Meillä oli seuraavana viimeisenä aamuna varattu Espooseen tiiausaika klo 10. EGS:n toiminnanjohtaja Maitta Kotaniemi-Rauramo oli lupautunut emännäksi. Neljänneksi saimme golflegenda Tilanderin Lassin, joka on – kuten aiemmin kerroin – mitä suurimmassa määrin syypää Imedin golfinnostukseen.
Parkkipaikalla meitä odottikin ”kukkahattu” Lassi. Ystävysten tapaaminen oli tosi lämminhenkinen.
Lassihan on vuosikausia vetänyt El Kantaouissa Deturin Classic Week -golreissuja. Jälleen marras-joulukuun vaihteessa hän on kaksi viikkoa Soussessa tai oikeammin sen läheisyydessä El Kantouissa. Vielä on ainakin toiselle viikolle tilaa.
Caddiemasterin toimiston edessä tapaamme kiireisen, mutta aina niin tyylikkään Maitan. Hänellä on kädet täynnä töitä, ettei oikein kahville ehdi, mutta hän sanoo tulevansa pelaamaan kanssamme ainakin yhdeksän reikää.
Muutosvastarintaa
Maitta on koulutukseltaan opettaja, neljän lapsen äiti. Lisäksi hän ollut golfin kanssa tekemisessä oman matkatoimiston, Golfluxin, kautta ja myös opettanut golfia.
Maitta Kotaniemi-Rauramo kertoi EGS:n kuulumiset.
Maitan olen tavannut aina yhtä hyväntuulisena, mutta tiukan paikan tulen hänestä kuulemma löytyy ytyä ja tiukkuutta. Voisiko häntä tässä yhteydessä luonnehtia lujaksi mutta lempeäksi. Golfyhteisön – ja varsinkaan vanhan ja perinteisen – johtaminen ei ole maailman helpoimpia tehtäviä. Pienten lasten opetuskokemuksesta ei siinä työssä ole ainakaan haittaa…
Kun Maitta valittiin vuosi sitten Espoon toimariksi, siinä kuulemma muutamat vanhat jäsenet kääntyilivät haudoissaan.
Maitta myöntääkin avoimesti, että ennakkoluuloja ja muutosvastarintaa on ollut.
”Olen luonteeltani kehittäjä. Ymmärrän muutosvastarinnan taustat ja syyt sekä näen sen ilmiönä, mutta joskus olen vastarintaan väsynyt ja keskittyminen olennaiseen on karannut hetkeksi.”
”Espoossa on hyvät puitteet ja mahdollisuudet toteuttaa asetettuja tavoitteita. Talvella kävimme läpi paljon aikaisempaa dataa, haastateltiin ihmisiä ja päivitettiin strategiaa. Meillä on kuusi erilaista hanketta, muun muassa talous, kenttä, oppimiskeskus ja ilmapiiri.”
”Hallitus sai luvan myydä 150 jäsenyyttä 1000-3000 euron hintaan. Aloitimme joulukuussa myyntikampanjan ja nyt on yli sata jäsenyyttä mennyt kaupaksi.”
Espoon kentän lähihistoriassa ei dramatiikkaa puutu. Erityisesti kentän kunto on aiheuttanut ongelmia. Samoin 80- ja 90-luvuilta periytyneet tavat ja mallit.
”Silloin asiat olivat toisin. Kun tarvittiin rahaa, otettiin uusia jäseniä. Monia asioita katsottiin läpi sormien ja oli erilaisia `sovelluksia`. Nyt pelataan sääntöjen mukaan. Tätä eivät kaikki ymmärrä, mutta tämän asian suhteen olen ollut periksiantamaton. Oikeudenmukaisuus, avoimuus ja luottamus ovat golfyhteisön toiminnan perusta”, Maitta painottaa.
Pelkästään säästämällä ei Maitan mielestä päästä tavoitteisiin. Kaikessa on järkeistettävä, kilpailutettava ja tukittava vuotokohtia.
Yhteisöllisyys palaa
Tämän päivän menossa on yhteisöllisyys kadoksissa, mutta Maitta on vakuuttunut, että se palaa jälleen, sillä ihmiset tarvitsevat kehittyäkseen toisia ihmisiä.
Erityisen iloinen Maitta on lasten toiminnasta. Espoossa on Herra Hakkaraisen golfkoulu. Se aloitettiin kesäkuussa ja osallistujia on 90.
Imed ihmetteli EGS:n kentällä kelloa, joka kertoi, onko pelivauhti ollut riittävän nopea.
”Haluamme tehdä lapsille golfista ympärivuotisen harrastuksen. Pyrimme hakemaan lapsia kotoa tekemättömyydestä ryhmään ja samaan kavereita. Jos lapsi pystyy osallistumaan ryhmän toimintaan vuosi toisensa jälkeen, se on hänelle monin tavoin arvokas asia.”
”Meillä on myös aikuisten ryhmiä. Esimerkiksi jos ei maailman, niin ainakin Suomen paras senioreitten tuote, suorastaan huikeat ohjelmat.”
Espoossa on paljon yritystapahtumia. Talouden kannalta ne ovat tarpeen, eivätkä Maitan mukaan tapahtumat häiritse omien jäsenien pelaamista. Yritystapahtumien lähtö tapahtuu 10-12 välillä ja muu aika jää jäsenille.
”Minulla on kiva työpaikka, saan toteuttaa omaa unelmaani. Pidän golfista, se on älyttömän mukavaa ja ihanaa. Toivon, että kaikki saisivat pelata upeassa ympäristössä hyväkuntoisella kentällä”. Maitta tiivistää.
Pitkä griiniruoho
Kun pelasimme kenttää, griinit oli jätetty pitkiksi. Nopeiden griinien jälkeen selkäydin ei antanut tuupata palloa kunnolla, mutta tässäkin on vain todettava erään vanhemman savolaismiehen sanoin, että ”se pittee tietee”.
Selitys hitaisiin griineihin oli, että seuraavana päivänä kentällä pelattiin seuran junioreitten mestaruuskilpailu ja griinit ajetaan aamulla kisakuntoon.
En jaksa olla ihailematta juuri 80-vuotta täyttänyttä Lassia. Vaikka helle painoi päälle, Lassi pelasi kävellen. Enkä ole koskaan nähnyt hänen kiukuttelevan kentällä.
Maisemiltaan Espoo jää muista pelaamistamme kentistä, mutta kuten Imed sanoi, on vaikea panna kenttiä paremmuusjärjestykseen, sillä jokaisella on oma erityinen ilmeensä ja piirteensä.
”Tärkeintä kentissä on siisteys, kunto ja palvelu. Ensivaikutelma caddiemasterin toimistossa on äärimmäisen tärkeä. Kun on ystävällinen ja hymyilevä palvelu, fiilis on korkealla jo klubitalolla.”
Nopea kehitys
Kun päätämme kierroksen, Lassi pitää 18. viheriöllä pienen puheen Imedille, joka ei tällä kertaa pelannut alentavan tasoituksen kierrosta, mutta aivan kohtuukierroksen kuitenkin. Lassi sanoi olevansa iloinen, kun hän näkee, kuinka nopeasti Imed on kehittynyt hyväksi pelaajaksi.
”Nauti nyt pelaamisesta, sillä golfissa ensimmäiset kymmenen vuotta ovat parhaimmat”, Lassi kannustaa.
En malttanut olla kysymättä Lassilta, että miksi hän puttaa vasen käsi alempana. Lassi paljastaa, että hän luki aikoinaan Arnold Palmerin laajan haastattelun, jossa hän upporikkaana valotti elämäänsä ja golfinpeluun tähtihetkiä.
”Haastattelija esitti lopuksi Arnoldille kysymyksen, mitä hän muuttaisi elämässään, jos saisi uuden mahdollisuuden. Arnold oli pitkään hiljaa ja lausahti: puttaisin vasen käsi alhaalla.”
”Siitä hetkestä vaihdoin käsien paikkaa.”
Kättä päälle
Lähdimme hyvissä ajoin lentokentän suuntaan, sillä halusin näyttää vielä kehäkolmosen vieressä sijaitsevan Master Golfin.
Arvokkaan klubitalon terassilla nautimme pienet oluet ja ihailimme Bodomjärven peilityyntä pintaa.
Imed lausahti: ”Tänne tulemme ensi kesänä pelaamaan.”
Imedin ja Jounin viiden kentän urakka Suomessa on takana.
Löimme kättä päälle. Ensi kesänä siis jälleen kohti uusia elämyksiä. Näin ne perinteet syntyvät.
Teksti ja kuvat Jouni Flinkkilä
On niin kiire että ei kerkiä pelaamaan kuin yhdeksän reikää. Nyt tiedän mikä on tosi kiire!