PGA Championshipin lehtereille saapunut yleisö toivoi näkevänsä toisenlaisen loppuhuipennuksen Bellerive Country Clubilla.
Jokainen tavoitteellinen huippu-urheilija haluaa voittaa mestaruuksia suurimmissa kilpailuissa. Toisille niitä kertyy enemmän ja toisille vähemmän. Jotkut eivät häikäisevistä taidoistaan ja potentiaalistaan huolimatta saavuta koskaan yhtään isoa voittoa.
Brooks Koepka, 28, kuuluu siihen onnellisten tähtipelaajien joukkoon, joilla on plakkarissaan jo useampi major-voitto. Sunnuntaina hänelle tuli kolmas sellainen St. Louisissa käydyssä PGA Championshipissä kahden lyönnin erolla Tiger Woodsiin.
Mutta olisiko Bellerive Country Clubille saapunut yleisö halunnut juhlia jotain toista mestaria? Vastaus on kyllä. Tämä ei jäänyt viikonvaihteessa epäselväksi, kun puolessa vuodessa paikkansa maailman huipulla vakiinnuttanut Woods taisteli kiivasti ensimmäisestä major-voitostaan yli kymmeneen vuoteen.
Koepka kertoi lehdistötilaisuudessa tienneensä joka kerta, kun Woods teki birdien finaalikierroksella. Ja niitä riitti sunnuntaina kahdeksan kappaleen verran.
”Huutoja kuului muutaman sekunnin välein siellä täällä, mutta ei ollut epäilystäkään, milloin riemuittiin Tigerin birdien kunniaksi”, hän totesi.
Woods tartutti golfkipinän Koepkan sukupolven pelaajiin
Toki ei ole Koepkan syy, että Tigerin comeback sattui ajoittumaan juuri tähän vuoteen, jolloin hän voitti 50 prosenttia kauden majoreista. Se että yleisö toivoo toisenlaista voittajaa, ei myöskään himmennä Koepkan saavutuksia.
”Luultavasti kaikki halusivat Tigerin voittoa oma tiimini pois lukien. Ja oikeastaan niin pitikin, koska hän on lajin kaikkien aikojen suurin ja mahtavin pelaaja. Hän on todellisuudessa syy siihen, miksi minun sukupolveni pelaajat ylipäänsä pelaavat golfia. En olisi ikinä voinut uneksiakaan, että pääsisin hänen kanssaan joskus sellaiseen kaksinkamppailuun kuin tänään.”
On varsin harvinaista, että pelaaja pystyy puolustamaan onnistuneesti U.S. Openin voittoa, saati viemään U.S. Open – ja PGA Championship -tittelit samana vuonna. Jälkimmäiseen temppuun oli aiemmin pystynyt vain neljä pelaajaa, viimeksi kukapa muu kuin Tiger Woods, vuonna 2000.
Hän on tämän vuosituhannen tuote – vahva, tehokas, konemainen ja ehkä hieman ilmeetönkin heijastaen nykyaikaa.
Woodsia ja Jack Nicklausta on vertailtu keskenään jo parikymmentä vuotta. Hänen ykkösadjutanttinsa on vuosien varrella ollut Phil Mickelson, josta olisi ilman Tigeria tullut teoriassa tämän aikakauden golfkuningas. Myös Greg Norman joutui monia kertoja taipumaan tiukassa paikassa Woodsille.
Brooks Koepkan mielestä tuskin kukaan omaa tiimiä lukuun ottamatta toivoi hänen voittoaan Bellerive Country Clubilla. Kuva: Getty Images
Normanissa ja Koepkassa onkin jotain samanlaista – molemmat ovat kuntosalifriikkejä ja poikkeuksellisen hyviä draivaajia. Mutta jos Norman suli lukuisissa majoreissa tärkeällä hetkellä, Koepka näyttää saavan niistä vain eniten virtaa.
Tämä oli havaittavissa jälleen sunnuntaina. Kun joku yritti hiipiä turhan lähelle Koepkaa, hän oitis päätti painaa lisää kaasua. Moni havaitsi mahdollisuutensa, kun Koepka teki finaalikierroksen ulosmenossa kaksi perättäistä bogia. Kenties kaikkein lamaannuttavin vastaisku muiden menestyshaaveiden kannalta koettiin, kun hän näpäytti lähimpiä uhkaajiaan tekemällä kolmen birdien suoran etuysin loppuun.
Kyllä Koepkakin vielä voittajana suurelle yleisölle kelpaa, ja onhan patrioottisille yhdysvaltalaisille tärkeintä, että USA:n pelaaja vetää kilpailussa pisimmän korren. Yhdysvalloissa vain Phil Mickelson olisi ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ainoa voittajaehdokas, joka olisi saanut lähes saman verran kannattajia puolelleen kuin Woods.
Eurooppalaisen koulukunnan kasvatti
Voi silti olla, että Koepkasta ei huou sellainen persoona, kun Woods tai takavuosien monet muut merkittävät tähdet. Hän on tämän vuosituhannen tuote – vahva, tehokas, konemainen ja ehkä hieman ilmeetönkin heijastaen nykyaikaa.
Silläkin on oma vaikutuksensa, että häntä pidetään ainakin jossain määrin eurooppalaisen koulukunnan kasvattina. Oppihan Koepka Challenge Tourilla kiertuepelaamisen salaisuudet ja teki ”lopputyönsä” European Tourilla. Tästä on todisteena neljä voittoa CT:ltä ja yksi ykköstila ET:ltä vuosien 2012 ja 2014 jaksossa.
