Yyteri Golfissa prona työskentelevän Juha Kangasniemen mielestä golfopetuksessa- ja valmennuksessa turvaudutaan edelleen liian paljon lyöntitekniikkaan.
Juha Kangasniemi on lajin piireissä vielä varsin tuntematon persoona, mutta ei välttämättä kovin pitkään. Hän sai viime vuonna parhaat pisteet Suomen Golfliiton pelaaja ensin -kyselyn kohdassa, missä tiedusteltiin suositeltavinta kotimaista golfopettajaa.
Yyteri Golfin prona toimivan Kangasniemen suosion salaisuus perustuu palautteiden mukaan siihen, että hänen oppitunneillaan on hauskaa ja harjoitteet mukaansatempaavia.
”Siihen olen koettanut pyrkiä. Meillä opetustunnit ovat 90 minuutin pituisia treenejä, joten jos siellä olisi kovin tylsää, oppilas ja opettaja luultavasti haukottelisivat kilpaa. Hienointa on, kun oppilas kertoo harjoitusten päätteeksi oivaltaneensa mieltä askarruttaneen asian”, hän sanoo.
”Tunnustukset lämmittävät mieltä, mutta niiden takia tätä ei tehdä. Tärkeintä on oppilaiden viihtyvyys ja kehittyminen harrastuksessaan.”
Kuulostaa ihannetilanteelta, mutta asiat eivät ole aina olleet näin hyvällä mallilla.
Kangasniemi kertoo haalineensa aikoinaan yhden tiedon täältä ja toisen sieltä yrittäessään löytää toimivia opetusmenetelmiä. Lopulta koossa oli valtava määrä erilaista informaatiota, jota hän pyrki siirtämään opetettavilleen.
“Kaikki mahdollinen tuli kokeiltua, kun erilaisia malleja tuli vastaan kirjoista ja netistä. Mikään näistä ei kuitenkaan tuntunut helpolta tai omalta.”
Sitten Kangasniemi tutustui Marko Siivoseen ja hänen kauttaan ranskalaisen Ralph Hippolyten ja sveitsiläisen Bertrand Théraulazin 1990-luvulla kehittämään sensovalmennukseen.
”Pääsin opiskelemaan aihetta, ja tieto antoi selityksiä aiemmin kohtaamilleni ongelmille urheilussa ja elämän tapahtumissa.”
Ralph Hippolyte (oik.) on toinen sensovalmennuksen messiaista.
Kangasniemi kertoo saaneensa sensovalmennuksesta sittemmin tärkeimmän työkalun omassa toiminnassaan.
”Se on tehnyt työstäni helpompaa ja selkiyttänyt asioita. Opetuksessani nojaan vahvasti sensovalmennuksen metodeihin, lyöntitekniikan hierominen on jäänyt enemmän taustalle. Tekniikkaan liittyvä korjaus voi tapauskohtaisesti olla edelleen paras ratkaisu, mutta lähestymistapani pyörii isossa kuvassa muualla kuin svingin nippelitiedoissa.”
Maailmalla on paljon menestyviä golfareita, joiden svingit eivät kelpaa malleiksi lehtien sivuille.
Sensovalmennuksessa aivojen ja hermoston välinen yhteistyö saa lihakset toimimaan. Kun kunnioitetaan yksilön omia luonnollisia vahvuuksia motoriikassa ja liikkeessä, oppiminen on helpompaa ja liike voi automatisoitua. Lisäksi vältytään loukkaantumisilta.
Kangasniemi tekee edellä mainitun kiteytyksen pohjalta jokaiselle ensimmäisen kerran tapaamalleen oppilaalle muutaman minuutin pituisen testin, jossa hän selvittää tämän motorisen kuvan ja profiilin.
”Siinä selvitetään, miten eri urheilijoiden aivot ja hermosto eroavat toisistaan, ja minkälaista liikettä aivot suosivat – malleja on aika paljon. Kartoituksessa esimerkiksi selviää, miten yksilö tuottaa voimaa ja tasapainoa eri asennoista. Profiloinnin voi aloittaa esimerkiksi kävelyä tarkkailemalla.”
Lopputulemana saadaan tieto, miten kutakin henkilöä kannattaa valmentaa.
Hän muistuttaa, että oppikirjat ja erilaiset opetusvideot perustuvat tyypillisesti jonkun valmentajan henkilökohtaiseen näkemykseen golflyönnistä. Opetustyö on kuitenkin yksilöllistä, koska niin ovat opetettavatkin.
”Suurin osa opetusideoista nojaa yleensä joihinkin oppikirjan sivuilla esitettyihin malleihin tai tutkimustulosten keskiarvoon. Entä ääripäät? Maailmalla on paljon menestyviä golfareita, joiden svingit eivät kelpaa malleiksi lehtien sivuille. Se kertoo siitä, että tätä lajia voi harrastaa monella eri tavalla. Ihanteellisin tapa on pelaajalle itselleen parhaiten sopiva tapa.”
Tässä ei olla karismaattisen parantajan vastanotolla, vaikka Kangasniemen tehtävänä onkin auttaa harrastajia pelaamiseen liittyvissä pulmisssa.
Sensovalmennus perustuu Kangasniemen mukaan siihen, että pelaajalle annetaan lupa olla oma itsensä asentoa myöden.
”Voimantuotossa suositaan, joko konsentrista- tai plyometrista tapaa. Eroja löytyy myös esimerkiksi rytmistä, tähtäämisestä, katseenkohdistamisesta ja niin edelleen. Myös mentaalipelin puolella eroja löytyy persoonan mukaan. Pelaajan käymään itsepuheluun voidaan antaa malleja profiilia vahvistamaan.”
Tämän aivoista ja hermostosta saadun informaation perusteella tiedetään, miten pelaaja niiden takia parhaiten toimii.
Hän korostaa opettaessaan alkuasennon merkitystä. Se antaa lyönnille hyvän perustan ja mahdollisuuden onnistua.
”Selvää on, että alkuasennosta kaikki lähtee. Siinä myös sensovalmennus pääsee hyvin oikeuksiinsa. Kun pelaajalle on tehty motorinen profiili, pystyn rakentamaan hänelle esimerkiksi sopivimman jalkojen ja pään asennon sekä painopisteen. Asento voi olla vaihtoehtoinen, mutta sen pitää olla silti urheilullinen. Kyllähän ihminen paljon harjoiteltuaan voi oppia tekemään asioita millä tavalla tahansa, mutta yksi tapa on aina helpoin, tehokkain ja pitkässä juoksussa turvallisin.”
Motorista profiilia selvittäessä sensovalmentaja antaa joitakin ärsykkeitä aistien kautta aivoille, samalla testataan tasapainoa ja voimantuottoa.
”Tämän aivoista ja hermostosta saadun informaation perusteella tiedetään, miten pelaaja niiden takia parhaiten toimii.”
Huippuvalmentajat ovat ”profeettoja”, joilla voi olla valmennettavanaan useampi tähtigolfari. Nämä pelaajat saattavat lyödä palloa hyvin eri tavalla toisiinsa verrattuna. Heidänkin kohdallaan valmentajat mitä ilmeisimmin työskentelevät yksilöllisyyttä korostaen. Kysymykseen, voiko nimekäs kansainvälinen valmentaja hyödyntää ikään kuin tietämättään sensovalmennukseen yhdistettäviä tekijöitä, Kangasniemi vastaa:
”Sensovalmennusta voi tehdä vain sitä varta vasten luoduin menetelmin. Huippupelaajien valmentajat ovat kuitenkin monipuolisia asiantuntijoita, jotka näkevät pelaajien svingin taakse tiedostaen heidän vahvuudet ja heikkoudet. Silloin ollaan yleensä oikealla tiellä.”
Juha Kangasniemen harjoitteet ovat oppilailta saadun palautteen mukaaan monipuolisia.
Kangasniemi tähdentää, että sensovalmennuksen metodit toimivat lyöntiheilahduksen eri vaiheissa, vaikka kaikki alkaakin profiilin mukaisesta alkuasennosta. Joillekin luonnollisempaa on esimerkiksi tehdä laajempaa liikettä, toisille raajat pysyvät tiukemmin vartalon lähellä. Siinä, miten vaikka hartiat ja lantio erottuvat ja liikkuvat, on suuria eroja.
