Ilmastonmuutos on ykköspuheenaihe maailmassa. Sen pysäyttämiseksi golfinkin pitää tehdä osansa. Pari vuotta sitten julkaistu blogi vaikuttaa yhä ajankohtaisemmalta:
Yllättääkö otsikko? Yllätti se minutkin, kun asiasta ensimmäisen kerran kuulin. Golfpallo nimittäin on kyllästetty raskasmetalleilla, jotka ympäristöön vapauduttuaan ovat melkoinen huolenaihe, luokitellaanhan ne ympäristömyrkyiksi.
Raskasmetallit aiheuttavat eliöissä häiriöitä solutasolla. Luonnon kiertokulussa ne rikastuvat liikkuessaan ylös kohti ravintoketjun huippua – ja huipullahan on ihminen, jolle raskasmetallit aiheuttavat mm. syöpää.
Aikamoista jeesustelua ja turhaa huolehtimista, saattaa joku sanoa. Ehkä niin, mutta samalla täysin turhaa luonnon kuormittamista. Käytännössä yhtä vaille kaikki golfpallon valmistajat käyttävät palloissaan raskasmetalleja, sinkkiä, kobolttia, volframia ja lyijyä. Golfaamme siis itsellemme lyijymyrkytystä – muoviin kuorrutettuna.
Mistään aivan vähäpätöisestä asiasta ei ole kysymys, sillä on laskettu, että pelkästään Yhdysvalloissa hukataan arviolta yli 820 000 golfpalloa päivittäin. Näistä vain noin 8 % löydetään ja poimitaan takaisin peliin.
Palloissa on raskasmetalleja yllättävän paljon, arviolta noin 10 %. Golfpallo painaa 45,93 grammaa, joten vuositasolla luontoon kylvetään maailmanlaajuisesti miljoonia kiloja myrkkyjä muovikuoreen kuorrutettuna.
Aika on kuitenkin armollinen, sillä golfpallo maatuu 100–1000 vuodessa. Koko prosessin ajan niistä kuitenkin imeytyy ympäristöön raskasmetalleja. Haljenneiden ja rikkoontuneiden pallojen kohdalla prosessi on nopeampi.
Ei kuitenkaan niin nopea, että se nykygolfareiden elinaikana kenellekään riskiä muodostaisi. Kyllä se syöpäriski kasvaa lähinnä karrelle palaneesta kasslerista ja vaniljanmakuisesta pikkusikarista. Ikävän perinnön me kuitenkin jälkipolville jätämme.
Miksi palloissa sitten on raskasmetalleja? Jotta ne lentäisivät pidemmälle. Se on yksinkertainen vastaus.
Pitääkö golfpallon sitten lentää pidemmälle ja pidemmälle? Lajin kattojärjestöissä on keskusteltu siitäkin, pitäisikö pallojen lentomatkaa jo rajoittaa. Ongelmia muodostuu, kun hyvät pelaajat lyövät yhä pidemmälle, mutta heikoimpien lyöntipituudet eivät kasva uusilla välineillä tai palloillakaan merkittävästi.
Ja silti lajia harrastetaan samoilla kentillä, vaikka toisille 6500-metrinen baana on sopiva, toisille 4500-metrinenkin turhan pitkä.
Voitaisiinko palloihin sitten olla pumppaamatta raskasmetalleja lajin siitä kärsimättä? Uskallan väittää, että voitaisiin. Golf on ainakin minulle edelleen golfia, vaikka draivini kantaisi 220 metrin sijaan 210 metriä tai vain 200 metriä tai joutuisin lyömään tutulla par-kolmosella jatkossa rautakuutosella rautaseiskan sijaan. Ja Mastersin ratkaisuväyliä olisi aivan yhtä kutkuttavaa katsella, vaikka Bubba Watsonin avaus jäisi parikymmentä metriä nykyistä lyhyemmäksi.
Pallovalmistajia ei kannata sormella osoitella. Ne käyttävät kaikki sallitut keinot pärjätäkseen kilpailussa. Hyvälaatuisia ympäristöystävällisempiä palloja on tuonut markkinoille vuodesta 2009 lähtien jenkkimerkki Dixon, mutta pari muutakin brändiä on lanseerannut omat ekopallonsa. Monen kokeilun elinkaari on kuitenkin jäänyt lyhyeksi.
