Vuonna 2028 kilpagolfissa otetaan käyttöön uusi, nykyistä lyhyemmälle lentävä pallo.
Lähes jokainen meistä pelaa aivan liian pitkällä golfkentällä. Luit oikein. Jotta kenttä olisi suhteessa yhtä pitkä kuin se on PGA Tourin ammattilaisille, pitäisi lähes jok’ikisen harrastajan siirtyä pelaamaan tiipaikkaa tai kahta edemmäs.
GolfDigest julkaisi aiheesta artikkelin reilut puoli vuotta sitten. Sen käyttämä laskukaava perustuu kentän kokonaismittaan ja draivin keskimääräiseen mittaan. PGA Tourilla kisakentän keskimääräinen mitta oli edelliskaudella noin 6675 metriä. Keskimääräinen draivi taas lensi noin 274 metrin päähän lyöjästä.
Rory McIlroy löi avauksensa keskimäärin 296 metrin päähän boksista. Raflaavuuden nimissä Golf Digest on halunnut käyttää laskukaavassaan McIlroyn draivimittaa keskimääräisen tour-pelaajan sijaan. Me teimme laskutoimituksen keskimääräisen PGA Tour -pelaajan avauksen mitan mukaan. Heidän draivinsa mitta on 4,1% kentän kokonaismitasta – ja tämä on laskukaavan avainluku.
Arvioidaksesi minkä mittaisella kentällä sinun kuuluisi golfia pelata, sinun on arvioitava oman draivisi keskimääräinen mitta. Tässä kohtaa kannattaa suhtautua mittaan inhorealistiesti. Mieti, kuinka pitkä draivisi keskimäärin on, ja unohda suosiolla ne kerran kesässä myötätuuleen ja alamäkeen lyödyt hirmuniitit.
Jos et jaksa tehdä laskutoimitusta itse, tässä on suuntaa-antavia lukuja, joiden perusteella pystyt arvioimaan, minkä mittainen kentän tulisi olla.
| Keskimääräinen draivin mitta metreissä | Sopiva kentän kokonaismitta metreissä |
| 250 | 6097 |
| 230 | 5609 |
| 210 | 5121 |
| 190 | 4634 |
| 170 | 4146 |
Yhdysvaltojen golfliiton (USGA) mukaan miespuoliset harrastajat pelaavat keskimäärin kentän 5569 metrin mittaisena. Harvapa heistä kuitenkaan lyö avauksensa 228 metrin päähän tiistä. Todennäköisesti he lyövät nippa nappa 210 metriä, jolloin heidän olisi pelattava kenttä reilun 5100 metrin mittaisena. Kenttä on siis heille noin 450 metriä ylipitkä.
Väylää kohti 450 metrin kokonaismitta tekee 25 metriä. 25 metriä taas on noin kaksi rautamailaa. Eli kun nyt lyöt sisään rautakuutosta, löisit oikeanmittaisella kentällä sisään rautakasia. Saattaisi muuten birkkupaikkoja kertyä nykyistä enemmän! Pari mailaa on iso ero.
Jos asetelma sitten käännetään nurin päin, pitäisi Rory McIlroyn kentän mitta hänen keskivertodraivillaan olla 7900 metriä. Sellaisia monstereita maailmasta ei montaa edes löydy.
Jos kentän sopivana mittana käytetään puhtaasti avauslyöntien mittaan perustuvaa arvioita, voidaan päätellä paitsi se, että tavalliset harrastajat pelaavat kenttää pääsääntöisesti aivan liian pitkänä, mutta yhtä lailla se, että ammattilaisille kentät ovat jo jääneet auttamatta liian lyhyiksi.
Vuoden 2028 alusta alkaen kilpagolfissa otetaan käyttöön uusi pallo, joka lentää arviolta reilut kymmenen metriä lyhyemmälle kuin nykyinen peliväline. Kovaa lyövillä ammattilaisilla vaikutus on tätä muutaman metrin suurempi. Vuonna 2030 kaikki golfarit siirtyvät käyttämään uuden standardin mukaista kuulaa. Ratkaisu on osaltaan pakon sanelema, sillä kuten yllä esitetystä voidaan nähdä, huippupelaajille kentät ovat jääneet auttamatta liian lyhyiksi.
Jos arvioidaan, että huippupelaajien draivit putoavat muutoksen myötä keskimäärin 260 metrin mittaisiksi, olisi kilpakentän oikea mitta noin 6340 metriä. Kilpagolfin suhteen ongelma siis melkeinpä ratkeaa.
Harrastajien kohdalla ongelma päinvastoin muuttuu entistä polttavammaksi. Kun miespuolisen harrastajan keskimääräisen draivin mitta putoaa pallomuutoksen myötä noin 200 metriin, olisi sopiva kentän mitta 4890 metriä. Keltaiset tiit siis kannattaa suosiolla unohtaa, eikä sininenkään tiipaikka taida jatkossa sopia kuin pommittajille.
