-
JulkaisijaArtikkelit
-
..nousee taas esille. Hitaaseen pelaamiseen löytyy monia syitä. Maailman huippupelaajien kohdalla koko kysymys on osittain eri asioista kuin tavallisella kenttiä kiertävällä kansalla.
Itse ammattilaisurheilu on yksi syy hitauteen. Lienee ymmärrettävää että miljoonien dollarien kisoissa jokaista lyöntiä
– pyritään pelaamaan mahdollisimman hyvin ja huolellisesti.
– yksittäistä suoritusta suunnittelee sekä arvioi niin caddie kuin pelaaja = aikaa kuluu.
– ajankäyttö korostuu ja lisääntyy erityisesti greeneillä kun panokset kasvavat.
– on tietenkin helppo ymmärtää että ”miljoonan dollarin puttia” katsellaan ja suunnitellaan huolella.Ammattilaisten hitaudella löytyy myös ulkopuolisia syitä.
– kaikki huippupelaajien suoritukset näytetään TV:ssä suorana, usein jopa sadoille miljoonille katsojille.
– jokainen TV-lähetykseen tuleva mainos-/tuotelogon vilahduksen pituus lasketaan sekuntien tarkkuudella.
– mainostajat sekä kisasponsorit odottavat saavansa TV-kuvien myötä vastinetta jopa kymmenien miljoonien sijoituksilleen.
– läheskään kaikki huippupelaajien ”rutiinit” eivät johdu siitä että ne pelkästään edistäisivät pelaajan suoriutusta.
– monessa tapauksessa (logojen sijoitukset vaatteissa ja välineissä, pelaajan liikkeet, toistuvat rutiinit jne. jne.) lähtökohtaisena tarkoituksena on maksimoida mainosten saama näkyvyysaika TV-lähetyksessä.
– mahdollisesti eräät pelaajat pyrkivät tuottamaan omille sponsoreilleen (jopa omille henkilökohtaisille tuotemerkeille) mahdollisimman paljon ns. ”TV/katsojakohtaantoaikaa”.
– Siis käytännössä tekemällä rutiineitaan sekä pelisuorituksiaan hitaasti tietäessään olevansa TV-kuvauksessa.
– mainostajat sekä pelaajat ovat myös kehittäneet metodeja joilla kyetään lisäämään tuotemerkkien ja logojen TV-näkyvyyttä (esim. pallojen viivamerkkaukset sekä toistuvat asettelut/pyörittelyt joihin kohdistuu lähikuvaa jne.)
– ei kannata olla niin naivi että kuvittelisi muidenkaan (TV:ssä esillä olevien) rutiinien aiheutuvan pelkästään pelisuorituksen edistämiseksi.
– sponsoreilla tai muillakaan mainostajilla ei liene erityistä intressiä pelaajakohtaisiin suorituksiin käytettävän ajan (=TV-näkyvyyden keston) vähentämiseksi.Tavallisten harrastajien ei ehkä kannata kopioida omaan pelaamiseensa kaikkia ammattilaisten tekemisiä. Varsinkin kun niistä on pelkästään se nimenomainen haitta että takaa tulevat peliryhmät joutuvat odottelemaan edellä menevien ”wannabe-ammattilaisten” hitaan pelin vuoksi.
– joskus toivoisi pelaajilta ymmärrystä siitä ettei harrastajan viikkokierros välttämättä edellytä/tarvitse samanlaista keskittymistä suorituksiin kuin PGA-tourin kisoissa.Toivottavasti ammattilaisgolfiin löydetään jonkinlainen, helppo ja automaattinen keino turhan hidastelun vähentämiseksi. Siis ensin tietenkin ammattilaisten PGA-kisoihin. Totuus kun on sellainen että TV:n kautta näytetty huippupelaajien esimerkki ohjaa myös ”tavantuuppareiden” pelisuorituksia. Niin hyvässä kuin pahassa.
Vai mitä miettii golfia harrastava kansanosa?
Tämä kansanosa miettii että sinä et pelaa kierrosta alle 90 lyönnin.
Ettäkö siis ammattilaiset pelaavat hitaasti siksi, että logot nälyisivät kauemmin telkkarissa? Okei…
Tuossa kun tuli kolme päivää tarkkailtua Suomen ja muutaman muunkin maan huippuamatöörin peliä ihan aitiopaikalta, niin oma käsitykseni hitaan pelin syistä on pikkaisen toinen. Tämä saattaa kuulostaa raadolliselta, mutta väitän, että liian monia pelaajia ei lainkaan kiinnosta pelata ripeästi. Tämä näkyy kaikessa tekemisessä lähtien siitä hansikkaan käteen laittamisesta vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi jo olla maila kädessä sihtaamassa lyöntilinjaa päätyen ohi putatun pallon luokse silminpistävän hitaasti laahustamiseen. Enkä itse asiassa ymmärrä, miksi kaikkien pelaajien on aivan pakko jähmettyä suolapatsaiksi koko siksi ajaksi, kun yhden pelaajan pallo on liikkeessä. Ei kyseisen pelaajan suoritukseen muiden liikkuminen enää vaikuta siinä vaiheessa, kun pallo on jo lähtenyt liikkeelle, joten miksi kummassa ei voi heti lähteä omalle pallolleen??
Kellotin joutessani kymmeniä pelaajia ja pari sataa lyöntisuoritusta ja niiden perusteella arvioni on varsin tyly: osa pelaajista ei mitenkään kykene suoriutumaan kunnialla pelaamisesta aikatarkkailussa. Heidän onnekseen ei tuohon tarvinnut kyseisen kisan aikana turvautua, mutta kummastelen sitä, etteivät pelaajien valmentajat joko valmenna pelaajia pelaamaan ripeästi edes tarvittaessa tai etteivät pelaajat kuuntele valmentajiaan tässä suhteessa juuri lainkaan. Etenkin viheriötyöskentely on useimmilla pelaajilla luvattoman verkkaista. Jotenkin tulee semmoinen fiilis, että pelaajat pysähtyvät vetämään henkeä pallojen ollessa viheriöllä sen sijaan, että ryhtyisivät tuumasta toimeen.
En tällä vuodatuksellani halua tietenkään osoittaa sormella kaikkia pelaajia, osa nimittäin pelaa todella ripeästi ja silti hyvin, siitä heille suuri kiitos koko golfyhteisön puolesta. Valitettavan moni vain tuntuu olevan siinä uskossa, että vain hänen suorituksensa ja toimintansa merkitsee jotakin, ja siksi sellaiset pelaajat ovat niitä hitaita. Sitten kun heitä osuu kolme samaan kisaryhmään, niin tuomareilla pitelee kiirettä ja perässä tulijat kiroilevat mielessään…
Toivottavasti ammattilaisgolfiin löydetään jonkinlainen, helppo ja automaattinen keino turhan hidastelun vähentämiseksi. Siis ensin tietenkin ammattilaisten PGA-kisoihin. Totuus kun on sellainen että TV:n kautta näytetty huippupelaajien esimerkki ohjaa myös ”tavantuuppareiden” pelisuorituksia. Niin hyvässä kuin pahassa.
Tästä samaa mieltä … mitä isot edellä, sitä klubituupparit perässä. Yllättävää kuitenkin on, että lipputangon kanssa puttaaminen on yleistynyt, vaikka ammattilaiset vielä ottavat lipun yleensä pois. Todella harva haluaa enää lipun pois – ja eivätkä hekään kauaa jaksa touhuta paheksuvien katseiden ja kommenttien alla.
Mielestäni gloffarelta ansiokasta pohdintaa!
Oman kokemukseni perusteella mikään muu ei nopeuta pelivauhtia yhtä tehokkaasti kuin hyvin pelaaminen: pallo väylälle, pallo griinille, 1-2 puttia ja etiäpäin. Ja 2 puttiin tyytyminen toki useimmiten nopeuttaa edelleen peliä.
Minusta valitettavan usein me tuupparit edetään kentällä tietynlainen pelinopeuspelokkuus päällä, jonka seurauksena erityisesti griineillä hosutaan.
Tänään ilman mitään hosumista Muirfield 2h 30 min ja takana pelasi Muirfield vs. Pine Valley FourSomea lyöntipelinä ja heidän kierrosaikansa oli 2h. JussiA:n miettein – ”lyö vähemmän – pelaat nopeammin”.
Todella harva haluaa enää lipun pois – ja eivätkä hekään kauaa jaksa touhuta paheksuvien katseiden ja kommenttien alla.
Mihinkähän otantaan tämä väite perustuu..?
Mielestäni juuri näin peli on alunperin tarkoitettukin pelattavaksi. Yksinkertaisesti, mahdollisimman helpolla tavalla sekä tietysti pienimmällä mahdollisella lyöntimäärällä.
Ihailen erityisesti uusia tourille nousseita nuoria pelaajia jotka ovat opetelleet(tottahan se on heille opetettu) lyömään palloa ilman turhia maneereita. Eivät he tarvitse harjoitussvingejä normaalitilanteissa, teeboxista tai tasaiselta väylältä lyödessään. Tilanne on tietenkin toinen kun pallo makaa hankalassa asemassa, niissä tilanteissa pitääkin hieman mallata stanssia, lyönnin kaarta, osumaa jne.
En myöskään ymmärrä kaikkien pelaajien logiikkaa suoritustensa osalta.
– rangella pelaaja lyö palloja, kori toisensa jälkeen ilman mitään ylimääräisiä säätämisiä ja harjoitussvingejä. Kun sama pelaaja tulee kentälle jokaista suoritusta edeltää kaikenlaiset mittaamiset, useat harjoituslyönnit (pahimmillaan jopa niin että divotit lentää). Vasta sen jälkeen asettaudutaan varsinaiseen lyöntiasentoon. Mikä sekin saattaa kestää kymmeniä sekunteja ennen lyöntiä.
– en jaksa ymmärtää miksi pelaaja ei tee juuri päinvastoin. Kuvittelisin että rangella on hyvää aikaa säätää jokaista lyöntiä ja toisaalta jättää maneerit pois kentällä.Samanlainen epälogiikka toistuu myös puttisuorituksissa.
– harjoistusgriinillä pelaaja puttailee 2-3 palloa ilman minkäänlaisia erityisiä ja tähtäilyjä jne. jne.
– pelikierroksen aikana alkaa tarkka mittaileminen kaikista mahdollisista suunnista, pallon suunnan asettelu (huom viiva!) ja usein vielä uudelleen tarkentava sihtaaminen ja mahdolliset korjaukset jne.
– lopputulos ei ole kuitenkaan yhtään sen parempi kuin harjoitusputeilla.
– kuulemma ammattilaiset tekevät näin ja se on kuulemma ainoa oikea tapa.Olen samaa mieltä että pienellä lyöntimäärällä pääsee kaikin puolin hyvään suoritukseen. Ilman että tarvittaisiin mitään ylimääräistä hosumista tai kiirehtimistä. Toisaalta ripeä eteneminen sekä muiden huomioonottaminen on tärkeää kaiken tasoisille pelaajille. Sekin pitää ymmärtää hyväksyä että täydellä kentällä peli etenee olosuhteiden ja erilaisten peliryhmien muodostamien reunaehtojen mukaisesti – omalla luonnollisella tahdillaan.
Joskus vain tulee vastaa sellaisia yksittäisiä tapauksia jotka poikkeavat jopa liikaa totutusta normista.
– siitä lienee kysymys myös tässä ajankohteisessa PGA-ammattilaisten kritisoimassa tapauksessa.Toisekseen on ehkä tarpeen korjata myös aikojen myötä sekä (teknisen) kehityksen kautta lajiin tulleita rakenteellisia, ylimääräisiä elementtejä (siis sääntöjen tai itse lajiin kuulumattomien ulkopuolisten asioiden muodostamaa/aiheuttamaa hidastumista). Esimerkiksi lipun paikallaan pitäminen, ”Ready Golf”, turhat pallon liikkumiseen sekä esteisiin liittyneet asiat ovat olleet pelaamisen kannalta erittäin onnistuneita sääntöuudistuksia.
Miettiköön jokainen omaa pelaamistaan sekä sitä missä asioissa kannattaa ottaa esimerkkiä PGA-ammattilaisten tekemisistä. Kaikki hyvät ja omaa pelaamista edistävät jutut kannattaa tietenkin kopioida. Toisaalta olen varma siitäkin etteivät ihan kaikki TV:stä nähdyt asiat auta/helpota tavallisen tuupparin pelaamista.
Golfarit muodostaa niin kiinnostavan kuluttajasegmentin että se innostaa kaikenlaisia välinevalmistajia sekä turhankin krääsän kauppiaita. Tottahan siinä on aina jotain hyvää, jollei muuta niin kauppa käy ja syntyy uusia työpaikkoja. Se puolestaan on huonoa jos samalla aiheutuu lisää aikaa vievää säätämistä.
Tavallisten pelaajien hitaus johtuu yleensä jostain muusta kuin ammattilaisten kopioinnista. Hidas kävely ja maleksiminen on niistä yleisimmät.
Hidas kävely ja maleksiminen on niistä yleisimmät.
Tämä on niin totta.
Ilman sarvia ja hampaita, pari omaa mielipidettä.. Nyt pitkän pelitauon jälkeen tänä kesänä uudelleen lajin aloittaneena sanoisin että pelitahti on muuttunut aika ajoin liian nopeaksi itselleni. Moni epäonnistunut lyönti johtuu kiireen tunteen tuomasta huolimattomuudesta. Toki, ilman muuta, tahallinen hidastelu ei palvele ketään, mutta siitähän ei ole kyse. Harrastan silloin tällöin myös vauhdikkaampia lajeja, joten golf on minulle laji, jossa jokaista siirtoa harkitaan riittävästi. Tietysti tässäkin ymmärrän sen, että sitä seuraavaa siirtoa tulee harkita jo etukäteen ennen pallolle saapumista, mutta kyllähän lopulliset päätökset tapahtuvat vasta pallon luona. Nähdään miten pallo makaa, millaiset tuuliolosuhteet ovat siellä missä pallosta alkaa vauhti loppumaan jne. Omat rutiinit ennen lyöntiä ovat kuitenkin juurtuneet menneisyydestä niin syvälle, että niiden muuttaminen yhden kesän aikana johtaa ainakin minulla ihan turhiin epäonnistumisiin ja huolimattomiin jatkolyönteihin. Omiin ruutineihin kuuluu muun muassa pari ilmaan tehtyä harjoitussvingiä, gripin huolellinen ottaminen/tarkistus, sekä huolellinen tähtääminen niin, että todella asetan mailan lavan yksittäisen ruohotupsun tai jonkin muun tunnistettavan merkin mukaan vaikka kyseessä olisi pidempikin lyönti kyseessä missä ns. pelivaraa olisi jopa kymmeniä metrejä. Ennen myös rutiineihini kuului aina se, että otin hanskan kädestä pois hikoamisen välttämisen vuoksi joka lyönnin välillä ja laitoin sen takaisin käteen pallolle saavuttuani. Nyt tietyssä seurassa pelatessani en enää ennätä tehdä tuota, tai ainakin vahvasti tulee sellainen tunne etten ennätä. Viileämmällä säällä tällä ei ole väliä, mutta kuumana päivänä tuntuu paskamaiselta kun hanska hiostaa. Ymmärrän myös hyvin, että joillekin nopea pelaaminen on samalla tavalla rutiinia niin kuin minulle hitaampi pelaaminen, mutta sanonpahan myös sen, että ainakin tuolla omalla kotikentällä moni sähläri parantaisi pelinsä tasoa ihan pelkästään sillä, että keskittyisivät kunnolla edes murto-osaan lyönneistään. Nämä kiirehtijät ovat lähes poikkeuksetta niitä jotka vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen pelaavat samalla tasolla vailla minkäänlaista kehitystä. Pelivuosia takana jopa yli kaksikymmentä vuotta ja lyövät yhä älyttömiä duffeja, sikaslaisseja, soketteja, kärkkäreitä ja pallon päälle lyömisiä joka ikisellä kierroksellaan. Lisäksi ihmetellään miksi putti taas takkuaa ja syytellään kenties viheriöiden erilaisuutta, vaikka palloa ei puhdisteta välttämättä kertaakaan koko kierroksen aikana, puhumattakaan että se tehtäisiin joka viheriöllä ennen puttaamista!
Mutta tosiaan, tarkoitus ei ole pelata maleksimalla, tahallaan hitaasti eikä haittaa aiheuttaen, mutta kyllä tämä laji jos mikä vaatii edes hieman harkintaa ja rauhoittumista ennen seuraavaa lyöntiä, varsinkin jos tavoitteena on muutakin kuin olla hcp20:ssä vuodesta toiseen.
Otapa aikaa kustakin lyöntisuorituksestasi seuraavilla kierroksillasi vaikkapa laskemalla yksi elefantti, kaksi elefantti, kolme elefantti. Tällainen laskeminen onnistuu helposti eikä se häiritse itse lyöntiin valmistautumista. Vaihtoehtoisesti voit pyytää pelikaveriasi suorittamaan tuon laskemisen. Laskeminen alkaa kolmen sekunnin päästä siitä, kun on sinun vuorosi lyödä, toisin sanoen kun voisit sillä hetkellä lyödä ilman mitään häiriötekijöitä. Jos tuohon valmistautumiseen kuluu yli 40 sekuntia, sinun on ryhdyttävä nopeuttamaan valmistautumistasi.
Hanskan voi aivan hyvin laittaa käteen jo palloa lähestyttäessä ja matkoja voi mittailla toisten lyöntivuoroilla, samoin puttilinjoja. Väylällä voi aoivan hyvin lähteä kävelemään pelikaverin pallon ollessa ilmassa, kyllä siihen pallon tuijottaminen onnistuu liikkeessäkin. Sama juttu viheriöllä. Ei ole aivan pakko seisoa paikoillaan jonkun toisen pelaajan pallon liikkuessa, kyllä siinä vaiheessa voi taas liikkua ja tutkailla nitä linjojaan tai ryhtyä asettamaan omaa palloaan viheriölle.
Nämä kiirehtijät ovat lähes poikkeuksetta niitä jotka vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen pelaavat samalla tasolla vailla minkäänlaista kehitystä. Pelivuosia takana jopa yli kaksikymmentä vuotta ja lyövät yhä älyttömiä duffeja, sikaslaisseja, soketteja, kärkkäreitä ja pallon päälle lyömisiä joka ikisellä kierroksellaan.
Rauhallinen pelaaminen on ihan ok, kunhan muistaa päästää takaa tulevan ryhmän sujuvasti ohi jos itsellä on edessä tilaa.
Sen sijaan en allekirjoita tuota boldattua tekstiä. Oma havaintoni on jopa päinvastainen. Eli ripeään peliin kykenevät pelaajat ovat 90%:sesti myös hyviä pelaajia.
No toki olet ilman muuta oikeassa, että hyvät pelaajat ovat usein ripeitä, mutteivät silti missään nimessä ”häsliä”.. Eli esim. tukevasti singelissä pelaavien ripeys on usein kovin erilaista verrattuna siellä 20:n tasoituksella vuodesta toiseen pelaavilla. Itsekin yritän nopeuttaa omaa peliäni, mutta olen sikäli rutiinieni orja, että tietyt ”temput” on tehtävä ennen lyöntiä mikäli meinaan onnistua. Eli se, että vain kävelen pallolle ja lyön samantien, ei vaan onnistu.
Eli se, että vain kävelen pallolle ja lyön samantien, ei vaan onnistu.
Olennnaista on se, että kokonaisuudessaan liikkuu muiden ryhmien vauhdissa. Jos on muita enemmän rutiineita, silloin on syytä kävellä omalle pallolle hieman ripeämmin, ja ennen kaikkea pohtia omaan lyöntiään jo ennen pallolle saapumista.
Ongelman muodostavat pelaajat, jotka a) laahustavat hitaasti b) ei mene oman pallon suuntaan, vaan ryhmän mukana, c)ryhtyvät pohtimaan omaa lyöntiään vasta pallolle saavuttua ja lopuksi jättävät bäginsä griinille tultaessa minne sattuu. Kun nämä ”rutiinit” yhdistyvät, tulppa on valmis.
Golf’in pelaamiseen on viimeisten vuosien aikana tullut monenlaista uutta laitetta, välineitä, varusteita ja osittain myös pelitavat ovat kokeneet muutosta. Mielestäni ainakin osittain siksi että mm. TV-kanavilta on päästy aikaisempaa enemmän näkemään ammattilaisten tekemistä jne. Sieltähän suuri yleisö ottaa esimerkkiä pelaamiseensa, eikä niinkään Pron oppitunneilta.
Juuri nyt on ollut esillä tiettyjen yksittäisten ammattilaisten (erityisen) hidas pelaaminen. Siis muutamien pelaajien tarve täysin käsittämättömän pitkiin valmisteluihin joka haittaa muiden pelaajien tekemistä. Se rasittaa varmasti myös TV-yleisöä jotka mieluummin katselisivat pelisuorituksia kuin palaajan seisoskelua ja keskustelua casddiensä kanssa. Ongelma on noussut niin paljon esille että mm. US-PGA on puuttumassa asiaan. Euroopan Tourilla on vastaavasti jo kokeiltu kellojen käyttöä lyöntisuorituksiin käytetyn ajan kontrolloinnissa.
kts: https://golfpiste.com/kilpagolf/pga-tour-tarkistaa-kaytantojaan-hitaan-pelin-kitkemiseksi-teknologia-pian-avuksi/Uudesta tekniikasta voi löytyä ratkaisu. Valmiudet ovat ainakin osittain olemassa. Monet käyttävät jo nyt apunaan laitteita joilla voi mitata etäisyyksiä, kuljettua matkaa sekä paikannusta muutamien senttien tarkkuudella. Tuloksiakin syötetään reaaliajassa palvelimille.
– parhaimmassa tapauksessa jo muutaman vuoden kuluessa saadaan kehitetyksi laitteita jotka laskevat automaattisesti lyöntimäärän (=tuloksen).
– osaavat paikantaa/ajoittaa pelaajan liikkumisen kentällä jne.
– laskea suorituksiin käytetyn ajan pelaajakohtaisesti
– samoin osaa mahdollisesti jopa mitata pallon lähtönopeuksia ja esim. näyttää mistä pallo meni esteen puolelle.
– ohjata droppaamaan uuden pallon oikeaan ja sääntöjen mukaiseen paikkaan.
– jne.Siis kaikki pelaamiseen liittyvä raportointi voitaisiin toteuttaa uudella tekniikalla täysin automaattisesti.
– samalla älykäs laite lisäisi pelaajan tulokseen sääntörikkomusten vuoksi saamat rangaistuslyönnit.Ennen kuin ollaan näin pitkällä tarvitaan vielä jonkin verran kehitystyötä laitteissa sekä tekoälyohjelmointia.
Arnold Palmer: Sen sijaan…ripeään peliin kykenevät pelaajat ovat 90%:sesti myös hyviä pelaajia.
Olen samaa mieltä.. Toki sillä varauksella että aina silloin tällöin löytyy muutamia yksittäisiä jotka syystä tai toisesta erottuvat negatiivisesti kokonaisuudesta. Ylivoimaisesti suurin osa tavan tuuppareistakin on normaalin ripeitä pelaajia.
– pahimmillaan kyseiset ongelmatapaukset hidastelevat (kilpailuissa?) jopa tahallaan, saadakseen aiheutettua muille harmia ja itselleen etua. (tällaistakin olen kuullut)
– osa lienee vain kehittänyt otselleen kaikenlaisia rutiineita mikä johtaa hitaisiin suorituksiin ja etenemiseen.
– PGA:n ja Euroopan Tourin hidastelut saattavat johtua muistakin syistä (esim. TV-kuvaus, suuret palkinnot ja äärimmäisen kovat suorituspaineet jne).Juuri tästä, viimeksi mainitusta, syystä tavallisten tuupparien ei kannattaisi ottaa kaikista huippupelaajien rutiinihieromisista mallia.
– sehän tässä on viheliäistä että muutaman yksittäisen pelaajan hidasteluista kärsii yleensä kaikki takana tulevat ryhmät. Ainakin silloin kun ei ole kunnollisia/järkeviä mahdollisuuksia ohittamiseen.Putti-Possu: Olennnaista on se, että kokonaisuudessaan liikkuu muiden ryhmien vauhdissa. Jos on muita enemmän rutiineita, silloin on syytä kävellä omalle pallolle hieman ripeämmin, ja ennen kaikkea pohtia omaan lyöntiään jo ennen pallolle saapumista.
Ongelman muodostavat pelaajat, jotka a) laahustavat hitaasti b) ei mene oman pallon suuntaan, vaan ryhmän mukana, c)ryhtyvät pohtimaan omaa lyöntiään vasta pallolle saavuttua ja lopuksi jättävät bäginsä griinille tultaessa minne sattuu. Kun nämä ”rutiinit” yhdistyvät, tulppa on valmis.
Juuri näin..
Erityisesti kun jotkut yksittäiset ”wannabe-Prot” tekevät noiden ”virheiden” lisäksi kaikki muutkin (TV:stä?) opettelemansa korostetun hitaat harkinnat, mittaukset, lipun nostamiset ja laskemiset jne. Eikä heillä ole kotikentän suffelikisassa edes caddejä (kuten ammattilaisilla) mukana hoitamassa osaa taustatyötä (bägin. lipun jne. hoito ym.)
Täydellä kentällä (siis yleensä joissain pikkukisoissa joissa ei ole tapanakaan ohitella) jo yksi tällainen pelaaja aiheuttaa kaikille perässätuleville ryhmille/pelaajille odottelua.
– ongelman riittää aiheuttamaan yksi hidasteleva pelaaja mutta hänestä koituvaa haittaa kärsii kymmenet.Juuri tästä samasta asiasta on kysymys ammattilaisten kisoissakin.
Itse pyrin pitämään aina samat rutiinit riippumatta lyönnin tärkeydestä tms. En ole rutiineissani kaikista nopein, joskaan en hitainkaan. En ikinä kiirehdi tai häslää lyödessä. Kävelen puolestani varsin ripeästi, jopa siinä määrin, että tästä minulle avaudutaan. Veljeni on hyvin samanlainen pelaaja ja kierrämme kahteen pekkaan tyhjään kenttään 18r reiluun kahteen tuntiin.
Pelasin joitakin vuosia sitten enemmänkin kaverin kanssa, jonka kanssa kierrokset tuppasivat venymään. Aloin muutaman kierroksen aikana kellottaa meitä; häntä, itseäni ja muita. Muiden pallot olivat ilmassa keskimäärin alle 15s oman vuoron alkamisesta, tämä yksi kaveri saattoi pallonsa matkaan keskimäärin 47s oman vuoron alkamisesta. Suurimpana erona oli se, että kun muiden vuoro alkoi, heillä oli pääsääntöisesti kaikki valmistelut tehtyinä harkkaswingiä lukuun ottamatta. Tämä yksi kaveri aloitti lyönnin mallaamisen siinä vaiheessa kun tuli hänen vuoronsa. Hän pelasi noin satasen tuntumaan, joten hänen lyönteihin valmistautumiseen käytetty aika oli 53 min pidempi kuin muiden. Jos kävelyyn menee noin 1h30min, niin flightissä, jossa on neljä tuollaista pelaajaa, peliaika on noin 6h40min. Lähdössä, jossa on neljä 15s pelaajaa samoilla lyöntimäärillä, vastaava peliaika on 3h10min. Jokainen sekunti merkitsee vajaata kahta minuuttia per pelaaja kokonaisajassa. Kumpikaan tahti ei vaadi vielä hosumista tai kiirehtimistä. Kummassa ryhmässä sinä pelaisit mieluummin?
