Monelle Pakistan ei tule ensimmäisenä mieleen, kun mietimme kiinnostavia golfmaita. Ihan helppo kohde se ei olekaan, mutta palkitsee monella tavalla rohkean.
Pakistanin suosiota ei ole ollut omiaan kasvattamaan maan ilmeinen poliittinen epävarmuus, toistaiseksi maan historiassa ei yksikään pääministeri ole pysynyt virassaan täyttä kautta, lisäksi maa on päässyt lukuisia kertoja otsikoihin väkivaltaisten selkkausten sekä luonnonkatastrofien myötä.
Viime kesänä sähköpostilaatikkooni saapui Traveller -nimiseltä pieneltä matkatoimistolta viesti koskien syksyn 2022 matkoja. Olen muutaman kerran tarvinnut heidän apuaan muun muassa viisumeihin liittyvissä kysymyksissä, kun kohteena ovat olleet vaikeuskertoimeltaan korkealle sijoittuvat maat.
Bongasin viestistä marraskuun alkuun sijoittuvan puolentoista viikon retken Pakistaniin, ja kun Travellerin edustaja lupasi sijoittaa matkaohjelmaan vähintään yhden golfpäivän, päätin laittaa saman tien ilmoittautumisen sisään. Matkaan oli lähdössä lisäkseni vain kuusi henkilöä, joten olin iloinen kuullessani hyvän ystäväni Kuutsan Jussin maksaneen ennakkomaksun – yksin pelaaminen ei ole koskaan mukavaa.
Mutkan kautta perille
Lähes poikkeuksetta stan-loppuisiin maihin matkustaminen edellyttää sopeutumista keskellä yötä tapahtuvaan reissaamiseen. Pakistan ei muodosta poikkeusta. Istanbulissa tapahtuvan vaihdon jälkeen siirryimme Karachiin yön tunteina.
Esikaupunkeineen yli 20 miljoonan asukkaan Karachi on maan talouselämän keskus ja väkiluvultaan Pakistanin suurin kaupunki. Aamun ruuhka ja yli 30 asteen lämpö sai meidät hyytymään, joten päätimme Jussin kanssa suunnata golfkentälle parin tunnin levon jälkeen.
Kuljettaja pikkubusseineen odotteli meitä hotellin edessä, kun paikallisoppaamme Noman ilmoitti lähtevänsä mukaan varmistamaan, että asiat etenevät sovitusti. Noman myös kertoi olevansa ensimmäistä kertaa elämässään menossa golfklubille ja hän tuntui olevan aidosti kiinnostunut lajista.
Defence Authority Country & Golf Club – Karachi
Ensimmäinen kosketus Pakistan-golfiin oli hyvin positiivinen. Kenttä oli mukavassa kunnossa, caddiet osaavia ja klubitalon ravintolassa hyvä ruoka. Osin merenrantaan sijoittuvat väylät kruunasivat kokonaisuuden.
Defence Authority Country & Golf Clubin 7. reikä Karachissa.
Osuimme kentälle arkipäivänä, joten kierros eteni joutuisasti – ruuhkat ajoittuvat kuulemma viikonloppuihin. Caddien mukaan valtaosa klubin yli 6000 jäsenistöstä on pakistanilaisia, vierasmaalaisista suurin osa on kiinalaisia ja japanilaisia.
Karachin liikenne näytti todellisen luonteensa iltapäivällä viiden jälkeen, kun lähdimme kohti hotellia. Pääosin kovin vanhat autot ja tuhannet mopot etenivät vielä päivällä suhteellisen hyvällä nopeudella, mutta päivän kääntyessä iltaan tyssäsi meno keskustan alueella lähes täysin. Muutaman kilometrin matkaan sai helposti kulumaan kaksi tuntia.
Pientä epäluuloa oli ilmassa, kun hotellin turvamiehet tarkastivat aina saapuessamme pikkubussimme alustarakenteet pitkien peilien avulla ja sisälle kävelimme turvaporttien lävitse. Sinällään kaupunki tuntui yhtä turvalliselta kuin mikä tahansa suurkaupunki – emme silti lähteneet kokeilemaan onneamme pimeille ja syrjäisille kujille.
Kohti pohjoista
Kahden Karachi-yön jälkeen aloitimme viikon mittaisen, noin 2000 kilometrin automatkamme kohti Islamabadia. Reittimme ei ollut läheskään suora, sillä erilaiset maailmanperintökohteet ja muut historialliset rakennelmat edellyttivät pitkiäkin poikkeamia vaihtelevan kuntoisilla teillä.
Oman säväyksen retkikuntamme etenemiseen toi Punjabin provinssissa poliisisaattue, jonka ilmeinen tehtävä oli varmistaa turistien turvallisuus. Aina poliisipiirin vaihtuessa eteemme ilmestyi uusi avolavapaku aseistettuine kyytiläisineen. Emme olleet etukäteen tietoisia näistä turvajärjestelyistä, joten olimme ymmärrettävästi hiukan hämillämme.
