Harvassa lajissa odotukset ja todellisuus törmäävät yhtä rajusti kuin golfissa.
Valittaminen on golfissa yleistä. Se on lajin vakiintunut stereotypia, mutta harva pysähtyy pohtimaan, miksi juuri golf tuntuu synnyttävän niin paljon motkotusta ja turhautumista. Syitä on useita, mutta ne kumpuavat ennen kaikkea pelaajien odotuksista.
Golf on vaativa urheilulaji. Se edellyttää tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja toistoja, jotka eivät aina palkitse. Kukaan ei pelaa täydellisesti. Pienikin virhe voi pilata reiän tai koko kierroksen. Tämä on osa golfin luonnetta. Lajissa korostuvat hallinnan tunne ja sen jatkuva puute, sattuma ja pienet marginaalit.
Yksi golfarin suurimmista vastustajista on tuuri. Pelissä on paljon satunnaisia tekijöitä, jotka voivat muuttaa hyvän lyönnin huonoksi tai pelastaa huonon lyönnin. Kun oma suoritus ei aina näy tuloksessa, kokemus voi tuntua epäoikeudenmukaiselta. Se johtaa usein turhautumiseen.
Pelaajat lähtevät yleensä kierrokselle toiveikkaana. Jokainen kierros tarjoaa lupauksen paremmasta pelipäivästä. Kun odotukset eivät täyty, pettymys kasvaa ja nurina lisääntyy. Odotuksiin liittyy myös taloudellinen puoli. Välineet, kausimaksut ja green feet ovat sinällään merkittävä investointi. Jos maksaa paljon, odottaa myös paljon. Tyytymättömyys nousee nopeasti pintaan, mikäli kentän kunto, pelin sujuvuus tai kokonaiskokemus eivät vastaa mielikuvaa.
Golfissa kritiikki kohdistuu usein kentän yksityiskohtiin. Viheriöiden nopeus, bunkkereiden hiekka tai karheikon pituus voivat nousta suuriksi puheenaiheiksi. Yhden pelaajan turhautuminen tarttuu helposti koko ryhmään ja ruokkii yhteistä mutinaa, joskus syystä, joskus aiheetta.
Valittaminen ei ole sidoksissa pelitasoon. Sekä aloittelevat että kokeneet pelaajat turhautuvat, mutta eri syistä. Vähemmän pelannut saattaa harmitella toistuvia epäonnistumisia tai epäselviksi koettuja sääntöjä. Kokeneempi pelaaja ärsyyntyy pienemmistä asioista. Griinit eivät ole tarpeeksi nopeat, lipunpaikat tuntuvat epäreiluilta tai hyvä lyönti ei palkitse odotetulla tavalla.
Valittaminen ei aina tarkoita tyytymättömyyttä golfiin.
Vaatimustaso kasvaa taitojen mukana. Vähemmän pelanneelle hyväksyttävä virhe voi tuntua kokeneemmasta golfarista kohtuuttomalta. Nurinan syyt muuttavat muotoaan, mutta ilmiö pysyy samana.
Turhautumista ruokkii moni tekijä
Hidas pelaaminen on yleisimpiä ärsykkeiden aiheita. Yksikin verkkaisempi ryhmä voi venyttää kierroksen huomattavasti pidemmäksi. Tämä lisää stressiä ja heikentää keskittymistä.
Närää aiheuttavat myös kentän sulkevat yrityskilpailut ja lähtöaikojen saatavuus. Pelin ulkopuoliset asiat, kuten varausjärjestelmät ja klubien viestintä, ovat nekin nousseet osaksi golfarin turhautumista. Laji on monelle tärkeä osa arkea, ja siihen liittyvät muutokset koetaan herkästi henkilökohtaisina.
Valittaminen ei aina tarkoita tyytymättömyyttä golfiin. Se on usein tapa käsitellä pettymystä ja epävarmuutta. Golf on yksilölaji, joten epäonnistumisia ei voi selittää joukkuetoverin virheillä. Syyllinen löytyy usein olosuhteista, säästä tai kentästä.
