18.–26.1. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[5][6]
KilpailuaSuomalaista
Oma peli

Miten pudotat tuloksestasi 10 lyöntiä? – dataan perehtynyt tilastoguru vastaa

Kierroskeskiarvon pudottaminen 90:stä 80:een on huonojen lyöntien karsimisen ja pienten parannusten tulos.

Strokes gained -menetelmän kehittänyt golftilastoinnin ylipappi, Mark Broadie, perehtyi Golf.com-verkkosivuston toimeksiannosta tavallisten golfharrastajien tilastoihin. Häntä pyydettiin tarkastelemaan erityisesti sitä, miten 90:n kierroskeskiarvolla pelaava aktiiviharrastaja pystyy tilastojen valossa parhaiten karsimaan kierrostuloksestaan hurjalta kuulostavat kymmenen lyöntiä.

Broadie sukelsi tilastoihin, teki runsaasti mielenkiintoisia havaintoja ja pilkkoi päätelmiään myös pelin eri osa-alueisiin. Seuraavassa käymme läpi Broadien keskeiset havainnot. Broadie käyttää vertailussa kahta pelaajaa, joiden kierroskeskiarvot ovat 90 ja 80, ja vertaa heidän pelinsä keskimääräisiä eroavaisuuksia toisiinsa. Jutussa puhutaan jatkossa 90-pelaajasta ja 80-pelaajasta.

Tärkeä oppi

Harrastajapelaajalle on paljon helpompaa vähentää tuplabogien määrää kuin lisätä birdien määrää.

90-pelaaja tekee kierroksen aikana keskimäärin viidellä reiällä tuplabogin tai huonomman. 80-pelaajan korttiin näitä merkitään keskimäärin vain 2. Pelaajien välisestä kymmenen lyönnin erosta noin 80 % (eli 8 lyöntiä) syntyy ”huonoilla” rei’illä, kun taas birdie-rei’illä eroa syntyy keskimäärin ainoastaan lyönnin verran 80-pelaajan eduksi. Huonot reiät rankaisevat pelaajaa siis suhteessa paljon enemmän kuin hyvät reiät auttavat.

90-pelaaja lyö kierroksen aikana keskimäärin 9 huonoa lyöntiä, 80-pelaaja puolet vähemmän eli 4,5. Huonot lyönnit selittävät siis lähes puolet pelaajien välisestä 10 lyönnin erosta. Jäljelle jäävät 5,5 lyöntiä on karsittava kokoon pienistä asioista, kuten vähän suoremmista draiveista, hieman lähemmäs lippua lyödyistä raudoista ja paremmalle upotusetäisyydelle sijoitetuista wedge- ja lähipelilyönneistä sekä pitkistä puteista.

Suuret parannukset syntyvät Broadien selvitysten mukaan ”vähentämisestä”, eivät ”eliminoinnista”. Pelaajan on pystyttävä karsimaan karmivimpia lyöntejään ja tehtävä sen jälkeen marginaalisia parannuksia bägin kaikilla mailoilla. Ja tätä se tarkoittaa pelin eri osa-alueilla, tiiltä griinille.

Draivit – siirrä hajontaasi

80-pelaajan tulos kärsii huonojen draivien vuoksi keskimäärin 1,8 lyöntiä kierroksella. 90-pelaajalla draivipelin vaikutus on keskimäärin 3,0 lyöntiä.

Paatuneimmankaan slaissarin ei silti tarvitse välttämättä muuttaa svingiään. Lyönnin uudelleen suuntaaminen voi monille riittää.

Pelaajan tulee ensimmäiseksi selvittää omien draivien ”hajontakuvionsa”. Lyö 50 draivia ja selvitä, mihin draivisi todellisuudessa päätyvät. Jos esimerkiksi suuri osa draiveistasi päätyy väylän oikealla puolella olevaan outiin, siirrä tähtäystäsi – ja samalla hajontakuviotasi – vasemmalle. Se voi tarkoittaa sitä, että tähtäät jatkossa vasempaan raffiin, mutta kakkoslyönti raffista on aina parempi kuin kolmas lyönti tiiauspaikalta.

Lähestymiset – valitse mailasi oikein

Pelin osa-alue, joka merkitsee tuloksenteon kannalta eniten, on lähestymislyönnit. Se on suurin, paremman ja huonomman pelaajan eroa selittävä tekijä. Lähestymislyöntejä tulee kierroksen aikana paljon, ja pelaajien väliset taitoerot lähestymisissä ovat suuria. 90-pelaaja lyö kierroksella keskimäärin 24 lähestymislyöntiä yli 90 metrin etäisyydeltä (pitäen tässä sisällään myös välilyönnit) par 4 ja par 5 -reikien avauslyönnit pois lukien.

Huonot lähestymiset vaikuttavat 90-pelaajan tulokseensa keskimäärin 3,3 lyönnin verran, kun 80-pelaajalla vaikutus on vain 1,4 lyöntiä. Lähestymislyönneissä pelaajien välille syntyy siis lähes kahden lyönnin ero.

90-pelaaja lyö 135 metristä keskimäärin 17 metrin päähän lipusta. 80-pelaajan keskimääräinen etäisyys on vähän alle 13 metriä ja kiertueammattilaisella noin 7 metriä.

