4.–11.8. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[10][10]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Jere Jaakkola

Golfarin eka kerta – nauti hetkestä ja jätä syväanalyysit sikseen

Vierastan sanaa kenttäbongaus, vaikka käytän sitä välillä itsekin. Kenttäbongarista minulle syntyy mielleyhtymä golfarista, jonka ohjaava motiivi on saaliin määrä ja joka ei Excel-taulukkonsa päivitettyään enää kunnolla muista, missä sitä tulikaan taas käytyä.

Vierastan bongaus-termejä siitäkin huolimatta, että päivitin vastikään oman excelini, jonka mukaan olen pelannut golfia 285:llä eri kentällä 28:ssa eri maassa. Yhdestä seitsemään tähteen ulottuvalla arvosteluasteikollani olen antanut neljälletoista kentälle täydet seitsemän tähteä, ja Suomen kentistä olen pelannut 106. Ja paljon muutakin taulukkoni kertoo.

Tunnustaudun paatuneeksi tilastoniiloksi, mutta kenttäsaaliini kasvattaminen ei ole minulle mikään itseisarvo. Kokemuksia sen sijaan tunnustan keräileväni.

Golfkentät ovat siitä ainutlaatuisia liikuntapuistoja, että jokainen niistä on aina tyystin omanlaisensa. Edes kahta samanlaista golfreikää ei ole olemassa. Jokainen uusi kenttäkokemus antaa minulle jotain uutta. Hienon reikäprofiilin, uudenlaisen haasteen, visuaalisen elämyksen, aistikkaan luontohetken tai mieleenpainuvan tunnelman.

Lyhyt on 285 kentän jälkeen lista kentistä, joille en ehdottomasti enää koskaan aio palata, joskin niitäkin on muutama. Hienoja golfelämyksiä on tarjolla niin runsaasti, että vaisummat on helppo jättää välistä.

Kun golfkentän kerran on pelannut ensimmäisen kerran, toista ekaa kertaa samalla kentällä ei enää tule.

Vaikka arvioin uusia kenttiä pelatessani kentän suunnittelua, reititystä, reikäprofiileja ja pieniä yksityiskohtia lähes herkeämättä, olen vakaasti sitä mieltä, ettei ensimmäisen pelikerran perusteella voi tehdä kovin analyyttista kenttäarviointia. Jokainen golfkenttä paljastaa itsensä pelaajalle vasta vähitellen.

Osa kentistä on niin moniulotteisia, että jotkin niiden piirteistä paljastuvat vasta vuosien jälkeen. Esimerkiksi St Andrewsin Old Coursea ei pitäisi edes yrittää arvioida ennen kuin on lähestynyt jokaista griiniä ainakin kymmenestä eri suunnasta ja erilaisille lipunpaikoille. Useimmat golfin kehtoon lähtevät golfarit tekevät Old Coursen pyhiinvaelluksensa tasan yhden kerran elämässään.

Täräytän silti itsekin kaikille kentille arvosanat exceliini heti ensimmäisen pelikerran jälkeen. Mutta kyseessä on ennemminkin arvosana kentän tarjoamalle elämykselle kuin sen arkkitehtuurisille ansioille.

Ensimmäistä kierrosta uudella kentällä on syytä myös arvostaa. Se kun on yleensä viimeinen mahdollisuus kohdata kenttä ilman aiemmista kokemuksista syntyneitä pelkotiloja, ilman väyliltä harhautuneiden ja alitajuntaan syöpyneiden lyöntien ja henkisten peikkojen historiaa. Kun golfkentän kerran on pelannut ensimmäisen kerran, toista ekaa kertaa samalla kentällä ei enää tule.

Golfarit ovat tosin siitä onnellisessa asemassa, että ensimmäisiä pelikertoja tulee eteen niin kauan kuin uusia kenttiä vain jaksaa kiertää. Jokainen pelaamaton kenttä ja sen jokainen reikä on uusi ensimatka kiehtovan pelin ytimeen. Jokainen uusi kenttävierailu – vielä satojen koettujen kenttien jälkeenkin – opettaa lajista ja golfkentistä jotain uutta, synnyttää oivalluksia ja auttaa suhteuttamaan aiempia pelikokemuksia muihin.