Kuluttajankaan suuntaan vastuuta ei voi vierittää. Monelle on liian suuri kynnys siirtyä ekopalloihin, kun muut pelaavat niillä normaaleilla. Dixon on kyllä pärjännyt pituuslyöntikisoissakin, eli ilman raskasmetalleja on mahdollista valmistaa kilpailukykyinen golfpallo.
En ole holhoavan politiikan innokkain lipunkantaja, mutta monessa asiassa pakko on paras motivaattori. Käännän siis sormeni kohti lajin kattojärjestöjä. Pallo on niiden pöydällä. Raskasmetallien käyttö golfpalloissa olisi helppo kieltää lajin siitä merkittävästi kärsimättä.
Golfin mielikuvaa on haluttu parantaa ja muokata myös ympäristöystävällisempään suuntaan. Saattaisi uutiskynnys ylittyä ja mielikuva kohentua, jos USGA ja R&A lätkäisisivät pöytään pamfletin, jossa kiellettäisiin raskasmetallit golfpalloissa.
Edistyksellistä toimintaa patavanhoilliselta lajilta, kohistaisiin. Ehkä golf tosiaan haluaa ja uskaltaa uudistua? Pitäisikö sitä itsekin käydä kokeilemassa?
No ehkä tuo mielikuva on liian ruusuinen, mutta valmistajat taatusti älähtäisivät. Seuraavana päivänä suunnitteluosasto sitten jo saisikin toimeksiannon, jossa kehotettaisiin panostamaan uuden ympäristöystävällisemmän golfpallon kehittämiseen. Muutaman kuukauden päästä markkinoilla olisi laadukkaita, mutta ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja metsään lyötäväksi.
Hieno kirjoitus – kannatan muutosta!!
Laitatko Sami linkin tai pari semmoiseen tekstiin, joka tukee tätä osaa kirjoituksestasi:
’Palloissa on raskasmetalleja yllättävän paljon, arviolta noin 10 %.’
Gofpallojen materiaalit ovat kuitenkin miltei yksinomaan orgaanisia polymeerejä, joten kemistinä minua kovasti alkoi kiinnostaa mistä ne 10% raskasmetalleja siihen palloon ilmestyvät.
Kiitos jo etukäteen pätevistä linkeistä.
Terveisin,
KL
Kiitos kommenteista! Tässä on alla muutama linkki, joiden kautta asiaan pääsee syventymään. Tarkkaa raskasmetallien määrää ei ole tiedossa, tuosta Tanskan Golfliton tutkimuksesta jota kaikissa artikkeleissa sivutaan, puhuttiin jopa 12 prosentista. Dixonin edustajat ovat samoilla linjoilla, joskin lähde on ymmärrettävästi hieman ’epäluotettava’. Tanskan Golfliiton tekemää tutkimusta minulla ei käsissä nyt ole enkä sitä sähköisenä löydä, pohja tähän juttuun on kirjoitettu itse asiassa jo pari vuotta sitten. Vaikka tarkka luku ei ole selvillä, on selvää, että palloissa on merkittäviä määriä raskasmetalleja. Yhtä selvää on, että palloja päätyy luontoon vuosittain valtavia määriä. Kirjoituksen tarkoitus on nostaa asia tietoisuuteen, jätän kunkin lukijan oman harkinnan varaan sen, mitä ajatuksia se herättää.
http://www.turfgrass.dk/sites/turfgrass.dk/files/uploads/publikation/2012/golfbolde_eng_pdf_57567.pdf
http://onpar.blogs.nytimes.com/2010/05/02/the-burden-and-boon-of-lost-golf-balls/?_r=0
http://www.dixongolf.com/greenovations.php#tab1
Olen itsekin lukenut aiheesta. Monilla kentillä vesiesteisiin pumpataan vesi läheisestä järvestä joten kulku on myös järveenpäin mahdollinen. Kaloja olen nähnyt kutupuuhissa vesiesteessä. Ei muuta kuin verkot vesille ja pienmetallia lärviin.