”Haluan yhä perusteellisemmin tutkia ja selvittää, miten sensovalmennus vaikuttaa pelaajan suorituksiin kokonaisvaltaisesti. Opiskeltavaa riittää.”
Itse näen, että parempaan lopputulokseen päästään vahvuuksia parantamalla.
Suomessa hän on osallistunut alan täkäläisen uranuurtajan Marko Siivosen koulutuksiin, ja kertoo saaneensa viime aikoina runsaasti vaikutteita myös yhdysvaltalaiselta golfvalmentajalta Adam Youngilta.
“Youngin tapa kirjoittaa golfin harjoittelusta miellyttää. Hän kirjoittaa pitkästi ja perustelee asiansa hyvin.”
Kangasniemi tiedustelee aina oppilailtaan, miksi he ovat tulleet opettajan luokse, ja minkälaisiin asioihin he haluavat oppitunnilla puututtavan – mitkä ovat ylipäänsä heidän tavoitteensa. Onhan kyse opettajan ja oppilaan yhteistyöstä.
”Opettajat ja urheiluvalmentajat syventyvät usein oppilaan heikkouksiin, joskin itse näen, että parempaan lopputulokseen päästään vahvuuksia parantamalla. Joidenkin asioiden oppiminen voi olla joskus niin työlästä, että oppilaat eivät ole valmiita sitoutumaan muutoksen edellyttämään harjoitusmäärään. Liiallinen vaatiminen voi sammuttaa lopulta kipinän koko lajiin. Silloin avainasemaan nousevat innostavat ja mielekkäät harjoitteet.”
Hänen mielestään pelin yksi suurimmista hankaluuksista on paikallaan oleva pallo.
”Harrastajat käyttävät liikaa aikaa keskittymiseen ja pallon takana seisomiseen. Kroppa jännittyy yllättävän lyhyessä ajassa, eikä sille kannata antaa mahdollisuutta.”
Sensovalmennusta hyödynnetään tätä nykyä myös mailamitoituksessa.
Hän mainitsee esimerkkinä speedgolfin, jossa tavoitellaan hyvän tuloksen lisäksi mahdollisimman nopeata kierrosaikaa. Sitä harrastavat ovat kertoneet lyönnin sujuvan jopa paremmin, kun kello ei salli ylimääräistä aikaa tähtäilyyn. Mallia voisi myös ottaa muista pallopeleistä, joissa reagoidaan nopeasti pallon ja vastustajan liikkeisiin ja suoritukset tulevat tiedostamatta ja automaattisesti.
Kerro esimerkki jostain hyvästä harjoitteesta, joka voisi hyödyttää kaikkia pelaajia.
”Erityisen tarpeellinen harjoite on erilaisten osumien treenaaminen. Opettele lyömään tarkoituksella kanta- tai kärkiosumia. Myös maakontaktin tarkoituksellinen vieminen ääripäästä toiseen kehittää golfin tärkeintä taitoa. Harjoittele erilaisia osumia myös hassuista asennoista ja erilaisilta pallon paikoilta.”
”Kaikenlainen mailan ja pallon kanssa leikkiminen ja testaaminen kehittää taitoja. Kierrelyöntien harjoittelu ja ymmärtäminen nopeuttaa jo aloittelijankin kehittymistä. Näissä on mielikuvitus rajana. Aina ei pitäisi vain tavoitella sitä ideaalilyöntiä ideaalitekniikalla.”
Kangasniemi sanoo, että ”golfia” on mahdollista nähdä ja opetella näkemään melkein minkälaisissa tilanteissa tahansa. Rytmiä omaan tekemiseensä voi tartuttaa monesta eri lajista tai jostain elämän tavallisista askareista, kuten halkojen hakkaamisesta. Siinäkin paremmalla rytmillä ja liikejärjestyksellä saa aikaan parempaa ja tehokkaampaa jälkeä. Parhaat svingitekniikan harjoitteet voi hänen mielestään olla parasta tehdä kentän ulkopuolella, jopa ilman mailaa. Ainakin ilman palloon osumisen painetta.
Juha Kangasniemi, 46, sanoo ajautuneensa kuin luonnostaan harrastamiensa lajien valmennuksen pariin.