Tilapäismajoitus moottoritiellä.
Saimme myös tuntumaa elokuisten tulvien seurauksiin, kun paikoitellen moottoritien toinen kaista oli varattu eri avustusjärjestöjen telttakylille – yli miljoona kotia on jäänyt tulvien alle. Muutama viikko aiemmin avattu maantie oli kaivettu useasta kohdasta poikki, jotta vesi oli saatu jotenkin hallintaan – nyt eteneminen kuitenkin onnistui, vaikkakin hitaasti.
Noin kolmannes taipaleestamme oli varsin hyväkuntoista moottoritietä ja tällöin myös taukopaikat olivat laadukkaita sallien ”vatsaturvallisen” ruokailun. Parina päivänä oppaamme joutui tosin tekemään ahkerasti selvitystyötä, jotta löysi ryhmällemme kelpuuttamansa lounaspaikan.
Gymkhana Golf Course – Lahore
Retken toinen golfkierros osui maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Lahoreen, jossa arvioidaan olevan noin 11 miljoonaa asukasta. Gymkhana Golf Coursen juuret ulottuvat vuoteen 1878, mikä tekee siitä maan vanhimman klubin. Golfin lisäksi jäsenille on tarjolla muun muassa krikettiä, tennistä, squashia ja biljardia.
Tällä kertaa pelasimme paikallisten vapaapäivänä, joten pääsimme todistamaan kuinka sujuvasti peli voi edetä jo klo 5.30 ovet avaavalla täydellä golfkentällä. Kaupungin sydämessä sijaitsevalla kentällä väylät risteilevät vanhojen puiden välissä, joten tunnelma oli kaikin puolin tiivis. Taukokioskilla kaksi kokista maksoi alle euron, mikä oli hyvin linjassa 11 euron green feen kanssa.
Gymkhanan 25 000 jäsenestä lähes kaikki ovat paikallisia, joskin myös täällä voi kohdata satunnaisesti sekä kiinalaisia että japanilaisia. Ykköstiillä näimme kaksi shortseihin pukeutunutta turistia, muita lyhytlahkeisia emme tavanneetkaan koko matkan aikana.
Islamabad Golf Course
Pakistanin nykyisen pääkaupungin ”nimikkokenttä” on pyhitetty klubin jäsenille ja heidän seuralaisilleen. Poikkeuksen tekevät ulkomaalaiset, jotka pääsevät ilman rajoituksia pelaamaan tälle kodikkaalle ja hyväkuntoiselle kentälle kaikkina viikonpäivinä. Kuten monella muullakin maan kentällä, armeijan henkilökunta on jäsenistössä vahvasti edustettuna.
Pakistanin pohjoisosassa sijaitsevassa Islamabadissa sää oli noin 10 pykälää viileämpi kuin Karachissa, mutta 20–25 astetta ja auringon paiste sopi päätöskierroksemme keliksi mainiosti.
Lähtisinkö uudelleen?
Päällimmäisenä Pakistanista jäi mieleen ystävälliset ihmiset, maan rikas kulttuuriperintö ja hyvä hinta-laatusuhde. Neljän–viiden tähden hotellit eri kaupungeissa maksavat 40–50 euroa yöltä, lounaaseen ei oikein saa kulumaan viittä euroa ja green feet maan parhailla golfkentillä sijoittuvat 7–13 euron välimaastoon. Pakistanissa on noin 50 golfkenttää, joten isoissa kaupungeissa niitä on lähietäisyydellä 5–10.
Turvallinen lounastauko Bahawalpurissa.
Hyvä kombinaatio voisi olla lentää suoraan Lahoreen ja muutaman päivän jälkeen siirtyä Islamabadiin. Historiasta kiinnostuneelle golfarille Lahoressa riittää katseltavaa pelien oheen ja Islamabadissa voi puolestaan tutustua modernimpaan Pakistaniin.
Islamabadista muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitsee viisi maailman 14:sta yli 8000 metrin huipuista, joten tekisi mieli käväistä Kiinan ja Pakistanin yhdistävällä Karakoram Highwayllä tutustumassa maisemiin.
Eli voisin kyllä lähteä toisenkin kerran!
Kenelle?
Pakistan on hyvä kohde keskimääräistä enemmän seikkailua hakevalle golfarille, joka ei tyydy pelkästään resort-golfiin. Toki maassa pääsee tutustumaan nykyisin myös länsimaisin standardein rakennettuun kokonaisuuteen, kun Nick Faldo Designin suunnittelema Rumanza Golf & Country Club avattiin viime helmikuussa Multanin kaupungin lähellä.
Matkaajan tulee kuitenkin varautua paikoitellen hyvinkin karuun ympäristöön – suurin osa pakistanilaisista elää hyvin vaatimattomissa oloissa.
