Reima Kaijan mielestä nykyaikaisella golfvalmentajalla pitää olla valmiudet toimia asiakkaansa mentorina ja personal trainerina.
Reima Kaija on oikea henkilö arvioimaan, miten golfin opettaminen ja oppiminen ovat muuttuneet vuosien varrella.
Hän otti ohjat haltuunsa, kun Vierumäellä toimiva Suomen Urheiluopisto rakensi palvelutarjontaansa nousevan lajin kurssitoiminnan reilut 30 vuotta sitten. Golfopetuksen grand old man haki hieman myöhemmin vaikutteita Ruotsista kehitellessään maahamme pron ammattiin pätevöittävää koulutusjärjestelmää, ja on nähnyt aitiopaikalta, miten golf on kasvanut Suomessa merkittäväksi liikuntamuodoksi.
Vielä 80- ja 90-luvulla oppimisprosessi eteni golftunnilla – koulumaailman tavoin – siten, että opettaja puhui ja oppilas kuunteli. Pro löi yksiselitteiset teesit pöytään ja siitä lähdettiin liikkeelle.
Ajat muuttuvat, kuten myös lajiin liittyvät virtaukset. Sama koskee golfin opetusta. Kaijan mielestä opettaminen oli ennen mustavalkoisempaa ja valmentajat erittelivät lähinnä oikeita ja vääriä tapoja.
”Opettamisesta on tullut humaanimpaa, ja pron rooli on muuttunut auktoriteetista auttajaksi”, hän sanoo ja lisää, että ”auttajat” näkevät asiat nykyään myös monipuolisemmin; siinä missä ennen yritettiin kaikille asiakkaille tuputtaa samanlaista ’kirjasvingiä’, ymmärretään tänä päivänä, että on paljon erilaisia tapoja tehdä asioita.
Vaikka mikään ei korvaa opetustilanteessa opettajaa, on teknisten laitteiden kehittyminen ja mukaantulo osana valmennusta helpottanut koko prosessia. Ennen opettajat olivat – selittäessään muun muassa svingiteknisiä yksityiskohtia – pelkästään sanallisen esityksen ja omien esimerkkien varassa. Nyt tarkka kuvallinen palaute on näytettävissä oppilaalle muutamassa sekunnissa.
”Mitalilla on kääntöpuolensa. Trackmanin data houkuttelee joitakin saamaan palloon vauhtia keinolla millä hyvänsä ja draiveihin tietyn metrimäärän. Tällainen johtaa tarpeettomaan voimalyömiseen ja mainion laitteen hyöty muuttuu haitaksi”, Kaija sanoo.
Tässä olisi mielestäni ammattikunnalla peiliin katsomisen paikka, ja pitäisi pohtia syvällisesti, mistä tällainen asenne kumpuaa.
Toimiva käyttöteoria kaikkein tärkeintä
Prot ovat hyvillään myös YouTuben tarjoamista mahdollisuuksista, eikä DVD-levyille ja muille perinteisille opetustallenteille ole enää käyttöä. Netin videopalvelut voivat olla parhaimmillaan todellisia aarreaittoja, mutta valmentajien on pystyttävä suodattamaan niin sanottu ”hömppätieto”, jota hyödyllisen informaation sekaan aina eksyy.
”On osa ammattitaitoa, että löytää hyväksytyt kriteerit täyttävän tarpeellisen tiedon lähteille. Paljon on tarjolla myös sellaista teoriaa, mistä on kiva tietää, mutta toimiva käyttöteoria on kaikkein tärkeintä.”
Kun tiedonsaanti oli takavuosina niukempaa, pysyivät opinhaluiset golfin harrastajat lähes tyystin pron informaation varassa. Tänä päivänä opetettavat ovat valveutuneempia ja pääsevät käytännössä samaan materiaaliin käsiksi kuin valmentajat.
Ryhmäopetuksen suosio on kasvanut vauhdilla. Kuva: Getty Images
”Oppilaiden tiedon taso on kohentunut tuntuvasti ja he osaavat esittää tasokkaita kysymyksiä. Ainahan siinä on se vaara, että menee vipuun omissa päätelmissään, mutta keskustelut valmentajan kanssa selkiyttävät näkemyksiä.”
Arki on yhä hektisempää ja kiire leimaa ihmisten toimintaa. Tämä heijastelee myös vapaa-ajan aktiviteetteihin; siinä missä harrastajat jaksoivat joskus viettää tuntikausiakin rangella, on tilanne isossa kuvassa nyt toisenlainen.
”Harva golfari enää harjoittelee tarpeeksi paljon. Asiakkaat odottavat opettajalta oppitunnilla helppoja ja nopeita korjauksia.”
Oppilaan ja pron kommunikointi on muuttunut opetustilanteessa dialogiksi: toivomukset, tunnetilat, ajatukset ja muutosten aiheuttamat kokemukset avautuvat erilaisilla kysymyksillä.
Vain viisi prosenttia hyödyntää opetuspalveluita
”Pron rooli on tänä päivänä opettaa oppimaan. Tunnin tavoite on saavutettu silloin, kun oppilas oppii tunnistamaan kehitettävän kohdan liikkeessä tai pallon pelaamisessa.”
Tutkitusti yhdeksän golfaria kymmenestä haluaisi oppia paremmaksi pelaajaksi, tästä huolimatta vain viisi prosenttia harrastajista hyödyntää opetuspalveluita. Yksi merkittävimmistä syistä pron karttamiselle on iät ja ajat ollut huoli lyönnin menemisestä ”solmuun”.
