahetkellä alaspäin, kun svingin kaaren pitäisi sen sijaan suuntautua osumassa ylöspäin. Tällä on yhteys huonompaan osumaan.”

Petri Parviainen sanoo, että putissa tehtävien muutosten pitää aina perustua faktoihin. Kuva: Getty Images

Liian hallitseva oikealla kädellä on tapana sulkea putterin lapa osumassa. Jos on todettavissa, että lapa pysyy osumahetkellä suorassa, on muutos täysin perusteltu.

”Olen sitä mieltä, etteivät ongelmat yleensä ratkea vaihtamalla otetta. Pidän sitä viimeisenä vaihtoehtona. Kannustan pelaajia noudattamaan perusasioita. Silloin saadaan paras lopputulos. En tuomitse minkäänlaista käsiotetta. Mailasta voi pitää kiinni usealla eri tavalla, kunhan otteen toimivuus on näytetty toteen.”

Parviainen muistuttaa, ettei muutoksia kannata tehdä pelkästä vaihtamisen ilosta. Sekään ei ole hänen mielestään pätevä kriteeri muutokselle, jos toisenlainen tapa tuntuu pelaajasta itsestään hyvältä.

”Muutoksen pitää aina perustua faktoihin, ja että siitä on aidosti hyötyä.”

Jos epäilee lavan virheellistä asentoa osumahetkellä, voi pallon lähtösuunnan tarkistaa sekä perinteisellä että vastaotteella laittamalla harjoitusviheriöllä tiin tai kolikon lähietäisyydelle. Metrin pituiset putit apuvälineeseen antavat osviittaa, missä lavan asennon osalta mennään. Teknisillä laitteilla ja aiheeseen perehtyneen valmentajan avulla asia selviää aukottomasti.

”En osaisi enää vaihtaa perinteiseen otteeseen”

Vastaotteella on putattu ammattilaiskentillä jo pitkään. Erkko Trophyn amatööriaikoinaan voittanut, sittemmin pelaavana ja opettavana prona toiminut Jouni Vilmunen taisi olla kotimaan kilpapelaajista ensimmäisiä ryhtyessään puttaamaan vasen käsi alempana.

”Vaihdoin vastaotteeseen 1990-luvulla. Itselläni jäi vasen käsi ylempänä putatessa jatkuvasti lapa auki, ja pallot menivät oikealta ohi. Epäilin puttijipsiä (eräänlainen puttikammo), mutta asia ratkesi otteen muutoksella.”

Vilmusen tapauksessa vaikuttaisi siltä, ettei oikea käsi olisi ollut hallitseva, koska hänellä lapa jäi osumassa auki. Vastaotteesta hän joka tapauksessa löysi lääkkeen puttiongelmiinsa.

”Kokemukseni mukaan ei ole tavatonta, että aktiivinen oikea käsi aiheuttaa myös aukeamista. Harvinaisempaa se kyllä on”, Parviainen sanoo.

Takapakkia tuli aluksi myös vastaotteella, ja Vilmunen vaihteli vasenta kättä gripissä välillä ylös ja välillä alas. Silloin Vilmunen huomasi selvän eron, miten hän vasen käsi ylempänä putatessa tuli vipanneeksi oikealla ranteella tai etusormella ja peukalolla.

”Nyt olen vuosikausia putannut pelkästään vastaotteella, enkä osaisi enää vaihtaa perinteiseen otteeseen. Olen tottunut nykyiseen liikerataan. Se on pehmeämmän tuntuinen, ja on sanottava, että olen putannut todella hyvin.”

Vilmunen sanoo, että aluksi pitkät putit olivat vaikean oloisia etenkin hitailla viheriöillä. Nopeilla pinnoilla hän on saanut vastaotteen toimimaan vielä paremmin. Niillä on myös helpompi saada kiinni pituuskontrollista.

”Olen löytänyt tähän tekniikkaan soveltuvan sopivanpainoisen mallet-putterin. Rakenteeltaan klassisella Ping Anser -tyyppisellä kevyellä putterilla en uskoisi pääseväni yhtä hyviin lopputuloksiin”, Vilmunen toteaa.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje