Lähipeliekspertin opit eivät näytä vielä auttaneen Sami Välimäkeä.
Sami Välimäki (-9) jäi selvästi vuodentakaisesta tasostaan Puerto Vallartassa Meksikossa käydyssä PGA Tourin kilpailussa. Hän pelasi finaalikierroksella tuloksen 70, ja sijoittui muun muassa tanskalaisten Rasmus Højgaardin ja Niklas Nørgaardin kanssa jaetulle 34. tilalle.
Suomalaisen kierros Vidanta Vallartan kentällä sisälsi neljä birdieä ja kolme bogia. Tilastollisesti päivän parasta antia olivat lähestymiset (+1,093) ja putit (+0,989), mutta avaukset (-1,475) ja lähipeli (-0,945) jäivät reilusti miinukselle.
Kilpailun kokonaistilastossa eniten pakkasella oli lähipeli, jossa hän sijoittui 74:nneksi. Tältä osa-alueelta Välimäki toivoi viime kauden jälkeen eniten kohennusta, ja hän on tehnyt tänä vuonna yhteistyötä huippupelaajien suosiman lähipelivalmentaja Parker McLachlinin kanssa. Chipit ja lyhyet wedget kaipaavat kuitenkin edelleen terävyyttä.
Lähestymisissä ja puteissa Välimäki oli selvästi kilpailun ylimmässä viidenneksessä.
Viime vuonna samaisessa Mexico Openissa toiseksi sijoittunut Välimäki ansaitsi viikonloppuna 17 FedEx Cupin pistettä ja reilut 35 000 dollaria palkintorahaa. Odotukset olivat huomattavasti korkeammalla, sillä hän keikkui kilpailun puolivälissä kahdeksannella sijalla. Isossa kuvassa esitys menee kuitenkin positiivisen puolelle.
FedEx Cupin pisteissä 108:ntena oleva Välimäki kilpailee seuraavan kerran Palm Beach Gardensissa Floridassa torstaina alkavassa Cognizant Classicissa.
Mexico Openin voitosta kehkeytyi tiukka taistelu, joka huipentui Brian Campbellin ja Aldrich Potgieterin (-20) väliseen uusintaan. Ensin mainittu käänsi pelin edukseen toisella playoff-reiällä tekemällään birdiellä. Voitto oli Campbellin, 31, ensimmäinen PGA Tourilla.
Eurooppalaisista kahdeksan parhaan joukkoon mahtuivat Englannin Aaron Rai (-18), Saksan Stephan Jäger (-17) sekä Tanskan Nicolai Højgaard (-16).
First career win after 187 TOUR-sanctioned starts!
Brian Campbell earns his maiden victory @MexicoOpenGolf. pic.twitter.com/fpSOVJ8kp7
— PGA TOUR (@PGATOUR) February 23, 2025
Vidanta Vallartan kisa-areenaa pidetään pitkälyöntisten paratiisina, sillä par 71 -kentällä on mittaa noin 6800 metriä ja siltä löytyy kaksi yli 550-metristä par-viitosta. Aiemmista voittajista muun muassa Jake Knapp, Tony Finau ja Jon Rahm ovat tunnettuja pitkistä lyönneistään.
Tässä mielessä yllättävää on, että Brian Campbell liittyi sunnuntaina näiden pelaajien seuraan Mexico Openin voittajana. Hän on PGA Tourin lyhytlyöntisin pelaaja (239,57 metriä) yli 10 metrin erolla toiseksi viimeiseen. Myös Campbellin keskimääräinen pallonnopeus (160,93 mph) ja mailanpäännopeus (108,22 mph) ovat kiertueen heikoimmasta päästä.
Pelkästään näitä lukuja tuijottaen hänen olisi pitänyt olla pitkälle palloa pommittavan Aldrich Potgieterin epätodennäköisin vastustaja Mexico Openin playoffiin. Nuori eteläafrikkalainen on jokaisessa edellä mainitussa tilastossa PGA Tourin tämänhetkinen listaykkönen.
Yksi huippugolfin hienoimmista piirteistä kuitenkin on, että turnauksia harvoin voitetaan paperilla. Niin ei käynyt nytkään, vaikka kovassa iskussa oleva kilpakumppani jysäytti vieressä yli 60 metriä pidempiä draiveja kuin voittaja.
Lue seuraavaksi: Välimäki sai parsittua kympin katastrofia, mutta kärkisijat pääsivät karkuun
Kelpo tulos. Seuraavaan kisaan lisää pökköä pesään.
Marko Kuivasaaren juttuun on vaikea keksiä muuta kommenttia kuin erinomainen ja asiantunteva.
Innostuin kuitenkin vielä vertailemaan tätä Meksikon PGA-kisaa Kenian DP-kisaan koskien pelaajien kierrostulosten vaihtelevuutta.
Meksikossa parhaiden pelaajien (tulos -20 …-15, sijoitus 1- 9) huonoimman ja parhaimman kierroksentuloksen erotus vaihteli välillä 2-10 keskiarvon ollessa 4,8. Muilla pelaajilla (tulos -14…+3, sijoitus 10 – 76) erotus oli välillä 0 – 11 keskiarvon ollessa 5,4.