Nurina voi myös olla osa golfkulttuuria. Se toimii sosiaalisena liimana, tapana jakaa kokemuksia ja purkaa tunteita pelikavereiden kanssa. Kaikki kritiikki ei ole pahantahtoista. Osa siitä on yhteistä huumoria ja selviytymiskeino.
Jatkuva negatiivinen ajattelu ei ole pelaajalle eduksi. Tutkimusten mukaan valittaminen vahvistaa kielteisiä ajatusmalleja. Vaikka tutkimukset eivät koske suoraan golfia, viesti on selvä. Hyväksyminen auttaa. Kun oppii keskittymään siihen, mihin voi itse vaikuttaa, nauttii todennäköisemmin kierroksestaan ja pelaa paremmin. Samalla myös pelikavereiden tunnelma kohenee.
Golf tarjoaa paljon syitä turhautua. Pitkä kierros, lukuisat muuttujat ja korkeat odotukset tekevät lajista otollisen maaperän motkotukselle. Selkeää näyttöä ei ole siitä, että golfarit valittaisivat enemmän kuin muiden lajien harrastajat.
Usein valittaminen kertoo toiveesta. Haluaisimme pelata paremmin, kokea onnistumisia ja nauttia lajista enemmän. Pettymys löytää äänen, kun todellisuus ei vastaa tätä mielikuvaa.
Lue seuraavaksi: Miksi golf kutsuu takaisin kerta toisensa jälkeen? "Sininen hetki" selittää paljon
Hyvä artikkeli. Golf on parasta, kun peliin lähdetään ilon ja realististen odotusten kautta.Yksi lyönti ei pilaa kenenkään peliä, mutta turha valitus ja murjottaminen pilaa oman ja koko ryhmän peli-ilon.
Tuohon pelinopeuteen yhtiöiden, seurojen ja oekaajien kannattaa kiinnittää huomiota. 5 -6 tunnin kierrokset ovat ikäviä.
On ok muutaman kerran per kierros valittaa, varsinkin huonosta tuurista. Jatkuva valitus kertoo oikeasti pelaajan tasosta, pitää itseään parempana kuin on. Sellaisen kanssa ei mitenkään jaksa kun jokaisella on oma peli mihin keskittyä.
Kannattaa pyrkiä hillitsemään valitusta, se vaan sotkee sekä oman että pelikaverin pelin. Seuraavalla tee paikalla pitää unohtaa mitä aikaisemmin on käynyt. Eikä kannata jatkaa golfia jos peli tuottaa vain katkeria pettymyksiä ja pahaa mieltä. Jotain muuta tilalle.
Hyvä kirjoitus sopii myös moniin muihin lajeihin. Jos on seurannut esimerkiksi Patric Reedin lähestymistapaa virheiden käsittelyyn ja palautumiseen omaan pelikirjaan, se on ollut lähes täydellinen.
Verenkierrossa adrenaliinin puoliintumisaika on vain noin 2–3 minuuttia. Fyysisen stressireaktion tai adrenaliiniryöpyn vaikutukset kestävät yleensä muutamasta minuutista noin tuntiin.
Kokenut pelaaja ei juokse pallolle heti sattuneen virheen tai huonon pompun jälkeen uusimaan virhettä ja hankkimaan uutta adrenaliiniryöppyä. Neljä kierrosta raivon vallassa ei tee hyvää palautumisen kannalta, varsinkaan koko kautta ajatellen, vaikka suoritustaso olisi ollut kohtuullinen.
Aika moni golfin pariin ajautunut vaikuttaa olevan tavalla tai toisella perusärtynyt tai helposti vihastuva persoona. Jotain yhteistä näyttäisi olevan liikenneraivon kanssa.
Tämä tuskin tarkoita, että kaikki golfarit olisivat vihamielisiä; kyse on pikemminkin siitä, että tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten ärtyneisyys tai kilpailuhenkisyys, korostuvat näissä tilanteissa.
”Jos on seurannut esimerkiksi Patric Reedin lähestymistapaa” Tarkoitatko Reedin tapaa huijata ja sitä kautta korjata virheensä?
En tarkoittanut muuta — ymmärrän kyllä pointin. Reed on tässä mielessä golfpiirien hylkiö ja ollut tapojensa orja jo yliopistogolfin ajoista lähtien. Hän on jäänyt useita kertoja kiinni sääntöjen rikkomisesta tai ainakin niiden rajamailla toimimisesta. Hän varmasti tietää olevansa jatkuvan tarkkailun alla, ja seuraava temppu voi olla viimeinen.
