Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Liikaa huonoja osumia (duffi, kylkkäri, slaissi, hukki) – miten harjoitella?
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Onko vinkkejä tai kokemuksia, kuinka harjoitella osumatarkkuutta? Jätetään käsittelemättä se, mistä huonot osumat johtuvat, kun syitä voi olla niin monia (huono tasapaino, virheet gripissä, alkuasennossa, bäkärissä, downswingissä, synnynnäinen huono pallosilmä, laiska keskittyminen…) Jos lyö rangella samalla mailalla 10 tai 20 kertaa peräkkäin, osuma on ’liian helppoa’ verrattuna kentällä vastaan tulevaan tilanteeseen, jolloin joka kerta on eri maila, ja makuu vaihtelee. Kokeilin sen sijaan treenata hallissa niin että – vaihdan mailaa joka lyönnin jälkeen (esim d – r9 – w5 – r6 – pw – w3 – d – r7…) – lyön ilman harkkaswingiä, suoraan palloa – keskityn vain hyvään osumaan Vaikeaa oli tietysti, mutta niin oli tarkoituskin olla. Tämä ei siis ole tekniikkatreeni, vaan totuttelemista ’uuden mailan’ aiheuttamaan epävarmuuteen niin, että kentällä sitä epävarmuutta ei vastaavassa tilanteessa olisi. Onko järkee vai ei?
Tässäpä on hyvä aloitus seuraavaan tappeluketjuun. Veikkaan, että viimeistään 10. viestin jälkeen joku on jo täysi idiootti ja ”mistä näitä oikein sikiää” jne.
Mutta asiaan. Ilmiö on tuttu jokaiselle golfarille. Rangella on helppo lätkiä palloja ilman kummempia paineita ja ikäviä seuraamuksia huonosta lyönnistä – varsinkin hyvältä matolta. Kentällä iskee painee jo yleensä ykköstiillä. Sitä se on.
Hyvänä esimerkkinä ammattilaisista Ian Baker-Finch, joka lopetti ammattilaisuransa tästä syystä. Kertoili joskus, että rangella lyönnit kulkivat upeasti, mutta 1. teellä ruoho olikin korkeampaa kuin mies. Kaveri voitti kuitenkin yhden Br. Openin, joten ihan perustuupparista ei ole kysymys.
Tuo mailojen vaihtelu on ihan OK, mutta kai sen harkkasvingin voi vetästä.
MP-33 kirjoitti: (20.3.2014 11:27:10)
Tässäpä on hyvä aloitus seuraavaan tappeluketjuun. Veikkaan, että viimeistään 10. viestin jälkeen joku on jo täysi idiootti ja ”mistä näitä oikein sikiää” jne.
No, olkoon tämä ketju testinä, onnistuuko asiallinen keskustelu ;-D
Harkkaswingi-kommenttisi on hyvä, onhan se kai niin että treeneissä olisi syytä tehdä rutiinit samalla lailla kuin kentällä, jos haluaa treenata ’pelinomaisuutta’. Siis jos on tottunut tekemään yhden harkkaswingin, pitäisi tehdä treeneissäkin. Ja kun väylällä ei saa osua harkkaswingillä nurmeen, ei saisi rangellakaan osua mattoon.
Mun oma ongelma ei ehkä ole niinkään paineen sieto, vaan ehkä enempi ihan mekaaninen kun nuo peijakkaan mailat on kaikki eri mittaisia, pitäisi saada parempi rutiini siihen että kroppa ymmärtäisi heti mikä maila on kädessä.
Itse teen usein mielikuvatreeniä. Eli ajattelen jotain tuttua kenttää ja lähden ’pelaamaan sitä’. Ensin avaus, kuvittelen väylän rangelle ja alueen johon haluan draivin sijoittaa. Sitten lähestyminen jonkin tietyn matkan päästä. Katson sopivan kohteen ja etäisyyden rangelta mittarilla, valitsen sopivan raudan ja annan mennä. Jne aina reikä kerrallaan mailoja ja etäisyyksiä vaihdellen. Pidän aika isoja taukoja lyöntien välillä. Niinhän kentälläkin tapahtuu.
Golflyönnin lopputulos riippuu 80 %:sti lyöntihetkellä mentaalisesta valmiudesta tehdä onnistunut lyönti. Hankalissa paikoissa (vesiesteen ylitys, outti lähellä,…) lyönti epäonnistuu huomattavasti useammin kuin rangella, koska haastavissa paikoissa on suurempi stressi tai pelko epäonnistumisesta.
Suomessa mentaalipuolen valmennus on kilpaurheilussakin lapsen kengissä ja se näkyy myös useassa lajissa tuloksissa. Mailojen vaihto harjoittelussa vaikuttaa vain välilliseti mentaalipuoleen eli lisää hiukan itseluottamusta, koska on tietoinen monipuolisesta lyöntiharjoittelusta.Kuitenkin mentaaliseen valmiuteen voi vaikuttaa tehokkaammin siihen keskittyvien harjoitteiden avulla ja siten parantaa tuloksia. Googlaamalla ja tältä sivustolta löytyy aiheeseen liittyviä kursseja sekä tietoa asiasta.
Kuuma putteri kirjoitti: (20.3.2014 12:06:41)
Siis jos on tottunut tekemään yhden harkkaswingin, pitäisi tehdä treeneissäkin. Ja kun väylällä ei saa osua harkkaswingillä nurmeen, ei saisi rangellakaan osua mattoon.
Voiko varsinaisen lyönnin osumasta tulla ohut jos harkkaswingailee ilmassa? En tarkoita, että harkkaswingatessa tulisi ottaa joka kerta divotti, mutta onko tällä mitään merkitystä?
Omaan lyönnin esirutiiniin ei harkkaswingi kuulu, enemminkin vain tapailen taaksevientiä muutaman kerran ja siihen perään lyönti.
Hard Core kirjoitti: (20.3.2014 12:17:47)
Golflyönnin lopputulos riippuu 80 %:sti lyöntihetkellä mentaalisesta valmiudesta tehdä onnistunut lyönti. Hankalissa paikoissa (vesiesteen ylitys, outti lähellä,…) lyönti epäonnistuu huomattavasti useammin kuin rangella, koska haastavissa paikoissa on suurempi stressi tai pelko epäonnistumisesta.
Varmaan on noin, mutta toisaalta riippuu suuresti tasosta.
Pelasin nuorena kilpaa tennistä, joten onneksi on jotain kokemusta kilpailutilanteen paineesta, siksi kuvittelen että pystyisin sen jotenkin hanskaamaan myös golfissa. Ainakin ne vähäiset kilpailutilanteet mitä on ollut, olen pystynyt pelaamaan ihan OK tasooni nähden.
Jännityksen pitäminen ’oikealla’ tasolla on vaikeaa ja yksilöllistä, toisaalta ei saa mennä överiksi, mutta toisaalta hyvä keskittyminen parantaa suoritusta.Olen golfissa varsin huono (hcp 18.x) ja kun kilpailukokemusta toisesta yksilölajista kuitenkin on, uskoisin että mun ongelmat on tässä vaiheessa muualla kuin mentaalisella puolella.
Itse olen treenannut osumatarkkuutta lyömällä palloja korkean tutin päältä. Jos esimerkiksi sändillä lyön ’duffin’ niin pallo ei kyllä kauas lennä… Niin ja sitten on hyvä teipata puumailat, jotta jälleenmyyntiarvo ei putoa kynttilänaarmujen takia.
Oktaani kirjoitti: (20.3.2014 12:29:09)
Kuuma putteri kirjoitti: (20.3.2014 12:06:41)
Siis jos on tottunut tekemään yhden harkkaswingin, pitäisi tehdä treeneissäkin. Ja kun väylällä ei saa osua harkkaswingillä nurmeen, ei saisi rangellakaan osua mattoon.
Voiko varsinaisen lyönnin osumasta tulla ohut jos harkkaswingailee ilmassa? En tarkoita, että harkkaswingatessa tulisi ottaa joka kerta divotti, mutta onko tällä mitään merkitystä?
Omaan lyönnin esirutiiniin ei harkkaswingi kuulu, enemminkin vain tapailen taaksevientiä muutaman kerran ja siihen perään lyönti.
Jimenez vetaisee pari harkkasvingiä siten, että lapa kulkee metrin ilmassa, kuten olet varmasti nähnyt. Kaikilla on oma tapansa.
Joku tapailee oikeata rytmiä, joku lyö harkkasvingin ihan täysillä, kuten oikeassakin lyönnissä jne. Huonoihin lyönteihin voi olla vaikka mitä syitä, joista mielestäni kaksi suurinta on liika yritys ja epäonnistumisen pelko, jonka johdosta lyönti jää ’kesken’. Moni näyttää ottavan hankalassa tilanteessa (esim. lampi greenin edessä) yhtä tai kahta isomman mailan ja lyönti jää silti lampeen. Korvienväli ilmeisesti rekisteröi nuo kaikki tekijät ja pyrkii sovittamaan lyöntiä valittujen muuttujien mukaan tiedostamatta. Ohjeita voi olla turha antaa ja luulisin, että itse kokeilemalla pääsee itselle sopivaan tapaan. Varmasti käynti pron pakeilla auttaisi useimpia.
Kuuma putteri kirjoitti: (20.3.2014 10:28:59)
Onko järkee vai ei?Ilmammuuta. Aina kannattaa treenata kestamään pettymyksiä.
Kyllähän noita tuli vastaavia itsekin nuorempana tehtyä, mutta nyt 20 vuoden golfkokemuksella olen oppinut, että yksi maila ja perustekniikkaa sillä kuntoon. Toki välillä kiva lyödä muillakin. Talvitreeni kuitenkin 90 % yhdellä mailalla. Mulla se on rauta 6, toisilla rauta 7. Siinä sitä sitten hommaa onkin, että saa perustekniikan kuntoon. Harvemmin onnistuu ilman asiantuntevaa opastusta.
Jos osaisi lyödä, niin treeni olisi varmaan toisenlaista 😉 Mutta laitan nyt ensin perusasioita kuntoon.Puhutaan mentaalisesta valmiudesta tehdä hyvä lyönti ja sen puutteellisuuden aiheuttamista huonoista lyönneistä. Kuitenkin kaiken taustalla lienee se että pelaajan ihan puhdas tekniikka on niin huonolla tai epäluotettavalla tasolla, että itseluottamus ei kestä noita paikkoja missä on vähän esteitä edessä.
Ongelman ratkaisu mielestäni lähtee siitä että hoitaa itselleen hyvän solidin tekniikan ja riittävästi toistoa + kokemusta siihen päälle. Sitten noi mentaaliset ongelmat ja muut mielenhäiriöt poistuu sen suoritusvarmuuden kasvun myötä. Eli toisinsanoen jos se hcp on jotain 20 niin en lähtisi ensimmäisenä purkamaan ja selittämään huonoja osumia ja lyöntejä sillä että pelottaa outit ja vedet. Se on vain toissijainen syy mikä on seurausta siitä todellisesta taustalla olevasta ongelmasta.
Lyöntitekniikan kokonaisvaltainen kehittäminen ja siihen sijoitetut työmäärät parantaa osumatarkkuutta. Oikotietä onneen ei ole eikä mikään yksittäinen sormen asennon muuttaminen gripissä luultavasti sitä kokonaisuutta korjaa. Omasta mielestäni mitään ’osumatarkkuusharjoituksia’ ei ole olemassakaan, on vain harjoituksia mitkä kehittää lyöntitekniikkaa ja johtaa siihen osumatarkkuuden paranemiseen kun viittii ruveta näkemään vaivaa asian eteen.
a_k kirjoitti: (20.3.2014 15:36:24)
Ongelman ratkaisu mielestäni lähtee siitä että hoitaa itselleen hyvän solidin tekniikan ja riittävästi toistoa + kokemusta siihen päälle. Sitten noi mentaaliset ongelmat ja muut mielenhäiriöt poistuu sen suoritusvarmuuden kasvun myötä. Eli toisinsanoen jos se hcp on jotain 20 niin en lähtisi ensimmäisenä purkamaan ja selittämään huonoja osumia ja lyöntejä sillä että pelottaa outit ja vedet. Se on vain toissijainen syy mikä on seurausta siitä todellisesta taustalla olevasta ongelmasta.