Kierrokseen uudella kentällä kannattaa kuitenkin yleisesti ottaen suhtautua kuten ekoihin kertoihin elämässä muutenkin. Jättää syväanalyysit ja suorittamiset sikseen ja nauttia vain hetkestä. Siitä harrastegolfissa on viime kädessä kysymys.

Neitsytmatka Nevakseen – Kodikas kenttäbuumin uhri

Golfkautta Suomessa tulee harvoin jos koskaan aloitettua uudelta kentältä, mutta kaudesta 2020 tuli tässäkin mielessä poikkeus. Painoin viime keskiviikkona tiin maahan Nevaksen Kettu-ysin ykköstiillä, ja golfkauteni järjestysnumerolla 30 saattoi alkaa.

Nevas on ollut yksi niistä itselleni helposti saavutettavista kentistä, jotka ovat vain syystä tai toisesta jääneet väliin. Nyt päätin korjata tilanteen.

Mielikuviini Nevas on piirtynyt kikkakenttänä, jossa ei uskalla ottaa tiillä käteen keskirautaa pidempää keppiä, mikäli mielii pitää pallonsa pelissä. Älä kysy, miten mielikuvani oli muodostunut, en tiedä.

Mitä Nevas sitten todellisuudessa tarjosi?

Jotain aivan muuta kuin mitä mielikuvani petasivat. Muun muassa rauhallisen ja kotoisan miljöön, idyllisiä metsäsaarekkeita, hyvin hoidettuja reuna-alueita sekä muutaman hienon griinialueen aihion. Kettu- ja Karppi-lenkkien yhdistelmä oli odotuksiini nähden ehdottoman positiivinen yllätys ja vuodenaikaan nähden myös mainiossa pelikunnossa.

1980- ja 1990-luvun kenttäbuumin ”uhri” Nevas toki suunnittelultaan on. Suomi-golfin suurina kasvuvuosina kenttiä suunniteltiin innokkaasti, vaan ei kovin laadukkaasti. Nevaksessakin luonnonympäristö on jätetty monin paikoin hyödyntämättä, ja suunnittelu on jäänyt siellä ja täällä ikään kuin kesken.

Ketun kahdeksikko, kenttäalueen halki kulkevan tien yli viistosti lyötävä lyhyt ja lattea par-kolmonen, on malliesimerkki siirtymäreiästä, jonka tehtävänä on vain viedä pelaajat johonkin mielenkiintoiseen paikkaan, tässä tapauksessa mäen rinteellä sijaitsevalle yhdeksikön tiille, josta avautuukin komea näkymä avauslyönnille. Kettu-lenkin komeasti alkavasta päätösreiästä on kuitenkin katkaistu terä viemällä griini ylös mäen päälle, kun alempana rinnettä vasten olisi ollut tarjolla hienot kulissit pitkän par-nelosen griinille. Mäen päälle olisi sen sijaan voinut sijoittaa seuraavan reiän tiin, josta Karpin ykkönen olisi avautunut aivan toisella tavalla.

Mutta onnistumisiakin löytyy. Esimerkiksi Ketun seitsemännen reiän tai Karpin viitosen viehättävissä griinialueissa on vivahdus Irlannin idyllisiä puistokenttiä. Jos viheriöiden muotoiluun olisi laitettu vielä ripaus lisää paukkuja, griinialueet olisivat kerrassaan upeita.

Nevas kuitenkin kuuluu niihin kenttiin – suuri osa kentistä kuuluu – joita ei ole kovin mielekästä arvioida hyvän golfarkkitehtuurin kriteerein. Sitä ei ole rakennettu hurmaamaan bussilasteittain Sipooseen suuntaavia vieraspelaajia, vaan palvelemaan paikallisen golfyhteisön tarpeita.

Jäsenet kiittelevät Nevaksen kotoisaa tunnelmaa, josta saa helposti kiinni myös kentällä ensi kertaa vieraileva. Kolmen ysin Nevas on hyvä esimerkki kentästä, joka on monelle harrastajalle erinomaisen toimiva kotikenttä.

Lue seuraavaksi: Korona myllertää myös golfalan ­– pahimmin siipeensä ottaa golfmatkailu

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje