Otsikon kysymys on tullut etsimättä mieleeni viime päivinä etsiessäni palloani kotikenttäni yhä kapenevilta väyliltä, palloa joka on usein vain muutaman metrin sivussa lyhyeksi leikatulta. Tämä puuha alkaa viedä myös paljon aikaa ja olenkin laskeskellut, että neljän hengen ryhmä käyttää ainakin puoli tuntia kierroksensa aikana ”penkoessaan” pallojaan paksusta ja apilapitoisesti karheikosta.
Useimmiten pallo löytyy vain sen päälle astumalla mistä seuraa heti sääntöongelma eli ”liikkuiko se?” Eräänä tyypillisenä päivänä löysin aivan väylien vierestä neljä vierasta palloa samalla kun kadotin kaksi omaani.
Ymmärrän paksut raffit hyvin silloin kun halutaan panna maailman parhaat pelaajat paremmuusjärjestykseen, mutta se, että meitä tavallisia tallaajia kiusataan tällaisella, ei oikein mene jakeluun. Olen pitkään ollut sillä kannalla, että avauslyönneille pitää skottilaiseen tapaan olla paljon tilaa ja, että taidot tai niiden puute selvitetään vasta lähestymislyönnein ja viheriötyöskentelyssä. Silloin tämä peli on parhaimmillaan eli kivaa ja koukuttavaa.
Mielestäni kentillä voidaan eri alueita edelleenkin leikata eri korkeiksi, mutta alue jota tänä päivänä pidämme raffina saisi olla kuitenkin niin alas leikattu, että pallo sieltä hyvin erottuu ja ”rangaistukseksi” riittänee hyvin se, ettei sitä ole sieltä aivan helppoa jatkaa. Sitä paitsi, siellähän saa olla myös puita lyönnin tiellä.
Viimeaikainen kehitys maailmalla on mennyt siihen suuntaan, että väylien ulkopuolisia alueita ei hoideta juuri ollenkaan, ei kastella, eikä lannoiteta ja jos ollaan hiekkapohjalla se jätetään se pelkäksi hiekaksi . kuten esim. Pärnu Bay. Muissa tapauksissa aluetta vain aika ajoin raivataan niin, että pallot sieltä löytyvät.
Maailman ennen niin heleän vihreät golfkeitaat ovat, esim. vesipulan takia, pikkuhiljaa muuttumassa vähän karummiksi, mutta myös paljon aidomman näköisiksi.
Ruffiasiasta keskusteltaessa olen jo vuosia paasannut tuosta Lassia kiusaavasta asiasta. Maailmalla yleistyvä trendi on hyvä. Ihan turhaa niitä ruffeja on kastella ja lannoittaa. Leikkauksetkin voisivat silloin tapahtua harvemmin. Kentänhoidosta säästyisi rahaa, kentän reuna-alueet tulisivat luonnonmukaisemmiksi sekä kauniimmiksi ja pelaajat olisivat tyytyväisiä kun selviävät ruffeista ilman pallonkadotuksia ja penalteja.
Pallojen etsiminen on suurin syy hitaaseen pelaamiseen ja kentän ruuhkaumiseen prime time aikoina. Ihme että kentät eivät ole puuttuneet tähän Green fee tuloja pienentävääni syyhyn.
”Tämä puuha alkaa viedä myös paljon aikaa ja olenkin laskeskellut, että neljän hengen ryhmä käyttää ainakin puoli tuntia kierroksensa aikana ”penkoessaan” pallojaan paksusta ja apilapitoisesti karheikosta.”
Olen enemmän kuin samaa mieltä ja kun puhutaan hitaasta pelaamisesta, raffien hoidolla on siihen helpoin vaikuttaa. Sitä paitsi apila ei kuulu raffiin lainkaan – se on rikkakasvi, jonka hyvä kentänhoito hävittää, koska apila lyhyenäkin piilottaa pallon.
”Olen pitkään ollut sillä kannalla, että avauslyönneille pitää skottilaiseen tapaan olla paljon tilaa ja, että taidot tai niiden puute selvitetään vasta lähestymislyönnein ja viheriötyöskentelyssä. Silloin tämä peli on parhaimmillaan eli kivaa ja koukuttavaa.”
Tästä rohkenen olla eri mieltä – Skottilaiseen linka-kenttään on useimmiten sijoitettu bunkkeri kriittiseen paikkaan väylälle, jolloin avauksen pitää olla joko tarkka tai vajaa. Sen vuoksi toissakertaisessa Muirfieldin Openissa, Mickelssonilla ei ollut bägissään lainkaan draiveria. Olennaista on mielestäni kuitenkin se, että hieman sivuun mennyt draivi kuitenkin LÖYTYY, vaikka sitten bunkkerista tai raffista ilman aikaa kuluttavaa etsimistä.
Samaa mieltä Lassin ja muiden kommentoijien kanssa. Kotikenttämme apilaraffeissa kahlaaminen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Harmitus alkaa jo ykkösellä, on niin nöyryyttävää etsiä siinä palloa, varsinkin kun seuraava ryhmä jo polkee jalkojaan tiillä. Naispuolisena seniorigolfarina kunto vielä riittäisi koko kentän pelaamiseen, mutta kun hyväkään osuma ei kanna muutaman eturaffin yli. Nykyiset raffimme rankaisevat vain huonoja pelaajia.
90-luvulla Suomeen rakennettiin championship-kenttiä tv-torneineen. Kun nämä suurkisat ”välttivät” meitä, alettiin kenttiä virittämään. Väyliä leikattiin entistä kapeammiksi, ruffeja kasvatettiin ja laji pyrittiin tekemään mahdollisimman hankalaksi. Lopputulema oli harrastajakato.
