Mastersin kisakentän kokonaispituus ylittää ensimmäisen kerran 7500 jaardin rajan.
Toisin kuin saattaisi luulla, Masters Tournamentia isännöivällä Augusta National Golf Clubilla tehdään muutoksia joka kesä kentän sulkemisen jälkeen. Suurin osa niistä on kuitenkin lähes huomaamattomia.
Augusta National on halunnut parhaansa mukaan säilyttää kentän suunnittelijoiden Alister MacKenzien ja Bobby Jonesin alkuperäisen vision siitä, miten kisa-areenan haasteet tulisi selvittää. Näkyvimmät muutokset koskevatkin väylien pidentämistä, johon on kahden viime vuosikymmenen aikana päädytty lukuisia kertoja.
Kentällä oli ensimmäisen Mastersin aikoihin, vuonna 1934, mittaa 6700 jaardia*. Vuosituhannen taitteessa kentän kokonaispituus kasvoi 285 jaardia, kunnes vuonna 2002, ison muutoksen jälkeen, kentän mitaksi ilmoitettiin 7270 jaardia. Samassa yhteydessä kentälle lisättiin satoja mäntyjä strategisiin paikkoihin.
Augusta Nationalilla erilaisia väylienpidennysprojekteja on vuosien saatossa ollut 55 kappaletta, ja tänä vuonna kentän kokonaispituus rikkoo ensimmäisen kerran 7500 jaardin rajan.
Niin sanotun Amen Cornerin avaava 11 oli viime vuonna Mastersin toiseksi vaikein reikä tuloskeskiarvolla 4,399. ”White Dogwoodilla” kirjattiin vain 15 birdieä, ja 11 on ollut sitten vuoden 2006 yhdeksän kertaa koko kentän vaikein reikä.
Tämän par-nelosen pituus on kasvanut täksi vuodeksi 15 jaardia, muutoin väylää on uudistettu lähemmäs alkuperäistä olemustaan. Ennen vuosien 2004 ja 2006 turnausta oikealle puolelle lisättyjä mäntyjä on harvennettu ja lyöntipaikkaa siirretty hieman vasemmalle. Osa puista poistettiin jo ennen vuoden 2008 Mastersia.
Kyseessä oli viides kerta, kun 11. väylää pidennettiin. Edellisen muutoksen jälkeen kesti vain kaksi vuotta, kun oltiin muutosta edeltäneessä tuloskeskiarvossa 4,35. Kahdeksan vuotta myöhemmin tuloskeskiarvo putosi lukemaan 4,296.
”Firethorn” eli 15. reikä (par 5) on saanut sekin lisää mittaa. Kyseessä on Augustan helpoin reikä ja käytännössä takaysin viimeinen todellinen mahdollisuus tehdä birdie. Täksi vuodeksi 15. väylä on pidentynyt 20 jaardilla. Kyseessä on ensimmäinen muutos vuosien 2006–2009 jälkeen, jolloin pituutta lisättiin 30 jaardia.
Joidenkin pelaajien mielestä 18:n viimeisin pidennys on himmentänyt väylän risk/reward-ominaisuuden, kun griiniä lähestytään jatkossa yhä useammin sopuisasti kolmannella lyönnillä. Muutos tuskin silti olennaisesti muuttaa 15. reiän anteliasta roolia.
Augustan 18. väylällä ei parane ajautua oikealle puiden sekaan. Tänä vuonna siihen on olemassa entistä suurempi vaara. Kuva: Getty Images
Tuskin yksikään toinen kenttä tarjoaa yhtä vaikean avauksen ensimmäisellä ja viimeisellä reiällä kuin Augusta National. Kummallakin reiällä tarvitaan vasemmalta oikealle suuntautuva lentorata. 18:lla, jos jossain, on vältettävä ajautumista oikealle puolelle. Näin kävi muun muassa Jordan Spiethille, kun hänen avauksensa raapaisi oksaa vuoden 2018 turnauksessa. Se johti bogiin, ja tasoitti Patrick Reedin tietä voittoon.
