Onko ikä golfissa vain numero? Tiettyyn pisteeseen asti kyllä, mutta viimeistään eläkeiässä ikääntymisen vaikutukset alkavat väistämättä näkyä.
(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 1/2020)
Se on kuin luonnonlaki. Nälkäisimmät ja iskukykyisimmät uuden sukupolven edustajat tulevat takaa rinnalle, haastavat ja menevät vähitellen vääjäämättömästi ohi.
Sellaista elämä on, ainakin urheilussa. Eikä golf kilpaurheiluna tee poikkeusta. Kaiken lisäksi huipputaso saavutetaan nykyisin nuorempana kuin milloinkaan ennen.
Harrastegolfissa ikääntymisen vaikutus näkyy hitaammin kuin kilpakentillä. Seniorigolfarit voivat pitää puolensa ruuhkavuosia viettäviä nuorempiaan vastaan rutiinillaan, usein myös kyvyllään parempiin ratkaisuihin. Kaiken lisäksi lyöntien lyheneminen voi parhaimmillaan pitää pallon aiempaa paremmin pelissä.
Kokosimme erikoisartikkelissa yhteen ikääntymiseen liittyvää tutkimustietoa. Uskomme pakettimme antavan ajattelemisen aihetta niin kilpagolfia tunnollisesti seuraaville kuin omasta golfista kiinnostuneille lukijoille.
Kaava sen kertoo
Yhdysvaltalaiset Scott M. Berry, Shane Reese ja Patrick D. Larkey julkaisivat vuonna 1999 paljon siteeratun tutkimuksensa Bridging Different Eras in Sport. Perimmäisenä tavoitteena oli päätyä luotettavaan arvioon vaikkapa siitä, kuinka monta kunnaria Babe Ruth olisi lyönyt nykyaikaisessa baseballissa, paljonko Wayne Gretzky olisi tehnyt pisteitä 1950-luvun NHL:ssä tai mihin Ben Hogan olisi pystynyt titaanidraiverilla ja nykyaikaisilla palloilla.
Sivutuotteena syntyi kaava iän vaikutuksesta kilpagolfissa.
Iän vaikutus kierrostulokseen.
Tutkimuksen mukaan useimpien kilpapelaajien tuloksellinen huippukausi ajoittuu golfissa ikähaarukkaan 30–40. Tulokset paranevat tasaisesti noin 20 vuoden iästä lähtien ja heikkeneminen vauhdittuu noin 50 vuoden iästä alkaen. 20-vuotiaat ja 50-vuotiaat jäävät keskimäärin noin kaksi lyöntiä huippuvuosien tulostasosta.
Ikääntymiskäyrät golfissa ovat huomattavasti lempeämpiä kuin useimmissa muissa lajeissa,
Yksilöllisiäkin eroja luonnollisesti on. Ben Hogan esimerkiksi ylsi parhaimpaansa vasta pitkähkön etsinnän jälkeen ja jäi 50-vuotiaana huipputasostaan keskimäärin vain puolen lyönnin verran kierrosta kohti. Jo yliopistossa loistanut Ben Crenshaw edustaa puolestaan nopeasti kypsyvää pelaajaa. Crenshaw oli jo 20-vuotiaana lyönnin päässä huippuvuosiensa keskimääräisestä tulostasosta.
Iskukyvyn säilyminen osin näennäistä?
Iän vaikutusta on tutkittu myös PGA Tourin laajan tilastoaineiston valossa. Niiden mukaan ”tyypillisen” miespuolisen ammattilaisen kyky tehdä tulosta paranee noin 32 vuoden ikään asti, tasoittuu noin ikävuosina 32–37 ja alkaa sitten tasaisesti heiketä 48 vuoden ikään asti.
Jos kuitenkin otetaan tarkastelussa huomioon se, että pelin keskimääräinen taso on PGA Tourilla jatkuvasti noussut, tuloskunto suhteessa muihin alkaa itse asiassa heiketä jo 33 vuoden iässä ja laskee 48 ikävuoteen mennessä 21-vuotiaana saavutetun lähtötason alle.
