Alaskassa viisi viikkoa aiemmin käynnistetty USA:n kiertue päättyi Virginiaan. Saldoksi kertyi lopulta 25:n sijasta 29 osavaltiota.
Mainessa, USA:n itärannikolla, meillä oli jäljellä kolme osavaltiota alkuperäisestä 25 osavaltion tavoitteestamme. Kun paluukoneen lähtöön oli vielä 10 vuorokautta, päädyimme laittamaan suunnitelmat uusiksi – pelaamaanhan tänne oli tultu.
Nostimme retken tavoitteeksi 29 osavaltiota, sillä ajomatkat tulisivat olemaan lyhyitä ja matkan varrella ylimääräisenä kohteena käväisty Länsi-Virginia helpotti osaltaan suoritusta.
Edessä olivat siis vielä Massachusetts, Rhode Island, Connecticut, New Jersey, Delaware, Maryland ja Virginia – listan kolme viimeisintä selkeitä lisäyksiä. Golfuupumusta ei päässyt syntymään edes loppumetreillä. Koska välimatkat olivat lyhyitä, pelasimme Massachusettsin ja Rhode Islandin sekä Delawaren ja Marylandin samana päivänä.
Lisäksi päätimme pelata Washington DC:ssä valkoisen talon naapurissa. Visa oli siellä jo aiemmin käynyt golfmailojen kanssa, emmekä halunneet Veskun kanssa ottaa riskiä mahdollisista jälkipuheista sen suhteen, että District of Columbia olisi meillä kahdella pelaamatta.
Urakkaa helpotti se, että Rhode Islandin ja Marylandin osalta tyydyimme yhdeksänreikäisiin kenttiin. Ensiksi mainitun osavaltion pelialustana toiminut Jamestown Golf Course on perustettu vuonna 1895 ja se kuuluu näin ollen Amerikan vanhimpiin yseihin.
Ensimmäisen naispuolisen pelaajan tapasimme Wisconsinissa, joka oli 12. osavaltio.
Connecticutin Grotonissa pelasimme kuuluisan Donald Rossin suunnitteleman, 1800 -luvun lopussa avatun Shennecossett Country Clubin kentän. Kävellen kustannus oli 20 taalaa! Väylällä 16 jouduimme kaivamaan kamerat esille, sillä vieressä lipui kahden viranomaisveneen välissä huiman kokoinen sukellusvene.
Jamestownin kentän klubitalo Rhode Islandilla.
Washington DC:ssä valintamme kohdistui East Potomac Blue -kenttään. Svingailimme helikopterien pörinässä ja pillien vihellyksessä, sillä kenttä sijaitsee aivan Valkoisen Talon ja Pentagonin välissä.
Turneen viimeiseksi osavaltioksi valikoitui Virginia. Pakatessamme autoa kierroksen jälkeen tunnelma oli kieltämättä kaksijakoinen: oli helpotusta siitä, että olimme maalissa ja tavoite täyttyi, mutta aistittavissa oli myös haikeutta. Yhdessä vietetyt viikot olivat hitsanneet meitä yhteen, ja edessä olevan eron ajatteleminen tuntui omituiselta.
Hard Rock Cafet oheiskohteina
Jos bensiiniasemat olivat USA:n pohjoisen reitin varrella osin harvassa, samaa voi sanoa Hard Rock Cafeista. Olin mielessäni ajatellut, että saisin kasvatettua pinssikokoelmaani sataan, mutta Bostonin jälkeen luku on vasta 94. Muita uusia paikkoja olivat Anchorage, Seattle ja Detroit.
Laskin, että parin sadan kilometrin ja muutaman ajotunnin lisäämisellä olisi ollut löydettävissä kolme kahvilaa, mutta en halunnut sen takia kierrättää koko tiimiä moisen asian perässä – jäipähän tavoitetta vielä tällekin sektorille.
Päättäjäiset Manhattanilla
Paluulentoa edeltäväksi illaksi varasimme pöydän Il Corso -nimisestä italialaisesta ravintolasta. Olimme panneet merkille, että italialaisesta ravintolasta löytyy taatusti jokaiselle mieluisaa purtavaa.
New Yorkin Central Park on suosittu ulkoilualue.
Pöydän ympärille istahti tyytyväisen näköisiä kaveruksia. Mainittavat haasteet olivat matkan aikana rajoittuneet allekirjoittaneen viikon mittaiseen flunssajaksoon, mitä tuskin enää jaksoi muistella.
Meillä oli hyvä perussuunnitelma reitteineen, mutta kiveen hakattuja asioita ei ollut liikaa. Päivittäinen hotellien, kenttien ja ruokapaikkojen tutkiminen ja varaaminen vei sen verran aikaa, että golfien ja ajomatkojen lisäksi ei olisi virtaa riittänyt reitin isompaan muokkaamiseen.
Jokainen oli saanut valita muutaman kohteen, joka sijoitettiin ”must visit” -listalle. Fargo-elokuvan silppuria lukuun ottamatta kaikki ennakkotoiveet toteutuivat. Museoita olisi toki määrättömästi, mutta valitsimme niistä vain sellaiset, joista olimme aidosti kiinnostuneita.
Matkalla aamupalalle Newarkissa Delawaressa.