”Todellinen kestohaaste on asiakkaan pelkokertoimen laskeminen. Vaikka parempaan suuntaan on menty, valmentajaa jännitetään yhä kuin hammaslääkäriä. Tässä olisi mielestäni ammattikunnalla peiliin katsomisen paikka, ja pitäisi pohtia syvällisesti, mistä tällainen asenne kumpuaa. Pro tulisi kokea auttajana, tukijana ja treenikaverina.”
Yksityisopetus näyttäsikin jääneen ryhmäopetuksen varjoon, koska 50–60 minuutin privaattitunti koetaan usein liian stressaavana. Opetuksen pariin on tullut yhä enemmän niitä, jotka eivät halua olla yksin valmentajan ”arvosteltavana”. Ryhmissä oppilas saa harjoitella osan aikaa ilman valvovaa silmää, ja kenties omaksua jotain myös vieruskaverin ohjauksesta.
Uusilta valmentajilta kysytään monipuolisuutta
Pron tärkein avu on saada oppilas tekemään asioita mahdollisimman yksinkertaisilla ohjeilla siten, että hänen käsityksensä ja kykynsä lyödä palloa edistyvät toivottuun suuntaan. Golfopetus on toki paljon muutakin kuin pelkkää svingitekniikan pyörittelyä.
Mistä sitten osaavan pron tunnistaa? Reima Kaija sanoo, että opettajan on pystyttävä hallitsemaan entistä laajempia kokonaisuuksia, eikä hyvistä kommunikointitaidoista ja ihmistuntemuksestakaan ole haittaa.
”Hyvän valmentajan repertuaariin kuuluu hallita lajifysiikan perusteet, esimerkiksi ymmärtää, miten oikeanlainen voimantuotto saa pallon lähtemään paremmin.”
”Monella pelaajalla on erilaisia fyysisiä rajoitteita, jotka tulee huomioida ohjeissa ja harjoitteissa. Tavoitteet ja oppimisaikataulut tulee sovittaa niiden mukaan. Hyvään ammattitaitoon kuuluu myös kannustaminen ja positiivisuus niin, että motivaatio oppimiseen säilyy.”
Reima Kaija on kotiutunut hyvin uudelle työpaikalleen St. Laurence Golfiin. Kuva: Auri Einiö
Psykologiset näkökulmat ovat oma lukunsa. Kaijan mielestä harrastajia pitää opettaa ajattelemaan paremmin; poissulkemaan huonoja ajatuksia ja korvaamaan ne hyvillä ajatuksilla. Myös kehumista ja kannattelua kaipaa jokainen ikään katsomatta.
”Mielestäni nykyaikaisella valmentajalla pitää olla valmiudet toimia asiakkaalle myös mentorina ja personal trainerina.”
Uusia pron ammattiin tähtääviä henkilöitä Kaija kehottaa satsaamaan monipuolisuuteen, sillä liika segmentoituminen ei välttämättä lyö leiville. Jatkuva kouluttautuminen myös muilla osa-alueilla kuin golfissa, on tärkeää.
Helsingissä nykyään asuvan pron työvuodet ovat kuluneet Vierumäen ohella lähinnä eri maajoukkueiden valmentajana sekä opetus- ja pelimatkojen vetäjänä etelän kohteissa.
Pitkästä urastaan huolimatta hän debytoi vasta tänä vuonna kotimaisen golfseuran head prona. Osakekentät eivät ole hänelle prona tai edes toimitusjohtajanakaan vieraita, mutta St. Laurence Golf on ensimmäinen paikka, missä Kaija toimii sopimuspohjalta klubin vastuuvalmentajana.
St. Laurence Golfia hän pitää monisäikeisenä yhteisönä, missä on hyvä tekemisen meininki ja klubihenki. Seurassa on noin 1700 jäsentä, mutta Lohjallekin halutaan uusia pelaajia.
Hänellä on tapana asettaa itselleen valmentajana erilaisia tavoitteita, jollaiseksi lukeutuu myös StLG:n jäsenkehitys: Kaija uskoo vakaasti, että seuraavan viiden vuoden aikana seuraan saadaan 500 uutta jäsentä.
Konkarivalmentaja täyttää ensi vuonna 60 vuotta, mutta eläkepäiviensä hän näkee siintävän vasta kaukana edessäpäin.
”Olen haaveillut, että saisin 50 vuotta täyteen tässä ammatissa. On tietysti huolehdittava itsestään, että pysyy terveenä ja jaksaa tehdä työnsä hyvin, unohtamatta jatkuvaa opiskelua ja oman pelitaidon ylläpitämistä.”
Reima Kaija on todella Suomen parhaita. En ole tavannut ketään muuta, joka pystyy, samaa asiaa selittäessään, löytämään kymmeniä eri tapoja, joilla lopulta oivallus syntyy. Lisäksi hän muistaa mitkä ovat pelaajan vahvuudet ja heikkoudet ja on oikeasti kiinnostunut ohjauksensa tuloksesta.
On tosi hienoa, että Reimalla on mieluinen työpaikka, meille muualla asuville ikävää, koska emme pysty Reiman opetusta kesäaikana saamaan.
golftintti:
Tuskin Lohjalla tai Reimalla on mitään sitä vastaan että menet yksärille sinne ..kesäaikaanakaan..
Varmaan näin on ja onkin! Matkaa vaan on aika paljon =). Reima pystyi ennen opettamaan useammassa paikassa, rangen käyttö onnistui monella klubilla, ja opetettavat kerättiin sopiviin ryhmiin, lähes yksäritreeniin. Sitä tässä haikailen…
Sinänsä kyllä tarpeellinen kommentti tähän asiaan.