Mickelson sinnitteli vastavirtaan
The Economist on muutaman vuoden ajan rakentanut kilpagolfia varten kattavaan tilastolliseen analyysiin pohjautuvaa ennustemallia, EAGLEa. Kun Tiger Woods vastoin lehden tekemään ennustetta voitti Masters Tournamentin viime keväänä, sisuuntunut The Economist paneutui pitkässä ja erittäin mielenkiintoisessa jutussa Woodsin voiton todennäköisyyteen.
Ikä oli luonnollisesti ollut yksi muuttujista ennustetta laadittaessa.
”Ikääntymiskäyrät golfissa ovat huomattavasti lempeämpiä kuin useimmissa muissa lajeissa – kukaan ei räpäytä silmiään, kun 40 vuotta täyttänyt pelaaja voittaa kilpailun. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että iällä ei olisi merkitystä. Päinvastoin. Golfarit pelaavat pääsääntöisesti huomattavasti paremmin neljännellä vuosikymmenennellään kuin 40 vuotta jo täytettyään.”
The Economist otti lähempään tarkasteluun kaikki maailmanlistan top kympissä 34 vuoden iässä (Woodsin ikä uran katkaiseen skandaalin aikoihin) olleet ja aktiiviuraansa vielä 43-vuotiaana (Woodsin ikä tuoreimman Masters-voiton hetkellä) jatkaneet huippupelaajat.
Kaiken kaikkiaan 16 pelaajasta ainoastaan Greg Norman ja Phil Mickelson olivat onnistuneet säilyttämään asemansa top kympissä. Heidän lisäkseen Colin Montgomerie, Ernie Els ja Jim Furyk olivat 43-vuotiaina yhä maailmanlistan 25 kärkipelaajan joukossa.
Huomionarvoista on, että vain Phil Mickelson pystyi 43-vuotiaana keskimäärin parempiin tuloksiin kuin yhdeksän vuotta aikaisemmin. Esimerkiksi Seve Ballesteros menetti aiempaan verrattuna noin kolme lyöntiä kierrosta kohti, Nick Faldo ja Padraig Harrington kaksi.
Top 200 yhä nuorempien hallussa
Golfkiertueiden terävimmän kärjen haastaminen onnistuu nykyisin aiempaa useammalta nuorimman polven pelaajalta. Viime kaudella ensimmäiset voittonsa PGA Tourilla vasta 20 vuoden iässä ottaneet Joaquin Niemann ja Matthew Wolff ovat tästä tuoreimpia esimerkkejä. Jordan Spieth avasi kaudella 2013 latua voittamalla PGA Tourilla pari viikkoa ennen kuin täytti 20 vuotta.
Thefriedegg.com-sivuston Laz Versalles tutki vuonna 2018 lähemmin ikäjakaumaa maailmanlistan 200 kärkipelaajan kesken. Vertailuun otettiin tulokset viiden vuoden välein ajanjaksolla 1998–2018.
Tulosten mukaan keski- ja mediaani-ikä ovat pudonneet melko tarkalleen yhden ikävuoden viidessä vuodessa vuodesta 2003 lähtien. Kun mediaani vuosina 1998 ja 2003 oli vielä 34 vuotta, se oli vuoteen 2018 mennessä pudonnut 31:een. Keskiarvo, joka vuonna 2003 oli 34,9, oli 15 vuotta myöhemmin ainoastaan 31,5.
Versalles tarkasteli jakaumaa myös ikäryhmittäin. Selvä trendi oli havaittavissa. Kun vähintään 36-vuotiaita oli maailmanlistan top 200:n joukossa vuonna 1998 vielä 41 % pelaajista, vuonna 2018 vastaava osuus oli enää 24 %. Samaan aikaan alle 30-vuotiaiden osuus oli noussut 27 prosentista jo 49 prosenttiyksikköön.
Teini-iässäkin voitetaan majoreita, viisikymppisenä ei enää
Young Tom Morris löi Open Championshipin ensimmäisellä vuosikymmenellä pohjalukeman, jonka alle tuskin kukaan enää yltää. Hän vei vuoden 1868 kilpailun nimiinsä 17 vuoden ja viiden kuukauden iässä. Hänen jälkeensä miehistä major-voittoon on alle kaksikymppisenä yltänyt ainoastaan 19-vuotias Johnny McDermott vuoden 1911 U.S. Openissa.
Naisten puolella teini-ikäiset ovat juhlineet major-voittoa myös modernissa kilpagolfissa. Lydia Ko, Brooke Henderson ja Morgan Pressel onnistuivat kukin voittamaan 18 vuoden iässä, Yani Tseng ja Inbee Park 19-vuotiaina.
Ikähaitarin toisessa päässä ennätystä pitää yhä hallussaan Julius Boros, joka oli 48-vuotias voittaessaan vuoden 1968 PGA Championshipin. 59-vuotias Tom Watson tosin oli parantaa ennätystä yli kymmenellä vuodella vuoden 2009 Openissa. Tappio uusinnassa päätösreiän bogin jälkeen piti Borosin ennätyksen voimassa.
Karttuvan iän ja väyläosumien välillä on selvä korrelaatio.
Old Tom Morris ja Jack Nicklaus ovat voittaneet majorin 46 vuoden iässä, Jerry Barber ja Hale Irwin 45-vuotiaina. Tiger Woods oli 43-vuotias voittaessaan Mastersin keväällä 2019. Onko hänestä ennätysten rikkojaksi?
Monen oman aikakautensa legendan viimeinen major-voitto on tullut jopa yllättävän alhaisessa iässä. Walter Hagen voitti viimeisen kerran 36-vuotiaana, Tom Watson Byron Nelsonin tavoin 33-vuotiaana. Seve Ballesteros ei onnistunut enää voittamaan majoreita 31 ikävuoden jälkeen. Arnold Palmer otti viimeisen suurvoittonsa 34 vuoden iässä.
Ben Hoganin viimeinen major-voitto tuli 40-vuotiaana. Sam Snead pisti paremmaksi vuodella, kunnostaan intohimoisesti huolta aina pitänyt Gary Player kahdella.
Naisten kilpagofissa vanhin major-voittaja on vuoden 1960 Titleholders Championshipin 45-vuotiaana nimiinsä vienyt Fay Crocker. Women’s British Openin vuonna 2006 voittanut Sherri Steinhauer yltää kakkoseksi 43 ikävuodellaan. Samoilla ikävuosilla mutta hieman nuorempana voittoon ylsi aikoinaan myös Babe Zaharias. Juli Inkster oli 42-vuotias voittaessaan vuoden 2002 U.S. Women’s Openin.
Näin ikä syö lyöntien pituutta
Gripin yläpäähän kiinnitettävät liiketunnistimet tallentavat Arccos-järjestelmässä dataa, jonka keinoälyä hyödyntävä applikaatio purkaa analyysiksi. Näin on viime vuosina saatu tietoa kymmenistä miljoonista harrastajapelaajien lyöntisuorituksista yli sadassa maassa. Aineisto antaa hyvän kuvan keskimääräisistä lyöntipituuksista eri ikäryhmissä.
Tulokset kertovat lahjomattomasti esimerkiksi sen, että kun 30 ikävuoden rajapyykki on saavutettu, jokainen seuraava kymmenen vuotta syö seiskaraudan lyöntimitoista vajaat neljä metriä. Olettaen tietysti, että raudan nostokulma ja muut ominaisuudet pysyvät jokseenkin samoina. 60 vuoden iästä lähtien lyöntien lyheneminen vauhdittuu entisestään.
Toisaalta karttuvan iän ja väyläosumien välillä on selvä korrelaatio. Avauslyöntien tarkkuus kasvaa lyöntien lyhentyessä ja rutiinin lisääntyessä.
Lähestymislyönteihinkin tulee lisää tarkkuutta ja kyvyt putterin varressa kehittyvät. 60 vuoden iän rajapyykin ohittaminen kääntää kuitenkin kehityskäyrän alaspäin.