”Minulla syvänä motivaatiotekijänä on tarve jakaa tietoa – auttaa ihmisiä nauttimaan urheilusta ja liikunnasta. Olen oikeastaan aina harrastanut enemmän valmennusta kuin urheilua.”
En halua tyrkyttää mitään tai hämmentää ketään.
Porilaisella on taustaa eri lajien fysiikka-, voima- ja kuntovalmentajan tehtävistä. Nimikkeen golfvalmentaja sijasta monipuolinen asiantuntija kutsuisi itseään mieluiten urheiluvalmentajaksi. Kotikaupungissaan hänet mielletään yhdeksi Suomen ensimmäisistä crossfit-osaajista.
Pron oma pelaaminen on jäänyt hieman opetustöiden varjoon. Kierrostuloksissa riittää Juhan mukaan siksi melkoista vaihtelua.
Toki mieheltä omakohtaistakin urheilutaustaa löytyy: Kangasniemi pelasi vesipalloa SM-sarjassa ja jalkapalloa A-nuoriin saakka SM-tasolla. Golfissa hänellä ei ole ollut varsinaista kilpauraa, mutta tasoitus liikkuu jossain neljän viiden välimaastossa.
Sensovalmennus on sen verran nuori ilmiö, ettei hän tiedä samoilla kursseilla olleen Kerigolfin pron Tuomas Sistosen ja Hattula Golfissa vaikuttavan Jouko Mikkolan ohella muita kotimaisia golfopettajia, jotka toteuttavat työssään alan periaatteita.
Kangasniemi ei ole Suomen PGA:n jäsen, ja kertoo, ettei ole toistaiseksi verkostoitunut laajemmin muiden kotimaisten golfopettajien kanssa.
”Suoritan parhaillaan Vierumäellä kolmostason golfvalmentajatutkintoa, ja PGA:n jäsenyys kiinnostaa – ei siitä ainakaan haittaa ole.”
Kangasniemi on kertonut valmentajatutkinnon kurssikavereilleen sensovalmennuksesta, mutta korostaa keskittyvänsä opiskelemaan kurssilla puhtaasti niitä asioita, joita opinto-ohjelmaan kuuluu.
”En halua tyrkyttää mitään tai hämmentää ketään. Itse kuitenkin uskon, että sensovalmennus tulee vähitellen leviämään Suomessa eri lajeihin.”
Tämä valmennuksen muoto on suosituinta Keski-Euroopassa, mutta erityisesti synnyinsijoillaan Sveitsissä ja Ranskassa, jossa alan menetelmiä sovelletaan muun muassa kamppailulajeissa, kouluratsastuksessa sekä huippujalkapallossa.
”Jotkut golfvalmentajat hyödyntävät sensomotoriikkaa jo mailamitoituksessakin.”
Yyteri Golfin junioritoiminta on ilahduttavan aktiivista.
Hän korostaa, että sensomotoriikasta on hyötyä myös arkielämässä. Sillä voidaan hoitaa hermostollisia ongelmia.
”Primitiivirefleksijärjestelmän pitäisi kehittyä ihmiselle jo varhaisessa iässä, mutta monilla sen toiminta on puutteellista vielä aikuisenakin. Sillä voi olla yhteys esimerkiksi oppimisongelmiin ja stressaantumiseen. Urheilija, jolta näitä merkkejä löytyy, alisuoriutuu aina varsinkin tiukoissa paikoissa. Kehon ongelmillakin on usein yhteys hermostoon ja reflekseihin. Myös näitä asioita voidaan kartoittaa ja hoitaa.”
Kartoitus ja sensomotoriikan hyödyntäminen parantaisi varmuudella monen ammattilaisen suoritustasoa.
Golfia Kangasniemi on opettanut ammattimaisesti vasta kolmisen vuotta toimittuaan sitä ennen Yyteri Golfin juniorivalmentajana. Kangasniemen kiinnostus golfvalmennusta kohtaan syttyi kuitenkin jo yli 20 vuotta sitten Porissa vaikuttaneen pron Pekka Mäkelän myötävaikutuksella.
”Mäkelä ei ollut stereotyyppinen valmentaja, vaan herätti joskus hieman ristiriitaisiakin mielipiteitä. Mielestäni Pekalla oli mielenkiintoisia ajatuksia, ja opin häneltä paljon opettamisen opettamisesta ja suhtautumisesta lajiin.”
Perinteiseksi miellettyä golfopetusta Kangasniemi pitää yksipuolisena toimintatapana. Hän uskoo, että golfmedia, opettajat ja valmentajat korostavat edelleen liian paljon tekniikkaa, jolloin yksilöstä ei mahdollista saada parastaan irti.
”Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaisia hermostollisia haittatekijöitä huippupelaajilta löytyisi. Kartoitus ja sensomotoriikan hyödyntäminen parantaisi varmuudella monen ammattilaisen suoritustasoa.”
Kangasniemi tienestit eivät koostu pelkästään valmennuksesta, sillä hän työskentelee ylipalomiehen virassa Satakunnan pelastuslaitoksella.
”On paljon helpompi valmentaa, kun siihen ei liity tienaamisen painetta. Valmennustyössä olen pitänyt kipurajana 20 tuntia viikossa. Vuorotöiden vuoksi valmennusaikataulujen suunnittelu käy aika helposti, pystyn syventymään golftöihin vapaapäivinä.”
Yyteri Golfissa on tekemisen meininkiä
Juha Kangasniemi sanoo, että hänen seurassaan on ollut jo useamman vuoden ”hyvä pöhinä päällä”. Taustalla ovat onnistuneet henkilöstömuutokset ja innostuneiden ihmisten saaminen mukaan toimintaan.
”Meillä on hieno talkoohenki ja toimikunnat aktiivisia. Monissa seuroissa toivotaan, että aikuiset toisivat mukanaan juniori-ikäisiä kentälle, mutta meillä on käynyt usein toisinpäin. Vanhemmat ovat tulleet junioreiden perässä golfin pariin.”
Tämän seurauksena Yyteri Golfin jäsenmäärä on noussut vajaassa viidessä vuodessa usealla sadalla ollen nyt noin 1100.
”Ihmiset mitä ilmeisimmin tuntevat Yyterissä olonsa kotoisaksi. Siihen olemme parhaamme mukaan pyrkineet esimerkiksi junioriharjoituksissa, joissa ketään ei torpata, vaan kannustetaan iloisella ilmeellä.”
Hän korostaa niin ikään seurassa valmentavan, juniori- ja valmennustoimikunnan puheenjohtajan, Toni Aallon roolia aisaparinaan. Myös Aalto on perehtynyt sensovalmennukseen, joten sen metodit näkyvät seurassa kattavasti.
”Itse pidän seurassani tärkeimpänä tavoitteena harjoittelukulttuurin nostamisen. Vielä muutama vuosi sitten täällä ei ollut sitä oikeastaan ollenkaan. Monesti laadukas harjoittelu on jopa pelaamista hauskempaa.”
”Monissa seuroissa toivotaan, että aikuiset toisivat mukanaan juniori-ikäisiä kentälle, mutta meillä on käynyt usein toisinpäin. Vanhemmat ovat tulleet junioreiden perässä golfin pariin”.
Tässäpä se on suoraan sanottuna. Aikuisista saadaan lisää pelaajia huomattavasti helpommin kuin juniori-ikäisistä, joilla on hurjasti lajeja joista valita ja usein vielä kaveripiiri, joka yhdessä harrastaa joukkuelajeja.
Jospa edes yhden vuoden ajan Golfliitto ajaisi kaikkien seurojen asiaa keskittämällä energiansa ja ideansa aikuisgolfareiden lajin piiriin saamiseen. Seurat samoin, lopetetaan valitus junnujen vähyydestä ja keskitytään houkuttelemaan harrastajia aikuisista ikään katsomatta (toivotetaan siis myös seniorit ilolla mukaan). Saadaan klubeille taas eloa, ja seuroille/kenttäyhtiölle/ravintolalle tuloja. Sitähän me kaikki halutaan!
Me näemme siis asian kyllä niin että juniorien saaminen kentälle toi myös vanhempia mukana. Kyllä meidän pitää tehdä vahvasti työtä juniorien parissa ja kertoa lajistamme, sytyttää kipinä. Tämä kipinä kyllä sitten palaa koko elämän.
Samoin asioita ei voida tehdä yhden vuoden periodeille vaan useamman vuoden sykleissä.