Huomasimme, että leikkimielinen kisa auttoi keskittymään peliin myös huonoina päivinä. Viimeisen väylän startissa tilanne oli tasan tai eroa oli vain yksi piste 19 kertaa. Osavaltiovoitoissa Vesku jäi kärkipaikalle 11 voitollaan. Minä sain puristettua loppuun pienen kirin ja lopulta kirjasin yhteensä kymmenen voittoa Visan viedessä kahdeksan. Pisteissä pinnistin 4 pisteen marginaalin Veskuun ja vähän isomman Visaan, tasaista kisailua!
Mitä opimme?
Pakkaaminen ei kuulu mukavimpiin asioihin matkaan valmistauduttaessa. Mietimme etukäteen, mitä kannattaa ottaa mukaan, mutta parannettavaa jäi. Totesimme, että pakkaamisessa orientoituminen viikon matkaa varten on oikea lähtökohta. Pesuloita on paljon ja motelleissakin vaatehuolto yleensä onnistuu.
Auton pitää olla riittävän tilava, turvallinen ja hyvä ajaa. Valitsemamme Ford Explorerin täytti vaatimukset kirkkaasti.
Välipalaostoksilla Bostonissa.
Muutamaa pitkältä tuntuvaa ajopäivää lukuun ottamatta matkanteko sujui odotuksia paremmin. Ensimmäisen puoliskon aikana liikennettä oli ajoittain yhtä vähän kuin Pohjois-Koreassa ja tiet olivat yhtä leveitä.
Kolme on hyvä henkilömäärä näin pitkälle reissulle. Mielipiteitä ei ole liian montaa, golfkierrokset sujuvat mukavasti ja homma toimii – yhtään riitaa emme saaneet aikaiseksi. Sovituista kelloajoista pidettiin kiinni tiukasti, toisen ihmisen ajankäyttöä kannattaa arvostaa myös vapaa-aikana.
Ennen New Yorkia sijaitsevat osavaltiot olivat meille uusia, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Suosikeiksi ja sellaisiksi, joissa haluaisimme vierailla uudelleenkin, nousivat Vermont, New Hampshire ja Maine.
Huomioita golfkentiltä
Kuten ennakkoon ajattelimme, Amerikassa golfkentät ovat hyviä ja ilmapiiri harrastuksen ympärillä on rento. Joskin, mitä lähemmäksi New York Cityä pääsimme, sitä kylmemmäksi muuttui palvelu pro shopin tiskin takana. Suurimmalla osalla klubeja saimme todella upean kohtelun ja koimme olevamme tervetulleita.
Lähtöaikojen varauksessa nykyaikaiset ”applikaatiot” ovat käteviä, mutta läheskään kaikki kentät eivät ole niiden kautta varattavissa. Mieleen painuvimmat onnistumiset valinnoissa tulivat, kun kyselimme pro shopista apua seuraavan päivän osavaltiota koskien. Parhaimmillaan he varasivat meille lähtöajan valmiiksi ja näin ollen säästivät meidät isolta vaivalta.
Hurrikaani ei lopulta sotkenut suunnitelmia, vaikka välillä näytti huonolta.
Indianassa saimme perjantaina soittaessamme Michigan City Golf Courselle ilmeisesti armosta ensimmäisen lauantain lähtöajan, sillä koko aamupäivä oli jo täynnä. Saavuttuamme klubitalon oven taakse odottelemaan pro shopin aukeamista, paikalla olleet miespelaajat kyselivät innolla lähtöaikaamme. Kerrottuamme ajaksi 7.00 meille tuli yhden ryhmän toimesta selväksi, että se starttiaika on kuulunut heille lauantaisin jo vuosikausia. Meillähän ei ollut mikään kiire, joten hyvässä yhteisymmärryksessä etenimme heidän perässä ykköstiille.
New Yorkiin riitää menijöitä.
Naisten pieni määrä golfkentillä oli jonkinasteinen yllätys, sillä ensimmäisen naispuolisen pelaajan tapasimme Wisconsinissa, joka oli 12. osavaltio. Tuolloinkin kyseessä oli ulkomailta saapunut golfturisti. Myöhemmin kauniimman sukupuolen edustajia osui silmiin silloin tällöin, yleisesti ottaen todella harvoin.
Enää puuttuu 21…
JFK lentokentällä lähtöpastoja nauttiessamme huomasimme, että tämä tiimi on vahvasti kiinnostunut viemään projektin päätökseen ja bongaamaan myös loput osavaltiot. Se onkin sitten ihan oma juttunsa, juuri päättyneen retken tarjoamissa elämyksissä riittää sisäistettävää vielä pitkäksi aikaa. Kun tapahtuu paljon ja rytmi on nopea, ei ehdi pohtia kuluneen päivän toimintaa – katse on jo seuraavissa osoitteissa.
Onneksi tallessa on mittava määrä valokuvia, videoita ja score cardeja, niiden avulla matkan voi tehdä vielä monta kertaa uudelleen.
Kiitos Veskulle ja Visalle loistavasta matkaseurasta ja perheille saamastamme tuesta. Oli mukava tulla kotiin!
Kaikki Golfbongarin matkablogit löydät Golfpisteen Matkailu-osiosta
