Golfareiden määrä ei ole Suomessa kasvavalla käyrällä. Uhkakuvat ovat toteutuneet ja suurten ikäluokkien hiljalleen poistuessa lajin parista ei kentille ole onnistuttu houkuttelemaan tarpeeksi uusia harrastajia. Osittain kyse on siis puhtaasti demografiasta. Väestöpyramidista, joka ei enää muistuta pyramidia vaan pikemminkin ylöspäin levenevää pohjalaista vilja-aittaa.
Vuonna 2018 Golfliiton jäsenmäärä laski 2,5 %, eli noin 3400 henkilöä. Paniikkiin ei ole syytä, mutta huolestuttava signaali on se, että golfareiden määrä vähenee nyt tuhansissa, ei kymmenissä tai sadoissa. Lasku on myös jatkunut kolmen vuoden ajan.
Miesten jäsenmäärä laski 1,3%, naisten 3,4% ja junioreiden 9,5%. Naisia ja junioreita ei saada houkuteltua kentälle, vaikka Golfliitossa on paiskittu hartiavoimin työtä sen eteen.
Alle nelikymppisistä golfareista vähemmän kuin joka viides on nainen.
2010-luvulla miesten suhteellinen osuus harrastajista on jatkuvasti kasvanut. Miespuolisten golfareiden keski-ikä on 47,1 vuotta, naisten peräti 51,6. Naisissa alle nelikymppisiä golfareita on huomattavan vähemmän kuin yli nelikymppisiä ja reilusti vähemmän kuin yli kuusikymppisiä. Miesten puolella ikäryhmien välinen ero on paljon pienempi.
22–40-vuotiaista golfareista enemmän kuin neljä viidestä on Suomessa miespuolinen. Tähän kannattaa pysähtyä hetkeksi: alle nelikymppisistä golfareista vähemmän kuin joka viides on nainen. Yli viisikymppisissä suhdeluku on noin kaksi kolmasosaa, eli merkittävästi vähemmän kallellaan miesten suuntaan.
Kaikki toimenpiteet naisten ja lasten houkuttelemiseksi golfin pariin ovat perusteltuja ja tarpeellisia. Ne eivät kuitenkaan näytä tepsivän. Toki etenkin lasten kohdalla kasvu saattaa odotuttaa itseään. Draivia Kouluun! -ohjelman kautta yhä useampi lapsi saa kosketuksen golfiin, ja jos kipinä jää itämään, saattaa hän hakeutua lajin pariin vasta tulevaisuudessa.
Näyttää kuitenkin siltä, että golf vetoaa lajina poikkeuksellisen hyvin nuoreen, ja kuten itseni tapauksessa, varhaiskeski-ikäiseen mieheen.
Monen 20–40-vuotiaan miehen elämäntilanne on sellainen, että heillä on sekä aikaa että rahaa golfin harrastamiseen. Kun omat, totisemmat urheilut on usein jo urheiltu, on sopivasti liikuntaa, haastetta ja sosiaalista kanssakäymistä tarjoavalle lajille selkeä tilaus. Golf on juuri sellainen laji. Suomen nuorista miehistä harva pelaa edelleenkään golfia. Vastaus akuuttiin jäsenpulaan saattaakin löytyä siltä suunnalta.
Viimeisen parin vuoden aikana moni hyvä ystäväni tai hyvänpäivän tuttuni on tullut aloittaneeksi golfin. Monet heistä ovat sellaisia, etten olisi ensimmäiseksi osannut kuvitella heitä golfkentälle. Silti yksi jos toinenkin on kysellyt tietoa aloittelijoille sopivista mailoista, mukavista kentistä ja hyvistä ulkomaisista pelikohteista. Laji selvästi kiehtoo perusliikunnallisia nuoria miehiä.
Onko sitten niin, että nuoria miehiä on ylenkatsottu, kun markkinointiponnistukset on suunnattu toisaalle? On ja ei. Se, että markkinoinnin keihäänkärki on tähdätty toisaalle, ei suoraan tarkoita, että muille olisi käännetty selkä. Ehkä on tyydytty ajattelemaan, että nuoret miehet löytävät tiensä golfkentälle ennen pitkää joka tapauksessa, joten rajallisia markkinointi- ja rekrytointiresursseja ei kannata haaskata heihin.
Golfin harrastajakunta on jo pahasti vinksallaan miesten eduksi. On loogista ajatella, että jos naisten suhteellinen määrä kentillämme vähenee entisestään, kasvaa uusien naispuolisten harrastajien kynnys aloittaa golf nykyistäkin korkeammaksi.
Nuorten miesten on myös suhteellisen helppoa aloittaa pelaaminen, sillä kentältä löytyy helposti omanikäistä ja samanhenkistä peliseuraa. Etenkin naisten kohdalla juuri sopivan peliseuran puute nousee erilaisissa kyselyissä usein esille harrastusta haittaavana tekijä.
Voi kuitenkin olla, että suorempi ja kohdennetumpi markkinointitoiminta konkreettisine sisäänvetotuotteineen ja aloittamista helpottavine tarjouksineen saattaisi hyvinkin tavoittaa suuremman joukon pari-, kolme- ja nelikymppisiä miehiä kuin mitä tähän asti on pystytty puhuttelemaan.
Olen keskustellut asiasta monien alalla vaikuttavien ihmisten kanssa. Ajatus on saanut poikkeuksetta vastakaikua, sillä moni on huomannut saman ilmiön. Uusista harrastajista suuri osa on nuoria miehiä. He ovat myös toivottuja asiakkaita, sillä he pelaavat tyypillisesti suhteellisen paljon ja käyttävät myös oheispalveluita ahkerasti. Olisi siis luonnollista helpottaa nuorten miesten tietä kentillemme ja hakea kasvua siltä suunnalta. Tämän ei tarvitse, eikä se saa tarkoittaa sitä, että muut väestöryhmät unohdetaan.
Moni kenttäyhtiö kieppuu jatkuvasti hiipuvan jäsenmäärän ja siitä johtuvan entistä verkkaisemman tulovirran heittämässä pyörteessä. Alle nelikymppiset miehet ovat niitä paljon kaivattuja maksavia asiakkaita, jotka hyvinkin saattavat pelastaa golfin.
Minä puolestani uskon, että satsaamalla senioreihin saadaan parempi tulos. Miksi ? Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja ovat terveempiä eläköityessään. Golf on senioreille sopiva liikuntamuoto. Eläkeläisiä on paljon ja määrä kasvaa yhä. Eläkeläisillä on aikaa pelata. Yhä useammalla eläkeläisellä on myös rahaa harrastuksiin.
20-40 vuotiailla on työkiireet ja lapsiperheiden asettamat rajoitukset.
Samaa mieltä kuin Joukahainen. Meidänkin suvussa vähiten pelaavat ne, joilla on pieniä lapsia, osa jopa lopettaen, aikaa ei vaan ole!
”Suurten ikäluokkien poistuessa” ihan kuin eläkeläiset ja eläkeikää lähestyvät yhtäkkiä loppuisivat, mikähän yhtälö tuokin on!!
Uudet seniorit ovat parempikuntoisia, uteliaampia ja rohkempia, siellä on potentiaalia vaikka mihin. Laittakaa kursseja kansalaisopistoihin, paikkoihin joihin hakeutuvat myös yksinäiset sieltä monta kertaa samanhenkisiä kavereita löytäen. Kunnon alkeiskurssit, ei mitään ’päivässä golfariksi’-juttuja vaan perusteellista opetusta ja se kuuluisa jatkohoito päälle, eli seuran jäsenet mukaan. He hyötyvät uusista jäsenistä aivan kuin seuratkin.
Hyvä kirjoitus ja kommentit. Lähestyn tätä mielikuvalla remontista, siis asunnon/talon remontista.
1) Koko taloa ei kannata remontoida yhtäaikaa, siitä syntyy kaaos, joka ei johda mihinkään.
2) Remontoijien ei kannata istua omassa hienossa toimistossaan juttelemassa keskenään, mitä jossakin pitäisi tehdä. Eli ”kentälle” siitä ja juttelemaan niiden kanssa, jotka tarvitsevat apua.
3) Remonttia tehdään parhaimmillaan huone kerrallaan.
4) Kun remontti on tehty, juhlikaa joka osaa, mutta älkää unohtako, että aika syö seiniä ja kohta ollaan taas saha ja maalisuti kourassa.
Mitä tämä tarkoittaa golfissa?
1) Kysykää, miksi joku ryhmä ei aloita golfia? Monia syitä ei voi poistaa ja se keventäköön tuntojanne. Lapsia syntyy ja ne on hoidettava, mammat syyllistyy, kun vielä pitäisi golfiakin pelata……
2) Keskittykää ensin siihen ryhmään, joka on potentiaalisin, mutta älkää unohtako, niitä, jotka jo ovat mukana.
3) Miettikää, onko keinoja on siihen, että vaikeammat ryhmät saadaan mukaan. Jos ei keinoja ole, jälleen helpottaa.
4) Tunnustakaa, että kaikki eivät aloita golfia, vaikka avoautolla hakisitte, maksaisitte kaiken ja pitäisitte jopa kiinni pelaajan mailasta ja löisitte hänen puolestaan. Kaikissa lajeissa on sama ongelma. On jopa ihmisiä, jotka eivät ikina aloita mitää liikuntalajia, eivät edes vaivaudu sohvalta ylös kääntääkseen kanavaa urheilun puolelle. Armahtakaa siis itsenne. Pieni annos on helpompi syödä kuin kattilallinnen kerralla.
Se, että sanotaan, että kaikki on tehty ja ei tapahdu mitään, on aika absurdi väite. Joko ei olla tehty kaikkea tai on tehty vääriä asioita tai väärälle kohteelle. Tai ei olisi edes tarvinnut tehdä, todetaanhan tuossa jutussakin, että ne nuoret aikuiset miehet tulevat ilman kutsumistakin sitten aikanaan mukaan.
Näissä arvioissa vois muuten olla valinta : roskaa.. tms
Kun uskoa tunnustetaan niin minä uskon että kaikki maksavat asiakkaat kelpaa. Golf aikaavievänä sopii senioreille hyvin. Eikä siitä ajasta kilpaile jalkapallo, mäkihyppy tms. Ikäluokat voivat pienentyä mutta golfaavien osuutta senioreissa voi kasvattaa vaikka kuinka paljon.
Kaikkien tulee tuntea olevansa tervetullut lajin pariin. Suosimalla jotain ryhmää pyllistetään muille. Nuoret ovat tietenkin tervetulleita mukaan myös senioreiden mielestä (uskon niin) Kun pelaamaan lähdetään ollaan vaan golfista kiinnostuneita pelaajia. Iästä ja sukupuolesta viis.
Joskus kuulee ettei nuoria tule koska farkuissa ei saa pelata. Käykää katsomassa lumilautailijoita; yksikään ei laske farkuissa vaan muotitietoisia ollaan. Tuo ei ole avain mihinkään.
Liiton jäsenmäärä tipahtaa, mutta se ei tarkoita, että golfin pelaajien määrä tippuu. Monilla kentillä pääsee jo pelaamaan ilman jäsenyyttä. Mm. firmakisat. Monilla kentillä par kolmet ovat jäsenyydestä vapaita.Samoin maakuntien kentät ja jopa isoja kenttiäkin mm. Pickala jne. Paljonkohan näitä kenttiä on ja pelaajia ilman jäsenyyttä.