Lue seuraavaksi: Sääntömuutos vie käytetyiltä golfpalloilta markkinat alta ja luo pelaajille pitkään jatkuvan tunnistamistehtävän
Tärkeä ikuisuusaihe. Miehet pelaavat usein sitkeästi noin 5600 -5800 m pitkää eli entistä ns. keltaista kenttää jopa alle 170 m draivipituuksilla. Jokaiselle par 4-5 väylälle tulee näin 1-2 ylimääräistä lyöntiä jo kentän pituudesta johtuen. Neljän hengen ryhmälle pelkästään tämä tarkoittaa noin puoli tuntia tai enemmänkin lisää peliaikaa. Lisäksi väyläesteet ovat tällä pelimetodilla väärissä paikoissa eli niistä ei tarvitse välittää pelinsä suunnittelussa. Ylipitkä kenttä vie pelin ideasta, kiinnostavuudesta ja palkitsevuudesta paljon pois. Toivottavasti asia tuodaan selkeästi esille green card -kursseilla ja kenttien omissa ohjeissa.
Tästäkin ongelmasta päästäis helpommin eroon, jos täällä joka kentällä lopetettais se väreillä boksien merkkaaminen ja kerrottais tiimerkeissä kentän mitta.
Se nyt vaan on valitettava tosiasia, että punaisilta eli naisten tiiltä on edelleen stigma monelle keski-ikäiselle miehelle mennä.
Tämä oli kotikentälläni päivittäistä, ennenku ns klubitii ja naisten kilpatii, eli sininen käännettiin toisinpäin ja boksit ilmoitetaan numeroilla. Nyt sieltä entiseltä klubitiiltä ei pelaa enää muutaku selkeästi taitavammat pelaajat joka nopeuttaa jokaisen kierrosta kentällä puoli tuntia plus.
Tämä sama muuvi on tehty monella ison profiilin kentällä myös Suomessa ja lisäksi toivoisin caddiemastereiden opastavan pelaajia pelaamaan suositusten mukaiselta boksilta, kun maailmalla tämän hoitaa startterit mitä meillä ei ole.
Lisäbokseja suunnittelevat kentät, joiden suunnitelmat pääsääntöisesti tuntuvat trendaavan sinne takatiille, suosittelisin tekemään strategianuutoksen ja lisäävän ne viidennet tiit lähemmäs.
Suurimmaksi ongelmaksi tuo on naisille, joille ns. punainen tii on jo liian kaukana eikä välttämättä ole mahdollisuutta siirtyä lähemmäs tiipaikoissa.
Tarkoittaako tuo pallouudistus sitä, että jatkossa pelipallot lentelee kuten perusrangepallot nykyisin? Harvassa on yli 200m lyövät sen jälkeen…😆
USGA:n tutkimukseen perustuva nk. ”The 7-Iron Solution” jossa pelaajalle sopiva kentän pituus lasketaan rauta7 lyönnin mitan perusteella draivin mitan sijaan vaikuttaa järkevämmältä kuin nykyään lähinnä hömppään keskittyneen Golfdigestin mutuilu. Tarkempia tietoja löytyy em. tittelillä USGA:n sivuilla julkaistusta artikkelista, jossa käydään lyhyehkösti läpi tutkimuksen lähtökohdat ja päätelmä. Itselleni tämä draivin mittaan perustuva taulukko tarkoittaisi draivilyönnin sen päiväisen kulkemisen perusteella joko 56. tiitä – joilta useimmiten pelaan – tai vähän huonommalla 51. tiiltä. Kotikentälläni kuitenkin valtaosalla par4 väylistä päädyn käyttämään ”keltaisilta” useimmiten rauta yhdeksikköä tai lyhempää lähestymislyönneissä, joka ei myöskään ole järin mielenkiintoista saati pitkien rautojen lyöntikunnon ylläpitämismielessä hyödyllistä pitkässä juoksussa. Jos draiverilyöntien perusteella tulisi valikoida tiit, uskoisin hyödyllisemmäksi mittatikuksi sen, kuinka usein draiverilyönnin jälkeen pääsee jatkamaan palloa ilman välilyöntiä greenille par4 väylällä uuden / varapallon lyönnin sijaan, mutta silläpä ei tälläisiä raflaavia ”10 syytä miksi pelaat väärältä tiiltä” -artikkeleita jakseta juuri kirjoitella.
Niinpä. Se että osuu avauksellaan väylään on ihan oleellista. OB, vesieste, metsään lyönti tai väyläbunkkeri tarkoittaa yleensä vähintään yhtä lisälyöntiä
Ei väyläbunkkeri automaattisesti tarkoita yhtä lisälyöntiä, mutta mahdollisuus birkkuun vähenee oleellisesti.
Eipä tuolla ainakaan omissa porukoissa juurikaan ole merkitystä kierrosaikaan miltä tiiltä pelataan. Erityisesti lyöntimäärän korrelaatio peliaikaan on huono mittari. On nopeita pelaajia jotka lyövät yli 100 lyöntiä ja etanoita jotka lyövät alle 80 lyöntiä.
Golfkentän pituuden määrittämiseen on vuosien varrella esitetty monia erilaisia menettelytapoja, joilla on kullakin omat perustelunsa. Myös USGA on aikoinaan määrittänyt draivipituuksien perusteella suositukset pelattavan kentän pituudelle. Taulukko löytyy netistä. Yksi ehkä hieman kehittyneempi tahon näkemys on, että ”Par 4s feel too short when they are less than a driver-gap wedge. They are too long when they exceed a driver-fairway wood and they are about right when they are driver-6 iron.” Helpoin tapa todeta oma tilanteensa yleensä käyttämillään kentillä on tarkkailla pääseekö pääsääntöisesti parnelosilla kahdella lyönnillä griinin tasolle käyttämättä pisimpiä mailoja. Erilaisten määritystapojen yksi yhteinen nimittäjä on ollut se, kun pelaajadataa on ollut käytössä, että kentät pelataan pääsääntöisesti aivan liian pitkinä. Tällä on omat negatiivisetkin vaikutuksensa. Pelinopeuteen toki vaikuttaa moni asia, jotka voivat hyvin kompensoida lisääntynyttä lyöntimäärää. Joskus vain nämä hitautta lisäävät tekijät kasautuvat samoille ryhmille.
Otetaan pois värit ja kentän pituudet pois tiimerkeistä. Tilalle tasoitusmerkinnät, niin ei voi päätellä missä on keltainen tai 57-tii. Suomalaista jääräpäätä ei saa siirtymään eteenpäin, mutta tämä saattaisi toimia. Ilmeisesti Ruotsissa tätä kokeiltu menestyksellä.
Tasoitukset on aika monilla mitä sattuu… päätellen lyönneistä. Tosin ei itselläkään aina ole edes normipäivä. Tuo driver-i6 on kyllä hyvä mittari. Olen yrittänyt kertoa kavereille että jos et koskaan pääse puttaamaan birdietä, pelaat turhan pitkää. Samahan se mulle on, eikä tosiaan välttämättä vie aikaa, mutta siellä lähipelissä tulos tehdään. Jotkut kentät vaativat lyhyempänä hieman eri taktiikan, ei aina kannata avata driverilla. Toiset ovat vaan lyhyempiä.
Sitä ihmettelen hieman ettei ammattilaisille voi tehdä omia palloja .. huijaukset on kuitenkin estettävä jotenkin. Miksi harrastelijat ja etenkin naiset laitetaan vaikeampaan tilanteeseen . Miehet sentään voivat siirtyä lähemmäs mutta mihin naiset siirtyvät punaisilta. Kotiin vissiin sitten.
Värikoodi tai numero, en usko että on vaikutusta.
Olen vakaasti eri mieltä.
Toki harjoituskierroksella jokainen saa pelata tavallaan.
Klubitasoisessakin kilpagolfissa pelaajilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Joillakin se vahvuus on pitkät lyönnit, toisilla erinomainen lähipeli.
Jos nyt klubikisoja ryhdytään pelaamaan etutiiltä, pitkän pelin ja lähipelin balanssi muuttuu niin, että pitkälle lyövät kärsivät.
Luonnollista on harjoitella siltä tiiltä, mistä pelaa kilpailuissakin – siis jos yleensä pelaa kisoja.
Pelinopeutta mietittäessä kannattaa ottaa huomioon, että etutiiltä pelaaminen johtaa siihen, että vähän pitempilyöntiset odottelevat lyhyillä par-4:lla griinin tyhjäksi ennen avausta ja lyhyillä par-5:lla ennen kakkoslyöntiä.
Jos kuitenkin kenttiä lyhennetään, vastavuoroisesti esitän, että reiät laajennetaan kaksinkertaisiksi (meitä) huonoja lähipelaajia tukemaan. Sitten on kaikilla kivaa…
Tunnen sääliä niitä kohtaan, joiden itsetunto ei kestä pelaamista sinisiltä tai punaisilta, vaikka lyöntipituus ei keltaisilta riitä. Kaikenlaisia kepulikonsteja esitet̀ään tiimerkkien numeroinneista ja siirtämisistä eri asentoihin ja vaikka mitä.
Eihän kentiltä löydy useinkaan edes tiitä 42(00), joka ”pitäisi” valita 170 m draivilla (keskim. seniorien 65 v + mitta). Mistäs naiset, joiden d on tyypillisesti 120 m, pelaisivat. Höpötys on pääosin turhaa: tasoitus hoitaa ja kierrosaika riippuu pääosin muista tekijöistä.