Lyöntitekniikan kokonaisvaltainen kehittäminen ja siihen sijoitetut työmäärät parantaa osumatarkkuutta. Oikotietä onneen ei ole eikä mikään yksittäinen sormen asennon muuttaminen gripissä luultavasti sitä kokonaisuutta korjaa.Niinpä… olen täysin samaa mieltä, ja myös hcp on jotain 20…
se mikä kiinnostaa on että mitä sopivia harjoituksia olisi olemassa, ja miten niitä pitäisi painottaa1) perustekniikkaharjoitukset, pitäisi ehkä tehdä yhdellä samalla mailalla, tekniikkaa tunnustellen, myös paljon swingejä ilman palloa
2) ’peliharjoitukset’ pitäisi ehkä tehdä mailoja ja olosuhteita vaihdellen, kuten pelissäkin tapahtuu
molempia varmaan tarvitaan, näin alussa huonolla tasolla tekniikkaharjoituksia varmaan paljon enemmän – jos ei ole mikään perustekniikka riittävästi vakiintunut, ei tule mistään mitään.
Ymmärrän kyllä että kovin loistavaa tekniikkaa ei pysty aikuisena aloittanut normaali ihminen enää hankkimaan, mutta pikku hiljaa, ehkä se siitä vähitellen. Se jo aina helpottaa jos näkee että suunta on oikea!
Viime loppukesästä tapahtui omassa pelissäni mielenkiintoinen ilmiö. Olin valmistautumassa seuramme kahden mailan kisaan ja pelasin parin viikon ajan pelkästään hybridi 2:lla ja rautakasilla. Yllättäen lyönti alkoi kulkea niin että pelasin itse kisassa alle tasoitukseni ja parhaan 18 reiän tulokseni sillä kentällä. Yllättäen tuo hyvä tuntuma jatkui siitäkin eteenpäin ja kävin vielä kolmessa normaalikisassa parin seuraavan viikon aikana. Ja jokaisessa lyönti kulki mailalla kuin mailalla paremmin, (varsinkin pitkillä raudoilla jotka ovat minulle olleet vaikeita) kuin koskaan ja joka kisassa tuli tasoitus alaspäin. Itse pohdin asiaa niin että tuo kahden mailan treeni jotenkin ’vakiinnutti’ ja rauhoitti svingiäni niin että tulos näkyi myös koko setillä pelatessa. Nyt olenkin miettinyt tämän kauden aloitusta samalla taktiikalla, josko se varmuus ja toistettavuus löytyisi nopeammin ja pääsisi aiemmin omalle tasolleen, kun ei talvella tule treenattua sitten yhtään. Voiko joku viisaampi selittää olenko harjoitellut vahingossa oikeita asioita?
a_k kirjoitti: (20.3.2014 15:36:24)
Ongelman ratkaisu mielestäni lähtee siitä että hoitaa itselleen hyvän solidin tekniikan ja riittävästi toistoa + kokemusta siihen päälle. Sitten noi mentaaliset ongelmat ja muut mielenhäiriöt poistuu sen suoritusvarmuuden kasvun myötä. Eli toisinsanoen jos se hcp on jotain 20 niin en lähtisi ensimmäisenä purkamaan ja selittämään huonoja osumia ja lyöntejä sillä että pelottaa outit ja vedet. Se on vain toissijainen syy mikä on seurausta siitä todellisesta taustalla olevasta ongelmasta.
Jos vedet ja outit ei pelota, ei tasoituskaan ole 20. Kun harjoittelee hyvän tekniikan ei pelota. Eikä tasoitus ole 20. Kun tasoitus on 20 niin suurinta osaa pelottaa ja liian suuri osuus lyönneistä epäonnistuu.
a_k kirjoitti: (20.3.2014 15:36:24)
Puhutaan mentaalisesta valmiudesta tehdä hyvä lyönti ja sen puutteellisuuden aiheuttamista huonoista lyönneistä. Kuitenkin kaiken taustalla lienee se että pelaajan ihan puhdas tekniikka on niin huonolla tai epäluotettavalla tasolla, että itseluottamus ei kestä noita paikkoja missä on vähän esteitä edessä..
Juuri näin. Jo asettautumisen geometria on niin pielessä, että itse asiassa kohtalainen osumakin on jo pieni ihme. Siihen päälle tyystin väärät ajatukset koko liikeestä ja sen myötä väärä käskytys kropassa, niin kuinkas siitä vois mitään kelvollista rakentaakaan.
Yksi asia pitää ymmärtää lähestyttäessä koko golfswingiä: Golf ei ole silmä-käsi koordinaation peli. Se on dynamiikan ja geometrian peli ja sen ymmärtäminen auttaa jo pitkälle omissa opinnoissa.
Hyviä kommentteja. Aloitusviestin kuvaukseen ehdotan vahvasti vain yhdellä mailalla treenaamista. Aloitat sillä etsimään vain esim. puhdasta osumaa unohtaen kaiken muun. Lyhyellä swingillä, sinnikkäästi vaan jatkamalla tässä pienessä osatehtävässä. Eli minimoit vaihtuvat elementit. Puhtaan osuman tapahtuminen on tietysti pitkän fyysisen ja myös mentaalisen ketjun tulos. Mutta kun osumat alkavat tuntua napsahtavilta vaikkapa kuinka virheellisen stanssin, gripin, backswingin jne seurauksena, TUNTU luo silti itseluottamusta ja antaa mahdollisuuden kiinnittää huomiota seuraavaan asiaan.
Pro – kyllä aina. Mutta jos siihen ei ole mahdollisuutta, niin ei taida jäädä muuta vaihtoehtoa kuin swingin ominaisuuksien opiskelu, sitten itsen videointi ja ihmettely, että miten s-ssa se tuolta näyttää. Tämä opiskeluketju ei ole mahdoton, mutta ei sovi kaikille. Toisille sopinee, että vaan lyölyölyö ja jossakin vaiheessa pallo alkaa totella. Tai ei ala. En väheksyisi tätäkään metodia.
Nämä ajatukset koskivat vain treeniä, ei pelaamista/pelatessa treenaamista.
Puhtaaseen osumaan keskittyminen voi olla huono neuvo. Ehkä vartalon kierto, luontevan tuntuinen tasapaino tai mailan tapahtumat ennen tai jälkeen osuman voisivat olla parempia jotka paremmin johdattavat oikeille jäljille.
Nämä on tuuparineuvoja meille, joilla ei ole mahista pron päivittäiseen syyniin ja on pyrittävä omin käsin onneen = onnistumisen kokemuksiin, vaikka sitten kuinka väärällä tekniikalla.Kuuma putteri kirjoitti: (20.3.2014 10:28:59)
Onko vinkkejä tai kokemuksia, kuinka harjoitella osumatarkkuutta?Jätetään käsittelemättä se, mistä huonot osumat johtuvat, kun syitä voi olla niin monia (huono tasapaino, virheet gripissä, alkuasennossa, bäkärissä, downswingissä, synnynnäinen huono pallosilmä, laiska keskittyminen…)
…
Onko järkee vai ei?Valitettavasti minäkään en osaa antaa yhtä autiaaksi tekevää harjoitetta.
Useimmin huono osuma johtuu siitä että ei osaa lyödä 😉 Suosittelen että menet paikallisen ammattilaisen puheille ja vetäset pari rautakasia. Se kertoo sitten mistä aloitetaan.
Vaarallisinta (mun mielestä) on alkaa tekemään ’temppuiluja’ (ei harkkaswingiä, kaks harkkswingiä, vaan parilliset raudat toimii, pakko saada seistä täysin tasaisella…) tai kuunnella kaveriporukan kovaäänisintä, joka on käyny 90-luvulla kerran prolla ja se sano että pidä pää paikallaan.