Kuinka pitkälle tietyn ikäiset golfarit keskimäärin lyövät? Oheisissa taulukoissa on käytetty hyväksi Arccosin niin sanottua Smart Distancea, jossa algoritmi jättää tarkastelun ulkopuolelle selvästi epäonnistuneet lyönnit tai selvästi tavanomaisesta poikkeavat onnenkantamoiset.
20–30-vuotiaat ovat pitkälyöntisimpiä. Yli 60-vuotiaat jäävät avauksissaan tästä porukasta noin 40 metriä jälkeen. Väyläosumissa iästä on sen sijaan hyötyä. Väyläosumien keskiarvo yli 60-vuotiailla on Arccosin mukaan 49 %, mikä on kymmenen prosenttia enemmän kuin 20–30-vuotiailla.
Lyöntien lyheneminen näkyy myös ammattilaisten otteissa. Pitkälyöntisimmät Champions Tourin yli 50-vuotiaat pelaajat sijoittuisivat avauksillaan niukin naukin PGA Tourin tilastojen sadan pitkälyöntisimmän pelaajan joukkoon.
Miten ikä näkyy suorituskyvyssä?
Mailanpään nopeus osumahetkellä vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka pitkälle pallo lyönnissä lentää. Mitä enemmän pelaajalla on käytössään räjähtävää voimaa ja mitä parempi hänen liikkuvuutensa on, sitä paremmat edellytykset suurille mailanpään nopeuksille ovat olemassa.
Liikkuvuus alkaa vääjäämättömästi heiketä myöhemmässä keski-iässä – varsinkin, jos siitä ei määrätietoisesti pidetä huolta. Suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat istumatyötä tekevät.
Kun motoriset ja lajitaidot opitaan jo juniori-iässä, tulokset näkyvät nopeasti.
Myös lihaksisto alkaa iän myötä vähitellen rappeutua. Lihaskato (sarkopenia) esimerkiksi pudottaa lihasmassan määrää noin prosentilla jokaista ikävuotta kohden 50 ikävuoden jälkeen. 60 ikävuoden jälkeen lihaskato vauhdittuu entisestään.
Räjähtävää voimaa tuottavien nopeiden lihassolujen määrä ja koko pienenevät niin ikään iän mukana. Hermolihasjärjelmässä tapahtuu lisäksi muita muutoksia. Niin sanottujen motoristen yksiköiden syttymistiheys laskee ja lihassolujen supistumisnopeus hidastuu. Keho alkaa käydä hitaammalla. Dynaaminen voima vähenee.
Mitä tasoitukset kertovat?
Näkyykö iän vaikutus kotimaisissa tasoitustilastoissa? Suomen Golfliitto seuraa tasoitusjakaumaa eri ikä- ja tasoitusryhmissä vuosittain. Tietyn pelaajan suhteellista taitotasoa eri ikäkausina ei päästä tarkastelemaan. Joitakin viitteellisiä johtopäätöksiä voidaan kuitenkin tehdä.
Esimerkiksi vuoden 2018 tilastot puhuvat naisilla golfin varhaisen aloittamisen puolesta. Kun motoriset ja lajitaidot opitaan jo juniori-iässä, jolloin lajille voi uhrata runsaasti aikaa ja parhaassa tapauksessa vielä leikinomaisesti, tulokset näkyvät nopeasti.
Ensimmäiseen tai toiseen tasoitusryhmään (HCP –11,4) kuuluvien naispelaajien osuus on suurimmillaan 13–29-vuotiaiden ikäryhmissä. Korkeimmillaan se on 19–21-vuotiaiden keskuudesssa. 30 ikävuoden jälkeen matalien tasoitusten suhteellinen osuus vähenee nopeasti.
Miesten puolella kahteen ensimmäiseen tasoitusryhmään kuuluvien osuus on korkeimmillaan 22–29-vuotiaiden keskuudessa, mutta osuus säilyy lähes yhtä suurena 50 ikävuoteen asti.
Miten käy, jos mukaan lasketaan vielä tasoitusryhmä 3 (hcp 11,5–18,4) ja tarkastellaan hyvät lajitaidot hankkineiden klubipelaajien osuutta kokonaisuudesta? Käy ilmi, että tämä joukko muodostaa suurimman ryhmän miesharrastajista aina 60 ikävuoteen asti. Sen jälkeen kato on suuri ennen kaikkea ensimmäisessä ja toisessa tasoitusryhmässä.