Jokainen saa valita aivan millaiset preshot-rutiinit kuin haluaa, kunhan pallo lähtee liikkeelle 40 sekunnin sisällä siitä, kun on tullut pelaajan vuoro lyödä. Jos ei lähde, rutiineja on muutettava, kunnes lähtee. Perin yksinkertaista.
Kertokaapa minulle seuraavat asiat, kun en itse ymmärrä:
1) Mihin tarvitaan harkkasvingiä (tai jopa useampia). Viimeiset viisitoista vuotta olen pelannut lyömättä harkkasvingejä täysissä lyönneissä (paitsi ekalla tiillä ja tauon jälkeen kymppitiillä venyttelytarkoituksessa). Päädyin tähän kun huomasin että harkkasvingeistä ei ollut mitään apua ja kaiken lisäksi ne kuluttivat muutenkin vähäistä energiaani.
2) Miksi putatessa pitää ottaa hanska pois kädestä. Tai ylipäänsä vehdata haskojen kanssa kierroksen aikana. Pelaan koko kierroksen hanskaa riisumatta. Jos kädet hikoavat käytän sadekelin hanskaa molemmissa käsissä. Ostan kylläkin aina laadukkaita hanskoja… 😉
3) Miksi on vaikea samanaikaisesti seurata kaverin pallon lentoa ja kävellä eteenpäin kohti omaa palloaan.
4) Miksei pallolle mennessä voi olla ainakin tutulla kentällä jo valmis default -suunnitelma. Pelattuani jotain kenttää, sanotaan, yli 20 kertaa, minulla on ”pelikirjavalinta” käytännössä kaikista kohdista kenttää. Olen lopettanut etäisyysmittarin käytön paitsi täysin poikkeuksellisista paikoista.
5) Miksi tehdä golfpallon lyömisestä monimutkaisempaa kuin se onkaan.Noh, vastapainoksi tunnustan, että pyrin katsomaan putit aina sekä sivulta että takaa. Kun toinen silmä on varsin huono näkemään mitään, ylä/alamäen havaitseminen pallon takaa ei oikein onnistu. Katson putit pääsääntöisesti silloin kun joku toinen valmistautuu puttaamaan, häntä kuitenkaan häiritsemättä.
^
1) Ei sitä harjoitussvingiä varsinaisesti ”tarvita” mihinkään, mutta se nyt on päähän iskostunut rutiini niin kuin mikä muu ihmisen tapa konsanaan
2) Ainakin omassa postauksessani perustelin hanskan riisumisen melko selväsanaisesti omasta mielestäni. (Ja niin käytän laatuhanskoja minäkin)
3) Kyllähän sitä palloa voi seurata kävellessä tai vaikka juostessakin, mutta golfetiketti kyllä kehottaa olemaan paikallaan ja hiljaa silloin kun toinen lyö
4) Ikinä omistanutkaan mitään etäisyysmittaria. Lajiin kuuluu mielestäni olennaisena osana matkojen arviointi
5) Mahdollisimman simppelinä sitä koetataankin pitää, ja siinä auttaa toistettavuus niin svingissä kuin rutiineissakin.Tuossa siis omat vastaukseni noihin viiteen kysymykseen.
Muistat varmasti hyvin puttip miten oli kotikentälläsi 10-15-20 vuotta sitten pelin sujuvuuden kanssa kun oli toisenlainen aktiivi kuin nykyinen aktiivi teillä,olisi ehkä saanut pieniä ohjeita.
Dl&Ig: en ole ihan tyytyväinen vielä kaikkiin vastausksiin.
1) Jos minulle olisi iskostunut ennen lyöntiä rutiini, jossa ensin kaivan vasenta korvallista ja sitten oikeaa sirainta, sitten seison käsilläni ja tanssin hetken ripaskaa, se olisi ihan ok, paitsi että se kyllä hidastaisi peliä – voisin jättää pois ellei sitä ”tarvitsisi mihinkään”. Hieman vakavammin puhuen: on pitkään ihmetyttänyt nuo harkkasvingit jotka kovin harvoin edes ovat samanlaisia kuin itse suoritus. Jätettäiskös pois.