Itelläni on korjattu noista mainitsemistas kaikkia tekniikan osa-alueita, enkä mä vieläkään väitä osaavani lyödä.
Aina on järkeä harjoitella, mutta on tehokkaampaa harjoitella oikein.
Tasamaan tuuppari kirjoitti: (21.3.2014 7:53:19)
Kuuma putteri kirjoitti: (20.3.2014 10:28:59)
Onko vinkkejä tai kokemuksia, kuinka harjoitella osumatarkkuutta?
Jätetään käsittelemättä se, mistä huonot osumat johtuvat, kun syitä voi olla niin monia (huono tasapaino, virheet gripissä, alkuasennossa, bäkärissä, downswingissä, synnynnäinen huono pallosilmä, laiska keskittyminen…)
…
Onko järkee vai ei?Valitettavasti minäkään en osaa antaa yhtä autiaaksi tekevää harjoitetta.
Useimmin huono osuma johtuu siitä että ei osaa lyödä 😉 Suosittelen että menet paikallisen ammattilaisen puheille ja vetäset pari rautakasia. Se kertoo sitten mistä aloitetaan.
Vaarallisinta (mun mielestä) on alkaa tekemään ’temppuiluja’ (ei harkkaswingiä, kaks harkkswingiä, vaan parilliset raudat toimii, pakko saada seistä täysin tasaisella…) tai kuunnella kaveriporukan kovaäänisintä, joka on käyny 90-luvulla kerran prolla ja se sano että pidä pää paikallaan.
Itelläni on korjattu noista mainitsemistas kaikkia tekniikan osa-alueita, enkä mä vieläkään väit osaavani lyödä.
Aina on järkeä harjoitella, mutta on tehokkaampaa harjoitella oikein.Olen käynyt proolla viime keväästä lähtien yhteensä ehkä 6-8 kertaa. Paljon on korjailtu, eikä kaikkeen ole vielä puututtu ollenkaan esim. ei juuri ole yritetty vielä lisää pituutta vaikka sitäkin kyllä tarvittaisiin. Ja eihän noista korjailuistakaan mene perille kuin 10% kerrallaan…
Parlamentin konsensus siis näyttäisi olevan että paljon tekniikkatreeniä yhdellä mailalla, vakio-olosuhteissa. Eli tuo ehdottamani mailan vaihtelu EI sovi perusharjoitteluksi.
Meinaan kuitenkin jonkun verran tehdä myös ’taitotreeniä’ vaihdellen mailaa ja olosuhteita, lähinnä siksi että ei ole aikaa pelata kentällä kuin 10-15 kierrosta kesässä, myös pelinomaisuutta on nopeampi treenata rangella kuin kentällä (esim 100 toistoa saa rangella alta tunnin, kentällä ei) Tammer-Golfissa saa myös usein lyödä ruoholta rangella, myös lähipelialue on aika laaja ja hyvä.
Tasamaan tuuppari kirjoitti: (21.3.2014 7:53:19)
Aina on järkeä harjoitella, mutta on tehokkaampaa harjoitella oikein.Päätin etten kotipiirin ulkopuolella enää keskustele kenenkään kanssa omista swingiajatuksistani, mutta silti on pakko kysyä: mistä tiedät koska harjoittelet oikein?
Kuuma putteri kirjoitti: (20.3.2014 10:28:59)
Jätetään käsittelemättä se, mistä huonot osumat johtuvat, kun syitä voi olla niin monia (huono tasapaino, virheet gripissä, alkuasennossa, bäkärissä, downswingissä, synnynnäinen huono pallosilmä, laiska keskittyminen…)
Syyt huonoon osumaan kannattaa mieluummin poistaa kuin kehittää/vahvistaa kompensaatioita kuvaamallasi harjoittelumetodilla.
Suosittelen (1) silmät kiinni lyömistä rennosti, (2) koko ajan voimakkaalta ja tasapainoiselta tuntuvan liikkeen hakemista ja (3) tasapainoiseen loppuasentoon hakeutumista.
Ja aina harkkasvingiä.