Kilpailijoiden pelin ailahtelevuudessa ei siis juurikaan ollut eroa Kenian DP-kisaan verrattuna. Kummassakin kisassa molempien kategorioiden keskiarvo kokonailukuun pyöristettynä oli 5.
Tasaisimmin Meksikossa pelasi Highsmith – kaikki kierrokset 68, sijoitus T17. Seuraavaksi tasaisimpia olivat Kim (68, 68, 67, 68; T13) ja Cummins (69, 68, 68, 69; T32).
Epätasaisimmin pelasivat kisan häntäpäähän sijoittuneet Vilips (74, 65, 76, 69; T72) ja Lipsky (72, 66, 72, 77; T76) sekä kilpailussa toiseksi sijoittunut Potgieter (65, 61, 67, 71).
Sami pelasi kaikki kierroksensa 6 lyönnin sisään kuten myös kilpailun voittaja Campell.
Mielestäni menestyksen mittariksi sopii tasaisuuden sijaan paremmin GIR (greens in regulation). Mieleeni tulee vain yksi merkittävä golf-ikoni, joka osasi voittaa ilman korkeita GIR-lukuja. Hän oli Seve Ballesteros. En ole nähnyt tilastoja, mutta vankka käsitykseni on, että maailmanlistan kärkeen ei ole asiaa, jos joutuu jatkuvasti pelastautumaan Seven tavoin trouble shoot taidoilla tai muita paremmalla lähipelillä. Vanhemmalla iällä siihen ei pystynyt Sevekään.
Välimäen tulisi ehdottomasti panostaa GIR-osumien nostoon jonnekin 15/18 tasolle, jotta tie rankingin kärkisijoille aukenisi. Silloin olisi puttaaminen paineettomampaa eikä CUT olisi uhkana. Meksikossa Samin GIR-luku oli keskimäärin 12/18, viimeisenä päivänä vain 9/18. Ainoastaan toisena päivänä hän pääsi lukuun 15/18.
Kannattaa huomioida myös se, että Välimäki oli kisan 14. paras griiniosumien strokes gained -tilastoissa ja 22. paras griiniosumatilastoissa.
PGA tourin GIR keskiarvo 1. on 13,86/18 ja keskiarvo 12,24/18.
Välimäen väyläosumatilasto oli heikohko, joten hän joutui turvautumaan (tälläkin kerralla) ballesterosmaisiin pelastautumisiin. Kiitos niiden ja hyvien lähestymisten lopputulos oli siedettävä. Mutta tuollainen rimpuilu ei johda pitkässä juoksussa kärkisijoituksiin, joten väylä- ja griiniosumien lisäämiseen olisi hyvä saada kohennusta.
Jaa että Välimäen pitäisi saada GIR-osumat nostettua 15/18 tasolle? Kyllä näistä kommenteista taas näkee kuinka kujalla ihmiset ovat kilpagolista, eihän edes 2000-luvun alun Tiger ollut lähelläkään tuollaisia lukuja!
On totta, että rankingin kärkitiloillla on pelaajia, joilla GIR on tasolla 13/18, mutta myös sellaisia (esim. Xander Schauffele), joilla se on jopa himpun verran yli 15/18. Tiger nyt oli parhaimmillaankin ihan omanlaisensa tapaus. Kuului sarjaan Seve Ballesteros.
Jaahas, suosittelen tutustumaan tilastoihin hieman tarkemmin jos oikeasti uskot että nuo sinun laittamasi numerot pitävät paikkansa.
PGA tourin historian kovin griiniosumaprosentti kaudessa taitaa muuten olla juurikin Tigerilla (75,15 % kaudella 2000, eli n. 13,53 osumaa kierroksessa).
kolme huonoa draivia maksoivat ainakin 5 lyöntiä tuloksesta pois. Ilman näitä oltaisiin saatu top 10 sijoitus, samalla huonolla lähipelilläkin. Mutta golf jossittelun kuninkuuslaji, joten toivottavasti peli tästä vain paranee ja saadaan kuitenkin tasaisempi kausi kuin viime vuonna.
PGA Tourin formaatti on mielestäni rikki, jota kuvastaa tämänkin turnauksen field (pelaajat). Yhtäkään kärkinimeä ei ollut mukana, vaan kärkinimet keskittyvät Signature Events-kisoihin, joissa osallistujamäärä on rajattu (pääasiassa edellisen kauden top 50) ja cutti ei iske kuin muutamalle pelaajalle ja rahapotit ovat isompi. Tämän johdosta tänä vuonna, kun vain 100 pelaajaa säilyttää kortin, niin Samin kaltaisilla pelaajilla tulee olemaan todella vaikeata säilyttää kortti. Jos vielä LIV-pelaajille löytyy väylä takaisin tourille (kuten todennäköisesti käy), niin homma menee taatusti vieläkin vaikeammaksi. Uusien pelaajien nousu on mahdollista vain käytännössä voittojen kautta, hyvät sijoitukset eivät tule välttämättä riittämään, ellei niitä tule todella paljon.