No niin, sieltähän se selvisi. Pallon ytimen valmistuksessa orgaaniseen polymeeriin sekoitetaan sinkkiä sisältäviä yhdisteitä varsin merkittävässä määrin. Patentti US 6465546 B1 kertoo asiasta tarkemmin, muttei riittävän tarkasti, jotta ytimen sinkkipitoisuuden voisi siitä laskea.
”Mistään aivan vähäpätöisestä asiasta ei ole kysymys, sillä on laskettu, että pelkästään Yhdysvalloissa hukataan arviolta yli 820 000 golfpalloa päivittäin. Näistä vain noin 8 % löydetään ja poimitaan takaisin peliin.”
Mistäköhän tuo 8 % on kotoisin ja rohkenisin epäillä lukua. Suomessa metsiin katoaa varmaan aika paljon enemmän palloja, kuin puistokenttien nurmikoihin ja Suomessakin mm. koiranulkoiluttajat noukkivat näistä valtaosan. Tietenkin vesiesteisiin katoaa palloja, mutta vesiesteistä ne tyhjennetään yleensä ainakin kerran vuodessa, ja vesiesteet ovat yleensä suljettuja lampia.
Myös tuo luku 820.000 palloa päivittäin tuntuu vähäiseltä. Päässälaskien USAssa on 30.000 kenttää ja jos 100 kierrosta päivittäin kullakin = 3 milj.kierrosta. Eli vain joka neljännellä kierroksella katoaisi pallo ? Luulen, että luku on alakanttiin. Perustuisikohan luku Uusiin myytyihin palloihin eikä ota huomioon löytöpalloja, jotka katoavat ?
Joten siis väitän, että luku 8 % on tulkittu väärin päin – eli 8 % jää luontoon, jos sitäkään.
Sami Sarpakunnas kirjoittaa asiaa!
Onpahan tämänkin jutunalkuun ympätty ilmastonmuutos no olihan ilmastonmuutos ja kauramaitokin yhdistetty YLEn uutisissa.
Kyllähän golfpallot ovat yksinomaan ympäristökysymys
Lyöntipituuksia pitää joka tapauksessa rajoittaa joten olisi luontevaa samalla poistaa ei-ympäristöystävälliset aineet palloista. Kannatan muutosta!
Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta. Toivottavasti palloa koskevat säädökset muuttuisivat pikaisesti suuntaan, jossa raskasmetalleja ei sallittaisiin.
Asiaa. Metallien poistaminen vaatimuksensa pallo valmistajille!
Lyöntipituuksia jos yritetään keinotekoisesti lyhentää, niin ne kenellä riittää voimaa ja taitoa lyödä pitkälle saavat vain suuremman edun. Eniten siitä kärsivät jo valmiiksi lyhytlyöntiset.
”Myös tuo luku 820.000 palloa päivittäin tuntuu vähäiseltä. Päässälaskien USAssa on 30.000 kenttää ja jos 100 kierrosta päivittäin kullakin = 3 milj.kierrosta. Eli vain joka neljännellä kierroksella katoaisi pallo ? Luulen, että luku on alakanttiin. Perustuisikohan luku Uusiin myytyihin palloihin eikä ota huomioon löytöpalloja, jotka katoavat ?”
Joskus luin, että USA:ssa myydään 300 miljoonaa golfpalloa vuosittain. Voisin kuvitella, että palloja ostetaan kadonneiden tilalle, joten Samin esittämät luvut tuntuvat uskottavilta. Sitä ei taas tarina kerro mihin nuo pallot lopulta päätyvät, koska ainakin joillain kentillä vesiesteitä hoidetaan myös kevyellä ruoppauksella ja niiden yhteydessä esteeseen päätyneet pallot myös poistuvat luonnosta. Paitsi jos ne loppusijoitetaan pohjavesialueen päälle rakennetulle kaatopaikalle…
”Lyöntipituuksia jos yritetään keinotekoisesti lyhentää, niin ne kenellä riittää voimaa ja taitoa lyödä pitkälle saavat vain suuremman edun. Eniten siitä kärsivät jo valmiiksi lyhytlyöntiset.”
Entä sitten? Eikö tässäkin lajissa ole tarkoitus, että parhaat ovat parhaita?