Kuuma putteri kirjoitti: (21.3.2014 8:16:09)
[Olen käynyt proolla viime keväästä lähtien yhteensä ehkä 6-8 kertaa. Paljon on korjailtu, eikä kaikkeen ole vielä puututtu ollenkaan esim. ei juuri ole yritetty vielä lisää pituutta vaikka sitäkin kyllä tarvittaisiin. Ja eihän noista korjailuistakaan mene perille kuin 10% kerrallaan…
Siis täh?? Ei lisää pituutta? Mitä ihmettä siellä sitten on harjoiteltu, koska pituuden kasvun myötä juuri ne osumatkin paranevat ja lyönnit suoristuvat.
Mä ymärrän se että harrastaja ei ole perillä lajin dynamiikan ja geometrian osuudesta, mutta olen pirun huolissani jos kollegatkaan eivät sitä vielä ole oivaltaneet.
Mulla on jotenkin sellainen pointti, että näin monimutkaista tapahtumaahan ei kuitenkaan voi/jaksa useimmat rakentaa ihan alkupalikoista asti. Siis parempi hakea onnistumisen kokemuksia ja esim. mainittua TUNTEMUSTA palloon osumisesta, tasapainoisen asennon löytymisestä tai mailan painovoiman tuntemuksesta. Jos sitten toistaa 10 000 kertaa väärän liikeradan, se on ikävää, mutta en oikein usko, että suurin osa meistä kohtaa tämän. Tai jos kohtaa, 10 000 toistoa kuin vähiitellen muokautuu niin, että alitajunta alkaa jo korjata esim. slaissin syntymekanismia. Tämä ehkä vain sillä edellytyksellä, että harjoittelevalla henkilöllä on tutkimusmatkailija-asenne. Tämä on tämmösen analyyttisen ihmisen tapa ja KP tunnut sellaiselta. Siksi tätä.Tällä tutkimusmatka-ajattelulla tutkija voi jatkossa taas oivaltaa lisää, vaikka virhettä prosessissa tapahtuukin. Moka on lahja?
Siis Learning by Doing yhdistettynä learning by ottamalla videoo ja pohtimalla ja lukemalla ja tapaamalla proita ja keskustelemalla niin perkeleesti tällä palstalla??
ts kirjoitti: (21.3.2014 9:53:56)
Siis täh?? Ei lisää pituutta? Mitä ihmettä siellä sitten on harjoiteltu, koska pituuden kasvun myötä juuri ne osumatkin paranevat ja lyönnit suoristuvat.
Mä ymärrän se että harrastaja ei ole perillä lajin dynamiikan ja geometrian osuudesta, mutta olen pirun huolissani jos kollegatkaan eivät sitä vielä ole oivaltaneet.
MP-33 kirjoitti: (20.3.2014 11:27:10)
Tässäpä on hyvä aloitus seuraavaan tappeluketjuun. Veikkaan, että viimeistään 10. viestin jälkeen joku on jo täysi idiootti ja ”mistä näitä oikein sikiää” jne.
MP-33 veikkasi ihan väärin ketjun alussa – päästiin paljon pitemmälle kuin 10 viestiä!
Hyvä!
Lopetan siis täältä erää tähän, kun saatiin uusi ennätys aikaan! Jee! ;-DHenkka kirjoitti: (21.3.2014 9:18:12)
Päätin etten kotipiirin ulkopuolella enää keskustele kenenkään kanssa omista swingiajatuksistani, mutta silti on pakko kysyä: mistä tiedät koska harjoittelet oikein?En mä tiedäkään, sen takia käytän pro:n palveluksia. Eli oppitunnin jälkeen omissa harjoituksissani/rangella yritän pitää mielessäni mitä viime kerralla puhuttiin. Ja sitten taas tietyn ajan (viikko, kaks, kk) jälkeen takas pro:lle ja uusia asioita.
Talviaikaan yritän parantaa swingiäni, jolloin pro on mukana joka viikko, kesällä käyn max. kerran kuussa tarkistuttamassa etten ole oppinut takaisin pahoille tavoille.
Tervetuloa vaikka kahville 😉
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Liikaa huonoja osumia (duffi, kylkkäri, slaissi, hukki) – miten harjoitella?