Kasvu pysähtyi, eikä kasvua ole enään odotettavissa. Golf on riittävän hankala ja haasteellinen laji, eikä sitä tarvitse lisää hankaloittaa. Kaikki eivät ole cahapionship-tasoisia pelaajia, eikä kai se ole tarkoituskaan.
Siis raffit on pinta-alaltaan suurin osa kenttää. Jos haluaa raffit lyhyiksi parhaimman kasvukauden aikana, niin väittäisin,että noin 20% lisää vastikkeisiin, pelioikeuksiin ja greenfeehen niin eiköhän ala löytymään lyhyempää raffia. Se vaatii konekapasiteettia, useammin ”raffileikkurin” huoltoa, henkilökuntaa ja polttoaineita jos niitä halutaan leikata useammin. Siinä yksi syy miksi raffit ovat pitkiä. Kastelulaitteet ei kylläkään ole suunniteltu raffeja kasvattamaan, sitä kasteluvettä menee sinne sen verran kuin siitä väyläkastelukohdista sinne lentää. Kukaan ei niitä pysty siten säätämään että ei raffiin vettä lentäisi. Jos luonto sitten kastelee niin se kastelee sen mitä taivaalta tulee.
Jos raffit halutaan lyhyemmiksi, niin ei niitä välttämättä useammin tarvi leikata, vaan leikataan lyhyemmiksi….ja ei kai tuosta lisäkustannuksia tule ?!?
Mieleeni ei tule ensimmäistäkään kenttää jossa raffeja lannoitettaisiin tai kasteltaisiin, siitäkin huolimatta että joillain kentillä raffeihin on asennettu sadetin; raffeissa ongelma yleensä ei ole se että siellä ei kasva heinä, vaan tasan päin vastoin.
Raffien leikkuuseen menee kentästä riippuen keskimäärin eniten aikaa kaikista leikkuista, yleensä raffikone paahtaa kentällä aamusta iltaan joka arkipäivä. Lyhyemmän heinän alueilla kasvua onkin helpompi säädellä kastelun, lannoituksen tai jopa kasvunsäätelyaineiden avulla, ja tähän vaikuttaa suurelta osin se että nuo lyhyen heinän alueet on yleensä rakennettu kasvualustasta, toisin kuin useimman kentän raffit jotka on saatettu muotoilla karkeasti siitä vanhasta maaperästä, aika useasti vanhasta pellosta.
Ongelma raffien kohdalla on helppo ratkaista ottamalla lompakko esiin ja kaivamalla sieltä vaadittavat varat koneisiin, työntekijöihin ja polttoaineisiin.
Toinen ratkaisu ongelmaan voisi olla pieni asennemuutos pelaajien pääkopan sisällä. Turhan usein, eli lähes joka kerta, näkee pelaajaryhmän lyhyen par4 väylän teeboxilla, ja jokaisella on driveri kourassa, vaikka todellisuudessa väylän voisi pelata järkevästi yhdellä rauta7 ja yhdellä rauta9, aivan kuten arkkitehti todennäköisesti on asian ajatellut.
Suomessa ei pelata golfia, suomessa pelataan suomigolfia; räiskitään pallo väylä toisensa jälkeen teeboxista 200 metriä eteenpäin ja 150 metriä sivuun, ja toivotaan että pallo löytyy ”pelattavasta” paikasta. Varmuuden vuoksi ei edes vaivauduta lyömään varapalloa, etenkään silloin kun avataan sokkoväylällä satavarmasti sinne syvälle raffiin. Tälläisestä pelistä ne pitkät kierrokset koostuu.
Kun kenttä leikataa silmänkantamattomiin lyhyeksi, aiheutetaan myös toisenlaista hallaa. Turhan moni pelaaja pääsee tuudittautumaan siihen uskoon että hyvä tulos siinä tuloskortissa on omien taitojen ansiota, ja sitten ihmetellään kun vaikkapa ulkomailla se tulos ei vastaakaan sen tutun ja turvallisen kotikentän tuloksia, ei vaikka väyläpituudet ja greeninopeudet on tasan sama.
Golf on edelleenkin tarkkuuslaji, ja pituuslyöntikisat voi järjestää vaikka siellä rangella.
St. Andrewsissa ei ole lainkaan tavatonta nähdä vanhempaa rouvaa kulkemassa pieni kantobägi olalla, ja bägissä puolisetti, jos sitäkään. Sekään ei ole tavatonta että samalla rouvashenkilöllä tasoitus on lähempänä singleä kuin kahtakymppiä.
Pistää hiukka miettimään jaksaakohan tuo rouva valittaa kentän kunnosta kun läiskäisee sen pallonsa sinne raffiin..?
Sekin auttaisi paljon, jos sekä lyöjä että pelikaverit ihan oikeasti tähystäisivät mihin pallo päätyy. Liian usein ollaan ensin tähystävinään ja sen jälkeen etsivinään palloa, kun on ensin nukuttu tiillä tai räplätty kännykkää.
Kotikentälläni raffit rehoittaa ja kentällä on huono maine(ei sinne kannata mennä pelaamaan koska siellä hukkuu paljon palloja) tuommoista tekstiä tulee vieraspelaajilta. Kenttä on muuten poikasi suunnittelema, pelasit siellä viimeksi pari kuukautta sitten. Mitäs pidit kentästä ylipäänsä Lassi?