Olen ”joutunut” pitämään viimeiset kaksi viikkoa jalkoja varsin tiiviiisti pöydän alla, Golf Digestin vuoden kuudes numero ilmestyy 27.8., aineiston kasaaminen ja jalostaminen on hektistä puuhaa. Loppusuoralla ollaan ja uskallan sanoa jo nyt, että lehti on taas melkoinen lukupaketti, kelpaa pistää myyntiin. Alan tekijä sarjaan on aina jutunarvoisia ehdokkaita, mutta valituksi tulleesta Kosti Kurosesta kirjoittaminen on erityisen mieluisaa. Minusta on aina palkitsevaa nähdä tekemisestään innostuneita ihmisiä, oli työ tai harrastus mikä tahansa. Kosti ilmestyi Taliin ”vakavalla mielellä”, mutta iloisena ja ympäristöään energialla ruokkivanva 70-luvun puolivälissä. Pääsimme nopeasti samalla aaltopituudelle ja aloittuamme yhteistyön kisoissa nelinpelisaldomme oli muutamaa vuotta myöhemmin murskaava, neljä perättäistä HGK:n nelinpelimestaruutta ja tasoituksellisen Jubilee Cupin ykköstila. Teimme muutakin golfiin liittyvää mukavaa yhdessä. Pääsin Kostin mukana myös hänen koneellaan yläilmoihin, kävimme Tukholmassakin ihastelemassa maailmantähtiä näytöspelissä, se oli 80-luvulla harvinaista herkkua. Niin, se mitä minulle varsinaisesti jäi käteen jo tuolloin oli se ihmettely, kuinka nopeasti analyyttinen, ahkera ja liikunnallisesti lahjakas kykenee golfissa kehittymään. Kosti oli kentällä välillä tuskastuttavan hidas, mutta suorituksiin valmistautuminen ja oman tekemisen analysointi lähenteli tiedettä. Kuten elämässä monasti käy,säännöllinen yhteydenpito hyvään kaveriin jäi siirryttyäni valmentajaksi ja opiskelemaan käytännön kautta journalismia. Kostin pitivät puolestaan kiireisenä hänen kenttäprojektinsa joita on yhteensä 69, Suomessa valmiita kenttiä 40 ja ulkomailla kaksi. Olemme toki vuosien varrella tavanneet, mutta edes pelaamiseen ei ole muka aikaa riittänyt. Sääli, sillä Kosti Kuroselta saa aina kierroksen tai keskusteluhetken aikana paljon ajatuksia. Soittaessani hänelle heinäkuussa Golf Digestin artikkelista, oli mies heti valmis yhteistyöhön. Ei suinkaan sen johdosta, että saisi nostaa omaa häntäänsä, vaan saadakseen muutaman tärkeän asian lehden kautta esille. Haastatteluun varattu aika tuplaantui, sen tiesin jo etukäteen. Kun Kurosen päästää vauhtiin, ei puhe lopu eivätkä visiot. Vaikka hänellä on ikää jo kunnioitettavat 74 vuotta, katselee Kosti toiveikkaana tulevaisuuteen. Muutama kenttä on vielä piirtämättä, niiden aika tulee kun talouden suhdanteet kääntyvät nousuun. Kosti ottaa haastattelussaan voimakkaasti kantaa juniorigolfin puolesta ja vakuuttaa, että hyvin tehdy kenttä kestää Suomessa vaivatta hoidollisesti 40.000 kierroksen pelaamisen. Kostin perusteellisuudesta ja innokkuudesta on hyvä esimerkki sekin, että haastattelua seuraavana päivänä hän soittaa kahdesti, laittaa sähköpostia ja tekemänsä laskelman kentänrakentamisen kustannuksista. -Kuten näet, yhtälö kentänrakentamiselle on tulevaisuudessa erittäin haastava tällä kustannusrakenteella jota kohden olemme menossa. Kuronen ei halua maalailla piruja seinille, vaan olla realisti, siihen hänellä varaa, sillä golfkenttien suunnittelu on ollut koko ajan vain ”harrastus”. Kosti on menestynyt ammatissaan hienosti, golfkentät kun tosiaankin ovat muodostaneet murto-osan hänen yrityksensä liikevaihdosta. Huippukaveriksi Kostin voi nostaa paitsi jalon luonteen ja aina innostuneen olemuksen johdosta, myös harrastuksissa tulleiden onnistumisten takia. Harva jos kukaan 42-vuotiaan aloittaneista on päässyt niin lähelle kansallista kärkeä kuin mihin hän ylsi -Pääkoppaa pitää treenataja rasittaa, muuten se surkastuu iän myötä turhan nopeasti, Kuronen muistuttaa. Kosti Kuronen jää suomalaiseen golfhistoriaan miehenä joka on piirtänyt maahamme eniten kenttiä, rakentamisboomin tyrehdyttyä uhkaajia ei yksinkertaisesti ole eikä tule. Listaykkönen siis määrässä, laatukin on parantunut huomattavasti uran edetessä. Reiluksi mieheksi Kostin voi nimetä senkin johdosta, että hän ei laista vastuusta niilläkään kentillä joilla rakentaminen ja valvonta menivät melkoisesti suunnitellusta poikkeavasti. Ajatusleikki lopuksi. Jos lähivuosina sattumalta vaurastuisin ja päättäisin rakennuttaa itselleni kentän, lähtisi projekti liikkeelle ehdottomasti kilpailun kautta, suoraan en Kostillekaan hanketta antaisi. Mukaan ottaisin Kostin, Lassi-Pekka Tilanderin sekä Kytäjän kentät piirtäneen Thomas McBroomin joka jostain syystä ei ole saanut Suomesta lisätöitä hienosta näytöstä huolimatta. Ja Kurosen parhaita töitä, tämä on oma lista, Kostin tekemä löytyy lehdestä. 1.St.Laurence -Jo ensimmäinen 18-reikäinen on valmistumiajankohta huomioiden erinomainen, myöhemmin syntyneet 9+9 reikää nimenomaan viheriöiden osalta mallikelpoiset. 2. Vuosaari -Vaikka toinen arkkitehti on upgreidaamassa Kostin tekelettä, on tämä vaikeaan ja pieneen tilaan tehty kenttä hienoa ”kuumaisemaa” ja suomalaisista kentistä lähimpänä linksiä. 3. Talin viheriöt -Pakollinen remontti jakoi seurakunnan alkuvaiheissa pahastikin kahtia. Kosti onnistui hienosti, kentän haastavuus lisääntyi sopivalla tavalla, kausikin pitenee varsinkin keväästä helppohoitoisuuden johdosta
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