En arvosta kyseistä pelaajaa henkilönä, mutta täytyy myöntää: kunnon roistolla on rautaiset hermot ja poikkeuksellinen kyky pelata voitosta lähes jokaisessa kisassa.
Golf on suunnittelua epävarmuuksien vallitessa. Onnistumiseen vaikuttavat toisaalta riskitason valinnat ja toisaalta käsitys omien suoritusten seurausten todennäköisyyksistä.
Riskitason valinnassa on kyse, pyrkiikö voittamaan vai saamaan hyvän tuloksen (vai pullistelemaan egoa). Jos voitettavana on esim 50 muuta pelaajaa, voittaminen edellyttää kohtalaista riskitasoa eli pitää pyrkiä oman tuloksensa jakauman parhaaseen 10%:iin tai jopa parempaan (todennäköisyys pelata tasoitukseensa on 15-20%, jos tasoitusta ei ole manipuloitu). Hyvään tulokseen (oman tulosjakauman 30% tai parempi) pyrittäessä pelistrategia on jo varsin konservatiivinen (jos hcp luokkaa 12, ykkösprioriteetti on valita ratkaisuja, joissa pallo pysyy pelissä > 90% todennäköisyydellä jokaisessa suorituksessa).
Jos pelaa strategialla, että valitaan ratkaisuja, joissa onnistumisen todennäköisyys on 70% ja tällaisia ratkaisuja kierroksen aikana on parikymmentä, todennäköisyys, että kaikki ratkaisut onnistuvat on alle promille. Kotitehtäväksi jää laskea todennäköisyys, että epäonnistumisia on alle 5. Jos näihin epäonnistumisiin liittyy penaltteja tms, tulos hajoaa helposti näinkin konservatiiviselta vaikuttavassa strategiassa.
Jos pelaajan käsitys omasta suorituskyvystä on harhaisen positiivinen, tulos kärsii tätäkin enemmän.
Kentän syyttäminen on perusteltua joskus ensimmäistä kertaa ko kenttää pelatessa. Viimeisimmällä kierroksellani eräällä reiällä valitsin konservatiivisen avauksen, mutta en ollut havainnut, että keskellä väylää oli tiiltä piilossa oleva bunkkeri, johon löin täysin suunnitelman mukaisen avauksen. Kentän syytäkö vai minun – no minun tietysti, koska en ollut hankkinut kaikkea tarjolla olevaa tietoa.
Toki toiset kentät sopivat pelaajalle paremmin kuin toiset: griinien nopeudet, bunkkerihiekan laatu, raffien pituus, väylien rullaavuus jne. Mutta niin sanotusti ”näillä mennään”: kun ne ovat asioita, joille pelaaja ei voi mitään, peliä suunniteltaessa ne yritetään ottaa huomioon ja yritetään pärjätä niiden kanssa niin hyvin kuin taidetaan.
Hidas pelaaminen on ärsyttävää, mutta sillekin on hyvin vähän tehtävissä kierroksen aikana. Hermoilu vain heikentää omaa suorituskykyä, joten tämäkin kannattaa pyrkiä ottamaan annettuna luonnonlakina tai jumalaisena vitsauksena, ja keskittyätaistelemaan hidasta peliä vastaan rakenteita muuttamalla.
Eli sitä paremmin menee, mitä vähemmän antaa ulkoisten tekijöiden ärsyttää. Minullakaan ei tämän opin sisäistämiseen kulunut kuin 35 pelivuotta ja vieläkin se joskus meinaa lipsahtaa mielestä…
Vähän aiheen sivusta, mutta omien ja varsinkin toisten lyöntien analysointi ääneen kierroksen aikana on yksi harvoja ärsyttäviä asioita golfatessa.
Analysointi ja neuvonta. Usein riittää kohtelias ilmoitus muutokseen. Jos ei riitä, asian voi todeta hyvinkin selväsanaisesti.
Kentällä pelataan. Pelin jälkeen voidaan peliä analysoida ja käydä harjoittelemassa rangella.