Unelmana oman iän pelaaminen
Omien ikävuosien sivuaminen tai niiden alittaminen kierrostuloksella on harvoille ja valituille yksi golfuran kohokohdista. Tempussa onnistuneita on Suomessakin huomattavasti vähemmän kuin hole in onen tehneitä. Toisaalta monien pelaajien on ollut varsin helppo toistaa temppu ensimmäisen kerran jälkeen. Lahden Golfin Seth-Veli Järvinen on ollut tästä hyvä esimerkki. Vielä paremmaksi pisti 95-vuotiaana vuonna 2012 kuollut T. Edison Smith, joka 68 täytettyään pelasi oman ikänsä tai sen alle peräti 3 359 kertaa.
Todennäköisyys onnistumisessa on ymmärrettävästi suurin yksinumeroisella tasoituksella pelaavilla golfareilla, jotka ikääntyessäänkin pelaavat paljon ja keskimäärin kierrostuloksia, jotka ylittävät kentän par-luvun alle kymmenellä lyönnillä.
Tulokset eivät iän myötä heikkene yhtä nopeasti kuin mitattavissa oleva fyysinen suorituskyky. J. Lockwood esitti vuonna 1998, että seniori-ikään yltäneiden miespuolisten golfin harrastajien tulokset heikkenevät keskimäärin vain lyönnin kahdeksassa vuodessa, kunnes 75. ikävuoden jälkeen alkava alamäki kiihdyttää vauhtia.
USGA:ta ja PGA Touria tilastollisilla analyyseillään auttanut Lucius Riccio kehottaa oman iän pelaamisessa onnistumaan mieliviä golfareita hakeutumaan kentille, jotka sopivat omaan peliin ja iän myötä lyheneviin lyöntipituuksiin. Alhainen kierrostulos on sitä todennäköisempi, mitä useampi griiniosuma on tarjolla.
”Riccion ensimmäinen sääntö” tarjoaa suuntaa-antavan laskukaavan kierrostulokselle. Sen mukaan Tulos = 95 – 2 x griiniosumien määrä. 90 lyönnin alittamiseen tarvitaan siis kolme, 80 lyönnin alittamiseen kahdeksan ja lopulta 70 lyönnin alittamiseen vähintään 13 griiniosumaa.
- Nuorimpana omaa ikäänsä sivunnut pelaaja on 59 lyönnin kierroksen kotikentällään vuonna 1975 pelannut Bob Hamilton, vuoden 1944 PGA Championshipin voittaja.
- Pääkiertueilla oman ikänsä on nuorimpana alittanut Walter Morgan, joka vuonna 2002 pelasi 61 vuoden iässä 60 lyönnin kierroksen. PGA Tourin ennätys on Sam Sneadilla, joka sivusi omaa ikäänsä 67-vuotiaana.
- Komein oman iän alitus ammattilaiskiertueilla on Bob Charlesin nimissä. 76-vuotias vasuri pelasi Euroopan senioritourilla 66 lyönnin kierroksen vuonna 2012. Vielä kovempaa vauhtia piti John Powell Etelä-Kalifornian PGA:n järjestämässä seniorikilpailussa kaudella 2017. 64 reiän kierrostulos alitti oman iän peräti 22 lyönnillä.
Itse olen 65v ja draivin pituus on paranemaan päin. Tasoitus on nyt 8.2 ja uskon sen olevan elokuussa 6 tienoilla. Eli eläke iässä menossa alhaisimpaan tasoitukseeni koskaan. Toivottavasti tulos myös lähelle ikääni jollain kierroksella. Kunto on hyvä, paino hallinnassa ja lähes ihannepaino. Liikkuvuutta ja swingivoimaa harjoittelen. Chippi ja puttitreeniä useasti viikossa. Backswingin pituuteen keskityn lyöntiharjoittelussa ja harjoituskierroksilla sekä chippirohkeuteen.