Tapasin viime viikonlopun sankarin Phil Mickelsonin ensimmäistä kertaa loppuvuonna 1990 Uuden-Seelannin eteläsaarella kaupungissa nimeltä Christchurch. Hän oli silloin 20-vuotias ja tuore USA:n amatöörimestari. Hän oli jäsenenä maansa nelimiesjoukkueessa amatöörien MM-kisoissa, jotka kulkevat myös nimellä The Eisenhower Trophy. Itse olin paikalla Suomen joukkueen kapteenina.
Neljä päivää kestäneen kilpailun ensimmäisenä päivänä arpa suosi meitä niin, että saimme pelata yhdessä maineikkaan USA:n joukkueen kanssa ja joukkueemme ensikertalainen Petri Pulkkinen sai parikseen tuoreen USA:n mestarin Phil Mickelsonin. Toinen joukkueemme jäsen Erkki Välimaa sai peliseurakseen myös kovan luokan kaverin nimeltä David Duval, joka voitti vuonna 2001 The Open’in.
Minä lähdin kuitenkin seuraamaan Petrin ja Philin menoa ja roikuin heidän kannoillaan koko kierroksen ajan.
Nuoren Mickelsonin peli oli jo silloin pelotonta ja räiskyvää ja draiveja haettiin välillä aika syvältä metsästä. Jo silloin huomio kiintyi kuitenkin hänen erinomaiseen lähipeliinsä ja kuulimmekin, että hänellä oli lapsesta asti ollut kotipihallaan isänsä rakentama, täydellinen alue juuri lähipelin harjoittamiseen.
Naapurimme Ruotsi voitti yllättäen maailmanmestaruuden ja heidän Mathias Grönberg oli paras henkilökohtaisesti. Phil Mickelson oli kärkiviisikossa. Meidän parhaamme oli silloin selvästi Erkki Välimaa, joka selvisi henkilökohtaisesti kärkikymmenikköön.
Phil Mickelsonista kuulin seuraavan kerran vuoden päästä, kun hän, edelleen amatöörinä, voitti ensimmäisen PGA Tourin osakilpailunsa. Näitä osakilpailuja hän voitti useita, mutta yksi asia antoi pitkään odottaa itseään eli major-voitto. Vasta vuonna 2004 ja jo 33-vuotiaana hänen onnistui voittaa ensimmäisen kolmesta Masters -tittelistään.
Vuonna 2005 hän saavutti ensimmäisen PGA Championshipin voiton Baltusrol-nimisellä kentällä ja vasta vuonna 2013 hän vei The Open -tittelin legendaarisella Muirfieldin kentällä. Kolme vuotta myöhemmin hän kävi Troonin kentällä huiman kaksinkamppailun Ruotsin Henrik Stensonin kanssa, mutta hävisi sen. Mickelson tuli viime vuoden kesäkuussa seniori-ikäiseksi ja on jo ehtinyt voittaa sillä tourilla kaksi kertaa.
Olen ollut Mickelsonin fanittaja kautta vuosien, mutta vuonna 2014 “suhteemme” oli kovalla koetuksella. Silloin Mickelson käytti Ryder Cupin päättäjäisissä erittäin epäurheilijamaisen puheenvuoron, jossa hän syytti USA:n häviöstä heidän kapteeniaan Tom Watsonia, joka oli hänen mielestään täysin epäonnistunut peluuttamisissaan.
Viime viikon historiallisen voittonsa jälkeisessä lehdistötilaisuudessa hän kuitenkin ylisti Watsonia siitä, kun tämä oli vuonna 2009 viedä hänen nyt saavuttamansa ikä-ennätys aivan eri tasolle eli vuosiin 59.
Kysymykseen siitä, miten noin vanha mies voi edelleen voittaa hän vastasi, että tekemällä yhä enemmän työtä asian eteen. Entä mistä olet joutunut sitten luopumaan? Ruoasta! Lempiruoat ovat jääneet ja paljon vähemmällä syömisellä olo on verrattomasti parempi.
Silloin paljon painavampi Mickelson hyppäsi vuonna 2004 Mastersin voittoputtinsa jälkeen ilmaan, loikan korkeudeksi arvioitiin noin 10–15 senttiä. Nyt hän ei enää hypännyt, mutta selvästi kevyempi mestari olisi helposti ylittänyt tuon korkeuden.
U.S. Open pelataan kolmen viikon päästä Torrey Pines -kentällä lähellä San Diegon kaupunkia Kaliforniassa. Mickelson on sieltä päin kotoisin ja kenttä on hänelle hyvin tuttu. Olisiko sieltä tulossa jo kisan seitsemäs kakkossija vai olisiko jo vihdoin aika vallata tämä niin saavuttamattomalta tuntuva titteli?