2) Minulla hikoaa se käsi jossa *ei* ole hanskaa ja jos ottaisin hanskan pois ja panisin taas päälle, kävisi niin, että hionneen käden hiki tahrisi sen hanskallisenkin käden. Vaan ihmiset ovat erilaisia.
3) En puhunut kävelystä silloin kun toinen lyö vaan silloin kun toisen pallo on ilmassa.
4) Vastaus alkuperäiseen kysymykseen puuttuu: miksi ei defaultia pallolle tullessa. Jos sitten paljastuu jotain yllättävää, defaultin voi muuttaa – tapahtuu kokemukseni mukaan noin kerran kolmestakymmenestä.
5) Rutiinien *minimointi* tekee simppeliksi, ei niiden vakiointi.on pitkään ihmetyttänyt nuo harkkasvingit jotka kovin harvoin edes ovat samanlaisia kuin itse suoritus. Jätettäiskös pois.
Ei jätetä. Edelleen oman kokemuksen mukaan toiset tarvitsevat tuon harkkasvingin herätelläkseen kehon oikeaan suoritukseen. Siitä huolimatta nämä kaverit ovat peliryhmien nopeimpia ja pelaavat kierroksen 2,5 tunnissa kahden hengen ryhmässä.
Hidas peli ei synny yksittäisestä rutiinista vaan se on yhdistelmä hitaasta liikkumisesta ja valmistautumattomuudesta omaan suoritukseen. Ripeään peliin pystyy vaikka vetelee harkkasvingejä, kiikaroi etäisyyksiä, tiirailee puttilinjoja, käyttää gamebookia ja ottaa hanskan pois putatessa. Myös kentän kunnosta ehtii huolehtia kun muut rutiinit ovat kunnossa.
Ja ryhmässä muiden tehtävä on tosiaan katsoa mihin se pallo päätyy jottei joka lyönnin jälkeen tarvitse etsiä palloa. Väitän, että tämä vie eniten aikaa aloittelijoilla.
Pappatykille:
1) Harjoitusswingillä aktivoidaan lihaksisto juuri siihen kyseiseen lyöntiin sekä käydään mielikuvaharjoituksena tuleva lyönti läpi. Miten tullaan palloon, mihin viedään backswingi jne. Jos lyö ajurilla ja wedgellä samanlaisella swingillä, ei tämä välttämättä ole tarpeellista. Jos kuitenkin kykenee muuttamaan kierrettä, lentokaarta ja swingiä, on harkkaswingi tarpeellinen. Se kolmas, neljäs ja seitsämäs täydellä vauhdilla vedetty divotti siitä pallon vierestä on aina turha.
2) Puttauksessa on kyse tuntumasta. Useimpien mielestä hanska kädessä tuntuma putteriin on heikompi. Hanskan voi riisua ja pukea ilman, että se vaikuttaa pelinopeuteen sekuntiakaan.
3) Ei ole vaikeaa, näin kuuluisi tehdä. Varsinkin jos heti alkulennosta näkee, että pallo on suuntaamassa alueelle, josta sen löytyminen on todennäköistä.
4) Suunnitelma pitäisi olla valmiina tullessasi pallolle oli kenttä tuttu tai ei. Joskus makuu pakottaa muuttamaan suunnitelmaa, mutta se on harvinaista. Käytän aina etäisyysmittaria, koska se nopeuttaa peliä. Etäisyysmittarini on gps-pohjainen ja roikkuu bägissä antaen koko ajan matkaa griinin keskelle. Sen katsominen kestää alle sekunnin, mittaaminen/arvionti kentän merkintöjen mukaan kestää ainakin 5 sekuntia. Pallolle tullessa minulla on silmämääräinen arvio matkasta, joka rajaa mailavalinnan max kolmeen mailaan. Vilkaistuani mittaria mailavalinta täsmentyy. Kaikki muut lyöntiin vaikuttavat tiedot, esteet, korkeuserot, tuuli jne., on arvioitu jo kävellessä.
5) Ihmiset pelaavat golfia eri lailla, toisille suorituksen parantaminen ja golfissa kehittyminen on tärkeintä, toinen tykkää käveleskellä luonnossa. Molemmat lähtökohdat nauttia golfista ovat mielestäni OK kunhan kunnioitetaan toisten tapaa nauttia lajista ja otetaan huomioon toiset. Pelinopeudesta huolehtiminen riippumatta pelaajan tasosta ja tavasta nauttia pelistä on juuri tuota toisten huomioon ottamista. Itse olen aika lailla liikkunut 29 pelivuoteni aikana tuolta pelillisen kehittymisen päästä tuonne sosiaalisesta kanssakäymisestä ja ulkoilmassa liikkumisesta nautiskelevaan suuntaan. -
JulkaisijaArtikkelit