Harrastelijapelaajalla lähestymislyöntien hajontakuvion keskipiste on tavallisesti lyhyeksi griinistä. Helpoin keino siirtää keskipistettä lähemmäs lippua on tehdä parempia mailavalintoja – mikä usein tarkoittaa lyömistä yhtä numeroa pidemmällä mailalla.

Oman keskihajontasi voit selvittää vaikka pelien lomassa muutaman kierroksen aikana. Kirjaa tuloskorttiisi, kuinka kauas ja mihin suuntaan lipusta lähestymisesi keskiraudoilla päätyivät. Kun dataa on kertynyt tarpeeksi, laita luvut järjestykseen pienimmästä suurimpaan. Sarjan järjestyksessä keskimmäinen arvo on tulostesi mediaani. Yritä ottaa kauden aikana mediaanista pois 2-3 metriä.

Wedget ja lähipeli – tarkista tavoitteesi

Kuinka kauas lipusta arvioisit vähän alle 40-metristen lähipelilyöntiesi keskimäärin päätyvän? Emme ole näiltä etäisyyksiltä aivan tarkkoja kuin ehkä kuvittelemme olevamme. 90-pelaajan keskimääräinen etäisyys on 7,5 metriä, 80-pelaajalla vähän alle 6 metriä.

Alle 55 metrin wedge-lyönneissä 90-pelaaja yltää reikään keskimäärin 3,0 lyönnillä. 80-pelaajalla keskiarvo 2,75 lyöntiä. Neljänneslyönnin ero saattaa tuntua varsin pieneltä, mutta kun kierroksen aikana lyöntejä tulee eteen keskimäärin kolmetoista kappaletta, ero pelaajien välillä kasvaakin yhteensä yli kolmeen lyöntiin.

Harjoittelun painopiste kannattaa pitää lyhyemmissä lyönneissä, sillä 55-90-metrisiä wedge-lyöntejä tulee harrastajalla eteen kierroksen aikana keskimäärin vain kolme. Wedge- ja lähipelilyöntejä kannattaa harjoitella myös ja erityisesti raffista ja bunkkerista, sillä kolme neljästä alle 55-metrisestä lyönnistä lyödään raffista tai bunkkerista ja vain joka neljäs väylältä.

90-pelaaja lyö alle 55 metristä keskimäärin 2 huonoa lyöntiä kierrosta kohti, 80-pelaaja yhden. Alle 55 metrin etäisyyksiltä harrastelijan ensimmäinen tavoite on saada pallo aina griinille yhdellä lyönnillä.

Putti – parimetriset ratkaisevat

Golfissa puhutaan paljon kolmen putin griineistä ja siitä, kuinka ne tuhoavat tuloksen, mutta jos lasket vain kolmen putin griinien määrää, mikään ei kerro siitä, johtuiko kolme puttia huonosta pitkästä putista vai missatusta toisesta putista.

Tuloksen kannalta ratkaisevammassa roolissa ovat lyhyemmät putit.

90-pelaaja puttaa kierroksen aikana keskimäärin kymmenen kertaa 1-3 metrin etäisyyksiltä. 2,4 metrin päästä 90-pelaaja upottaa keskimäärin 27 % puteistaan, 80-pelaaja 33 % (ja ammattilainen 50 %). 90-pelaajan ja 80-pelaajan välinen ero pieneltä tuntuvat 6 prosenttia, mutta kymmenestä lyönnistä eroa syntyy 80-pelaajan eduksi jo 0,6 lyöntiä. Yli 6 metrin pituisissa puteissa ero 80- ja 90-pelaajan välillä on vain 0,4 lyöntiä.

Broadien muistutus

Mark Broadie muistuttaa, että tilastot tarjoavat vain välineen tarkastella suorituksia ja tuloksen teon edellytyksiä, mutta oikotietä parempiin tuloksiin ne eivät avaa. Golfissa kehittyminen tapahtuu vain harvoin äkillisesti, sormia napsauttamalla. Kehitys on sen sijaan pitkäjänteisen työn tulosta.

Columbia Business Schoolissa työkseen opettava Broadie sanoo usein oppilailleenkin, ettei piittaa heidän arvosanoistaan, vaan toivoo, että he lukukauden päättyessä ymmärtäisivät opiskellusta asiasta enemmän kuin lukukauden alkaessa. Broadien saatesanat toimivat hyvin myös golfarille oman pelin ymmärtämisen ja pelissä kehittymisen pitkällä tiellä.

Lue seuraavaksi: Tilastot opettavat: putti saa jäädä lyhyeksi ja lipulle kannattaa lyödä

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (1 kpl)

  • vieraspelailija says:

    ’90-pelaaja lyö kierroksella keskimäärin 24 lähestymislyöntiä yli 90 metrin etäisyydeltä par 4 ja par 5 -reikien avauslyönnit pois lukien.’

    Lähestymislyönnillä on tähän asti tarkoitettu lyöntiä, jolla pelaaja yrittää saavuttaa viheriön. Artikkelin kirjoittaja haluaa näköjään laajentaa sen käsittämään myös välilyönnit ja ilmeisesti lay-upitkin. Muulla tavalla tuota kummallista lausetta ei voine selittää.