Vaara vaanii vasemmallakin, jyrkkäreunaisten bunkkereiden muodossa.
”Holly” on pidentynyt viime vuodesta 13 jaardilla väylän mitan ollessa nyt 478 jaardia. Mikään toinen väylä ei ole kokenut yhtä laajaa muutosta 20 viimeisen vuoden aikana Augustassa kuin 18. Dramaattisin muutos tapahtui vuonna 2001, kun väylä piteni 405 jaardista 460 jaardiin. Myös tiialuetta on nyt laajennettu ja siirretty oikealle korostaen vasemmalta oikealle kääntyvää doglegia.
Takana ovat nekin ajat, kun Tiger Woods ja Ian Woosnam piiskasiavat avauksensa vasemmalla vartioivien väyläbunkkereiden yli ja nostivat lähestymisensä vaivatta griinille matkallaan mestaruuteen.
Vuonna 2001 viimeisen reiän tuloskeskiarvo oli 4,014 ja se oli tuolloin kentän kuudenneksi helpoin reikä. Seuraavalla kaudella tuloskeskiarvo kohosi 4,32:een ja reikä oli kentän vaikein. Birdie-määrä putosi 55:stä 15:een. Sittemmin 18:lla on tehty vuosittain noin 25–30 birdieä. Vuoden 2021 turnauksessa väylä oli yhdeksänneksi vaikein.
Vuosituhannen alussa tehdyt uudistukset eivät ole enää viime aikoina purreet samalla tavalla ”power fadea” lyöviin pelaajiin. Nyt 18. väylän lisäpituus ja oikealle siirretty lyöntipaikka vaativat entistä harkitumpaa ja tarkempaa pudotuskohtaa fade-kierteiseen avaukseen. Jos avaus karkaa liikaa oikealle, tiheä puusto rokottaa pelaajaa helposti bogilla, ellei isommallakin reikätuloksella.
Mihin näillä muutoksilla on pyritty?
Vastaus löytyy varmasti neljän edellisen vuoden tuloksista, sillä kussakin kilpailussa voittajan kokonaistulos on alittanut parin kaksinumeroisesti – joskin mainitun kaltaisia lopputuloksia on nähty varsin säännöllisesti jo 60-luvulta lähtien.
Sitä paitsi maailman parhaat pelaajat ovat erityisen hyviä sopeutumaan muutoksiin ja keksimään uusia ratkaisuja. Todiste tästä on yllättävä: niistä väylistä, joille on tehty viiden viimeisen vuoden sisällä uudistuksia, yli puolella tuloskeskiarvo on ollut matalampi kuin ennen muutosta. Muutoksista huolimatta väylät ovat siis muuttuneet helpommiksi.
*yksi jaardi on 0,9144 metriä
Lähde: USA Today, ESPN, Mastersin kotisivut
Masters oli teemana myös Golfpisteen tuoreimmassa podcastissa. Vieraana kisan kommentoinnista Ruutu-palvelussa vastaava Antti Ahokas.
Lue seuraavaksi: Mastersin lähtöajat julkaistu – katso, milloin torstain kuumat ryhmät starttaavat kierrokselleen
Power fadea lyövät pelaajat? Ei kai tuolla tasolla kukaan enää slaissaa?
Pelikaverini ainakin väittää kiven kovaa lyövänsä tuota power fadea kun pallo suuntaa reilusti oikealle.
Samaa mieltä Power Fade on synonyymi/kiertoilmaisu slaisille. No näin se sanasto muuttuu.
Power fadea lyövät hallitusti mm. Jon Rahm ja Dustin Johnson, eikä niillä lyönneillä ole mitään tekemistä slaissin kanssa.
Joskus itsekin vitsillä kutsunut kunnon koukkua Power fadeksi. Oikeastihan se lyödään drawn swingillä lapa auki ja kädet edessä. Pallo lähtee hyvällä smash factorilla matalana ja rullii pitkälle koko ajan lievästi oikealle kaartuen. En voisi parhaanakaan päivänä väittää tätä hallitsevani. Tuolla Georgiassa saattaa joku hallitakin.