Koepka palasi kotiin vasta kun oli oppinut tarpeeksi vanhalla mantereella. Ehkä ositttain tästä syystä hän on jäänyt hieman tuntemattomaksi kotimaassaan. Koepka viettää paljon aikaa ja liikuskelee turuilla ja toreilla hyvän ystävänsä Dustin Johnsonin kanssa, siitä huolimatta nimikirjoitusten metsästäjät jättävät hänet usein rauhaan.
Sekin kertoo jotain, kun Koepka sekoitetaan tämän tästä, kieltämättä varsin paljon samanoloiseen, Gary Woodlandiin.
Koepka voi olla ”konemainen” eikä hän ole sillä tavalla persoonallinen kuin monet muut taitavat pelaajat, mutta hänestä tulee vielä suurta.
Kunnioitettavaa on ainakin hänen realistinen suhtatumisensa eiliseen voittoon. Hän tiesi ja tunnusti, että yleisö halusi Tiikerin voittavan.
Hän kertoi myös, että piti suurena kunnianaan saada kilpailla Woodsia vastaan.
Koepka ymmärsi asemoida itsensä ja voittonsa oikein suhteessa ihmisten ja miksei Tiikerinkin odotuksiin.
Samalla hän tuli osoittaneeksi henkisen kypsyneisyytensä.
Liekö harjoittelu Euroopan kiertueella kasvattanut?
Kyllä Koepka oli kommenteissaan liian korrekti, tuntuu omituiselta kun urheilija sanoo, että olisi jonkun toisen pitänyt voittaa. Tai että ihimiset ovat sitä mieltä, että väärä pelaaja voitti, kun hän ei ole julkkis ja yleisön suosikki.
Julkkis kulttuuri on mennyt yli jos voittaja on aina väärä, jos ei ole yleisön suosikki. Pitäisikö meilläkin Nykäsen tehdä paluu mäkihyppyyn ja kisa on aina pilalla jos vanha mestari ja julkkis ei voitakaan.
Tiger on ollut iso asia lajille, mutta ei tule olemaan pelaajana sillä tasolla enän. Laji sahaa itseään jalkaan jos uusia tähtiä ei muka enää tule ja ainoa hyväksyttävä on Tiger. Ura loppuu kuitenkin lähivuosina, ja jos näin on tulee nykymenolla lajissa iso tyhjiö jos myös media, PGA jne suhtautuu muihin hienoihin pelaajiin vain Tigerin kiusaajina.
Henkilöpalvonta on saanut – ja ollut jo vuosia – sellaiset mittasuhteet mediassa ja yleisössä, että PGA-kisojen katsominen lähinnä raivostuttaa. Livenä ei viitsi kuunnella tai katsoa yhden tähden suorituksia ja niiden hehkutusta, jälkilähetyksissä onneksi voi skipata ohi pahimmat paikat.
Miksi on kunnioitettavaa lähes pyytäää anteeksi voittoaan, jonka todella ansaitsi? Päinvastoin, voitosta pitää saada olla olla ylpeä.
Lässytys kunniasta pelata Woodsin kanssa pelasti pahimmalta katsojien vihalta, tahallinen häviö olisi tehnyt Koepkasta yleisön ja median sankarin, suuremman kuin nyt voittaessaan. Tervettä?
Ei jaksa enää katsoa PGA:n kisojen lähetyksiä, kun se on pelkkää Tiger TV:tä, ”Tiger edestä, Tiger takaa ja tässä Hän puttaa”. Lähetyksen
muistuttavan muutenkin enemmän puttauskisoilta, kuin golflähetyksiltä!
En katsonut, mutta uskon että paras voitti. Ei tarvitse hävetä ja anteeksi pyydellä!
Mäkin olen ollut ihan kypsä näihin lähetyksiin jo pitkään. Nykyään on pistettävä ääni pois heti kun Tiikeri tulee kuviin. Jenkkiyleisö huutaa kuin lauma mölyapinoita. Miten tämä onkin päässyt tuollaiseksi?! Oikea mies voitti ja kaikki kunnia hänelle.
Minua häiritsi suomenkielisen lähetyksen hysteerinen Tigerin hehkutus. Lähetyksen asiantuntija oli jalat maassa, mutta selostaja oli omituisessa Tiger-hurmoksessa. Ikävää seurattavaa.
Tigerilla on jotain käsittämätöntä karismaa, mitä kellään muulla nykypelaajalla ei löydy. Justin Thomas, Koepka, Spieth, etc. On kaikki hajutonta ja väritöntä massaa. Patrick Reed sentään herättää jotain (ärsytyksen) tunteita Ryder Cupissa.
Parasta golfissa on, kun se tuo elämyksiä ja tunteita. Ryder Cup on siinä ylivoimainen ykkönen. Kakkosena tulee Takaysi majorissa (mieluiten Masters) ja Tiger kannujahdissa.
Mahtavaa kun Tiger on taas tikissä, toivottavasti voittaa ensi kaudella ainakin Mastersin.
Jos Woods on mukana Ryder Cupissa onni on, että televisioinnin hoitaa joku muu kuin PGA ja Euroopan selostajatkin ovat oikeita selostajia. Aikaisemmissa Ryder Cupeissa Euroopan mantereella en huomannut yleisössä minkäänlaista Woods-hurmosta, toivottavasti Pariisissa on samoin. Woodshan ei ole Ryder Cupissa mitenkään loistanut, ei ole joukkuepelaaja, eikä siten haluttu pelikaveri.
Suomalaisten selostajien, keitä sitten ovatkaan, toivon pitävän älyttömät Woods-hehkutukset sisällään ja keskittyvän jännittävään kilpailuun ja monen Woodsia kiinnostavamman pelaajan seuraamiseen.